Lemmikki on usein väkivallan väline
”Entinen kumppanini uhkasi vähän väliä minua erolla, erityisesti kännissä. Kun sanoin, että nyt riittää, hän tokaisi, etten tulisi näkemään koiraani enää koskaan.
Kumppanini uhkasi tehdä kaikkensa, jotta koira jäisi hänelle eikä minulla olisi siihen mitään oikeutta – vaikka koira oli kummankin nimissä ja puoliksi maksettu.
Uskoin pitkään kumppaniani, enkä uskaltanut lähteä. Pelkäsin, että menetän minulle kaikista rakkaimman. Minut oli ajettu henkisesti nurkkaan.”
Eläinten ystävä -lehdelle tarinansa kertoneen Hannan* tarina on monelle valitettavan tuttu: moni käyttää lemmikkiä henkisen väkivallan ja manipuloinnin välineenä, joko tahallisesti tai tahattomasti.
Aina väkivalta ei jää henkisen väkivallan ja manipuloinnin tasolle. Eläimiin kohdistetaan väkivaltaa esimerkiksi lähisuhdeväkivaltatilanteissa, joissa suhteen toista osapuolta pyritään kontrolloimaan eläimeen kohdistettavan väkivallan avulla.
– Myös lapset joutuvat tämän kaltaisten valitettavien tilanteiden vaikutuspiiriin. On nähdäksemme selvää, että tällaisen väkivallan näkeminen tai kuuleminen ovat omiaan vaarantamaan lapsen terveyttä ja kehitystä, huomauttaa SEYn erityisasiantuntija Toni Lahtinen.
Aina väkivalta ei jää henkisen väkivallan ja manipuloinnin tasolle. Kuvituskuva. Kuva: Alexa/Pixabay
Väkivallan näkeminen jättää pitkäkestoiset jäljet
Lapsen kokemana eläimeen kohdistuvan väkivallan näkeminen voi jättää pitkäkestoiset jäljet. Sen tietää Eläinten ystävä -lehdelle tarinansa jakanut Karoliina*.
”Isäni oli väkivaltainen sekä äitiäni että meitä lapsia kohtaan. Kun hän joi alkoholia, tilanne lähti laukalle, kuten niin usein käy. Olemme veljeni kanssa viettäneet lapsina aikaa niin turvakodissa kuin sijaiskodissakin.
Eräänä iltana, kun olin viiden vanha, tulimme takaisin kotiin mummun luota. Kylpyhuoneesta kuului pauketta, ja äiti aavisti heti jonkin olevan pielessä. Hän käski meidät lapset huoneeseemme. Hetken päästä kylpyhuoneesta ilmestyi humalainen isä verinen muovipussi kädessään ja vasara toisessa. Hän oli laittanut äitini Misse-kissan pussiin ja hakannut vasaralla hengiltä. Hän oli ilmeisen tyytyväinen itseensä ja myhäili, ettei ”se enää häiritse naapureita”.
”Jotain väärää äitini oli taas tehnyt. Ehkä mummulle lähtö oli tarpeeksi. Koskaan ei voinut tietää.
En ole enää yhteydessä isääni, mutta olen kuullut, että hänen uuden perheensä pieni koira on myös kokenut karun kohtalon”, Karoliina kertoo.
Karoliinan ja Hannan tarinat eivät valitettavasti ole ainoita laatuaan. Samankaltaisista kokemuksista kertoo muun muassa Salla*, joka kertoo varttuneensa eläinten keskellä.
”Äitini kiusasi minua eläinten avulla lapsuudessa, ja hyväksikäyttöön ryhtyi myös hänen miehensä. Hän esimerkiksi valehteli, että olisin potkinut ponia päähän, ja rankaisi minua tästä. Tosiasiassa pidin eläimistä hyvää huolta. Äitini ja hänen miehensä käyttivät kuitenkin eläimiä riitojen aiheuttamisen, syyllistämisen ja jopa pahoinpitelyn välineinä. Lopulta kasvoin vihaamaan ihmisiä”, Salla kertoo nyt, vuosikymmeniä myöhemmin.
Tiukennuksia lakiin?
Oikeusministeriö on ehdottanut tänä vuonna rikoslain tiukentamista siten, että rangaistuksia kovennettaisiin, kun tahallinen henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuva rikos tehdään lapsen läsnä ollessa tai lapsen nähden tai kuullen siten, että se voi vaarantaa lapsen terveyden tai kehityksen.
SEY antoi lausunnon aiheesta lokakuun alussa. SEY pitää esitystä niin sanotun lapsirauharikoksen säätämisestä rangaistuksen koventamisperusteeksi lähtökohtaisesti kannatettavana. Ehdotusta tulisi kuitenkin muuttaa tavalla, joka huomioisi myös eläimiin kohdistuvat rikokset.
– Eläimeen kohdistuva väkivalta toimii mallisesimerkkinä tilanteesta, jossa lapsesta tulee uhri, vaikka hän ei olisi lähisuhdeväkivallan välitön kohde. Esimerkiksi erotilantanteissa tekijä saattaa käyttää lemmikkieläinten pahoinpitelemistä ja sillä uhkaamista keinona kontrolloida suhteen toista osapuolta, SEYn Toni Lahtinen sanoo.
Eläimiin linkittyvää perheväkivaltaa on vaikea tunnistaa lähisuhdeväkivallaksi
Lahtinen huomauttaa, että keskeinen syy eläimiin linkittyvän perheväkivallan jäämiselle näkymättömiin on, että sitä voi olla vaikeampi tunnistaa lähisuhdeväkivallaksi kuin esimerkiksi suoraa, ihmiseen kohdistettua fyysistä väkivaltaa.
– Poliisitoiminnassa havaitut rakenteelliset epäkohdat eläinsuojelurikosten kirjaamisessa ja tutkinnassa lienevät toinen juurisyy sille, että eläintä pahoinpitelemällä toteutettu lähisuhdeväkivalta on vaarassa jäädä näkymättömiin, hän sanoo.
Lemmikkieläinten käyttö uhrin painostamisen keinona on Lahtisen mukaan asia, jota ei aina tunnisteta.
– Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että eläimiin liittyvien rikosten paljastaminen, kirjaaminen, tutkinta ja syyteharkintaan saattaminen eivät lukeudu esitutkintaviranomaisten prioriteetteihin, eivätkä myöskään niiden ydinosaamisalueeseen. Näin ollen ne jäävät helposti huomiotta silloinkin, kun näitä tekoja käytetään perheväkivallan välineinä, Lahtinen jatkaa.
*Hannan, Karoliinan ja Sallan nimet on muutettu aiheen arkaluonteisuuden vuoksi.
