Jääkö hyönteisten hyvinvointi tehotuotannon jalkoihin?

Eläinten hyvinvointilaki koskee kaikkia eläimiä, myös ruoaksi kasvatettavia hyönteisiä. Näin linjaa lain noudattamista Suomessa valvova viranomainen Ruokavirasto hyönteisten elintarvikekäytön oppaassaan.

Maa- ja metsätalousministeriön alainen tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on puolestaan todennut, etteivät pelkät laissa säädetyt yleiset vaatimukset riitä turvaamaan ruoaksi kasvatettavien hyönteisten hyvinvointia. Tarvitaan siis tarkempaa lajikohtaista sääntelyä, jotta ruoaksi kasvatettavan hyönteisen hyvinvointi voi toteutua.

Ruoaksi kasvatettavien hyönteisten hyvinvoinnista ja sen arvioinnista on olemassa tällä hetkellä vielä varsin vähän tutkittua tietoa. Tutkitun tiedon puute ei kuitenkaan oikeuta kohtelemaan eläintä huonosti. Päinvastoin, se antaa syyn noudattaa varovaisuusperiaatetta ja kannustaa aiheuttamaan hyönteisille mahdollisimman vähän haittaa.

Suomessa on tehty 2020-luvulla aktiivista tutkimusta muun muassa mustasotilaskärpäsen teollisen mittakaavan kasvatuksesta. Hyönteisten tehotuotannolle on povattu räjähdysmäistä kasvua ja sitä on pyritty edistämään erilaisilla tutkimushankkeilla. Hyönteistaloutta koskeva tieteellinen julkaisutoiminta on ollut viime vuosina vilkasta sekä Suomessa että maailmalla. Kotimainen hyönteisten hyvinvointitutkimus loistaa kuitenkin poissaolollaan. 

Sekä brittiläisen eläinjärjestön RSPCA:n että kotimaisen tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan mukaan nykymuotoista hyönteisten tehotuotantoa onkin lähdetty toteuttamaan ilman riittävää tietoa kasvatettavan eläimen ominaisuuksista ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Tämä aiheuttaa tuotannossa pidettäville hyönteisille valtavan mittaluokan hyvinvointiriskin, sillä maailmanlaajuisesti tuotantolaitosten läpi kulkee biljoonia hyönteisyksilöitä vuodessa.

Mustasotilaskärpäsen tehotuotannosta on onnistuttu paikallistamaan useita hyvinvointiongelmia. Esimerkiksi käsittelyn aiheuttama stressi ja fyysiset vauriot, kärsimystä aiheuttavat teurastusmenetelmät niitä edeltävine käsittelyineen ja nälkiinnyttämisineen sekä tartuntataudit ja tilanahtaus vaarantavat tuotannossa elävien toukkien hyvinvoinnin. 

Lisäksi toukille saatetaan syöttää epäsopivaa ruokaa, mikä voi pahimmillaan johtaa kuolemaan. Toukilla on myös omat mieltymyksensä ruokavalion suhteen, jotka pitäisi voida ottaa huomioon. Olosuhteita voi myös olla vaikea pitää munien kehityksen kannalta optimaalisina.

Toukkien tuotantoon käytettäviä aikuisia mustasotilaskärpäsiä saatetaan myös pitää nälässä koko aikuisikä. Aikuisten mustasotilaskärpästen on pitkään oletettu elävän aikuiselämänsä toukka-aikana kerryttämänsä vararavinnon turvin. Niiden ei siis ole uskottu syövän tai edes aktiivisesti etsivän ruokaa syödäkseen. 

Todellisuudessa luonnossa elävät mustasotilaskärpäset ruokailevat aikuisinakin. Niillä on meden keräämiseen soveltuva imukärsä ja täysin toimiva ruoansulatuselimistö. Luonnossa aikuiset mustakärpäset käyttävätkin ravinnokseen ainakin mettä ja mahdollisesti myös siitepölyä. Ruoan evääminen johtaa aikuisen mustasotilaskärpäsen ennenaikaiseen nälkäkuolemaan ja voi aiheuttaa mainittavaa kärsimystä.

Mustasotilaskärpäset vaativat lisääntyäkseen paljon ilmatilaa, sillä niiden pariutuminen tapahtuu suurilta osin ilmassa. Luonnossa pariutuvat mustasotilaskärpäset muun muassa jahtailevat toisiaan, muodostavat reviirejä ja puolustavat niitä. Tuotanto-olosuhteissa voi olla haastava tarjota kärpäsille riittävästi tilaa ja mahdollisuuksia lajityypillisen lisääntymiskäyttäytymisen toteuttamiseen.

Myös tuotantohyötyjen maksimointiin tähtäävä jalostus ja geeniperimään kajoaminen voi muodostua hyönteisten kannalta ennalta-arvaamattomaksi hyvinvointiriskiksi. Hyönteisen hyvinvointi voi vaarantua esimerkiksi silloin, kun sen kokoa tai massaa kasvatetaan keinotekoisesti, jotta yhdestä hyönteisyksilöstä saataisiin irti mahdollisimman paljon proteiinia. 

Aikuisten kärpästen tekeminen siivettömiksi taas voi helpottaa niiden pitoa tuotanto-oloissa. Samalla se kuitenkin estää kärpästä toteuttamasta lentämiseen liittyvää lajityypillistä käyttäytymistä. Tuotantohyötyjen maksimointiin tähtäävä jalostustoiminta johtaa myös herkästi sisäsiittoisuuteen ja sen mukanaan tuomiin terveys- ja hyvinvointiongelmiin.

Hyönteisten ruokakasvatuksesta on kaavailtu kestävämpää ja ekologisempaa vaihtoehtoa muulle eläintuotannolle. Tällä hetkellä huomattava osa Euroopassa kasvatettavista hyönteisistä käytetään kuitenkin eläinrehun raaka-aineeksi. Hyönteisiä suunnitellaan kasvatettavan eläinrehuksi myös meillä Suomessa. Näyttääkin siltä, ettei hyönteisten kasvatus rehujen raaka-aineeksi tule korvaamaan muuta eläintuotantoa, vaan ennemminkin ylläpitämään ja vahvistamaan nykymuotoisen eläintuotannon asemaa.

Se, että ympäristöä ja ilmastoa voimakkaasti kuormittava maissi tai soija korvataan hyönteisillä, ei välttämättä auta juurikaan pienentämään eläinrehun hiilijalanjälkeä. Se, että yksiä muunlajisia eläimiä kasvatetaan jotta ne voidaan syöttää toisille, lisää tuotantoketjuun jälleen yhden uuden turhan osan. Tämä saattaa johtaa panos-hyötysuhteen heikentymiseen ja resurssien entistäkin tehottomampaan käyttöön.

Ei myöskään ole varmaa, pienentääkö hyönteisistä saatava proteiini todella lemmikinruokien ilmasto- ja ympäristökuormitusta. On nimittäin mahdollista, että lemmikinruoissa käytettyjen hyönteisten myönteisiä ilmasto- ja ympäristövaikutuksia on liioiteltu. Useimmiten hyönteiset korvaavat lemmikinruoissa ihmisravinnoksi kelpaamattomia teurastuksen sivutuotteita eikä niinkään kokolihaa, johon hyönteisproteiinin käytölle edulliset vertailut ja laskelmat monin paikoin perustuvat.

Ei siis ole kirkossa kuulutettua, että teollisen mittakaavan hyönteistuotanto olisi kaikilta osin automaattisesti muita eläintuotannon muotoja ekologisempi tai ilmastoystävällisempi vaihtoehto.

Samalla kun hyönteisten tehotuotanto on kiinteästi mukana edistämässä ja ylläpitämässä muuta eläintuotantoa, se voi myös kilpailla samojen rahoittajien huomiosta ja siten osaltaan hidastaa aidosti kestävien proteiinivaihtoehtojen kehitystyötä. Hyönteisten teollisen mittakaavan kasvatus voi paikoitellen hidastaa myös jätepohjaisten biopolttoaineiden yleistymistä, kun biopolttoaineeksi soveltuva orgaaninen jäte syötetäänkin hyönteisille.

Hyönteistehtaasta karkaavat hyönteiset voivat luontoon päästessään muodostua haitalliseksi luokiteltavaksi vieraslajiksi. Kerran luontoon päästyään vieraslajista voi muodostua peruuttamaton uhka paikalliselle ekosysteemille lajistoineen. 

Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, tilanne voi hallitsemattomaksi riistäytyessään johtaa jälleen yhteen uuteen ihmisen ja muunlajisen eläimen väliseen turhaan konfliktiin, uuden “vieraslajin” demonisointiin ja lopputuloksen kannalta merkityksettömiin ja tehottomiin tappotalkoisiin. Ilmaston lämmetessä huolesta saattaa tulla ennen pitkää aiheellinen täällä Suomessakin, vaikkei mustasotilaskärpänen trooppisena lajina tällä hetkellä ehkä vielä Suomen luonnossa pärjääkään.

Kokonaisuudessaan vaikuttaisikin siis siltä, ettei hyönteisten tehotuotannosta välttämättä ole muun eläintuotannon korvaajaksi. Kaavailtujen hyötyjen sijaan saatammekin olla valtavan mittaluokan hyvinvointiongelman äärellä. Samalla saatamme aiheuttaa sietämätöntä kärsimystä ennenkuulumattomalle määrälle tuntevia ja kokevia yksilöitä.