Eläin jää usein perheväkivaltatilanteessa väliinputoajaksi – Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että eläimen kärsimys on lapselle äärimmäisen traumatisoivaa
Kun väkivaltaista tilannetta on pakko päästä pakoon, päällimmäisenä mielessä voi olla huoli oman lemmikin kohtalosta. Monesti eläintä käytetään väkivaltatilanteessa myös väkivallan välillisenä kappaleena.
– On tavallista, että eläintä käytetään painostuskeinona ja uhkaillaan, että jos kotoa lähdetään, lemmikille tapahtuu jotain pahaa, kertoo perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija Outi Rantamäki Ensi- ja turvakotien liitosta.
Myös useiden tutkimusten mukaan eläinten kaltoinkohtelu on tunnustettu sekä ihmisten välisen väkivallan riskitekijäksi että sen mahdolliseksi seuraukseksi.
– Pelkona voi olla, että lemmikkiä kohdellaan väkivaltaisesti, tai sitten uhkaillaan, että lemmikki jätetään hoitamatta ja sen hoito laiminlyödään tarkoituksella, Rantamäki kertoo.
Lain mukaan turvakodin ei ole pakko ottaa lemmikkiä vastaan
Lain mukaan turvakodit eivät ole velvollisia ottamaan vastaan lemmikkejä, vaikka tilanne olisi äitynyt uhkaavaksi. Yhä useampaan turvakotiin kuitenkin pääsee lemmikin kanssa.
Rantamäen mukaan tilanne on parantunut etenkin viime vuosina.
– Tällä hetkellä ainakin kahdeksassa jäsenyhdistystemme turvakodeista on käytössään erillinen lemmikkihuone. Sama käytäntö löytyy myös joistakin liiton ulkopuolisista turvakodeista. Lemmikkien tärkeys ihmisille ja väkivallasta toipumiselle tunnistetaan kaiken kaikkiaan nyt paremmin kuin aiemmin, hän sanoo.
Rantamäen mukaan lemmikkihuoneet ovat hyvin suosittuja, ja niihin jopa jonotetaan.
– Yleisesti ottaen turvakoteihin ei jonoteta, mutta lemmikkihuoneiden kohdalla näin voidaan joskus tehdä.
Syyt lemmikkihuoneiden puuttumiselle johtuvat useimmiten siitä, etteivät turvakodin tilat yksinkertaisesti taivu lemmikkien vastaanottamiseen.
– Lemmikkihuoneet pyritään sijoittamaan hieman syrjemmälle yhteisistä tiloista siten, ettei eläimen kanssa tarvitse kulkea esimerkiksi yhteisten tilojen läpi. Tässä täytyy ottaa aina huomioon se, että osa asukkaista pelkää eläimiä ja joku toinen taas saattaa olla pahasti allerginen. Kaikissa rakennuksissa lemmikkihuoneen järjestäminen ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista, Rantamäki kertoo.
Hoitopaikan löytäminen eläimelle kaatuu usein vapaaehtoisten harteille
Silloin, turvakotiin ei pääse lemmikin kanssa tai jonottaminen ei ole mahdollista, turvakodit pyrkivät löytämään lemmikille sijoituspaikan vapaaehtoisten avulla. Monesti apuun rientää paikallinen eläinsuojeluyhdistys.
Esimerkiksi Turun eläinsuojeluyhdistyksellä (TESY) on yhteistyösopimus paikallisten turvakotien kanssa: kun lemmikin omistajan täytyy lähteä turvakotiin, TESY toimii apuna.
– Toiveenamme on, että lemmikin sijoittaminen meille olisi lyhytaikaista. Eläimiä ei sijoiteta koskaan suoraan meidän toimipaikkoihin vaan ne sijoitetaan muille yhteistyötahoille. Sijoitettavien eläinten hoitopaikkaa ei myöskään kerrota ulkopuolisille, kertoo TESYn toiminnanjohtaja Sari Pesonen.
TESY törmää vastaaviin tapauksiin kymmeniä kertoja vuodessa. Useimmiten eläin, jolle tarvitaan paikka omistajan lähdettyä turvakotiin, on koira, kissa, pieni jyrsijä tai kani.
– Lähtökohtaisesti etsimme turvalliset tilat eläimelle kuin eläimelle, Pesonen kertoo.
Kuvitus: Tuuli Ojala
Poliisi turvaa, kun tilanne kärjistyy
Myös Pesonen kertoo, että lemmikin pahoinpitelyllä uhkaaminen on verrattain yleistä.
– Tällaiset tilanteet voivat olla uhkaavia myös vapaaehtoisille. Meillä on erikseen koulutettu eläinpelastustiimi näitä tehtäviä varten. Usein esimerkiksi silloin kun eläintä lähdetään hakemaan, mukana on myös poliisi.
Pesosen mukaan onkin tärkeää, että eläinsuojeluyhdistyksen ja viranomaisten välinen yhteistyö toimii sujuvasti.
– Meillä on tähän selkeät rakenteet, ja on hienoa, että viranomaiset uskaltavat pyytää meiltä apua tarvittaessa, hän kertoo.
Haasteita syntyy usein etenkin sellaisissa tilanteissa, kun pariskunnalla on lemmikki, joka on molempien nimissä.
– Apua kannattaa kuitenkin pyytää tilanteessa kuin tilanteessa. Joskus paikalle tarvitaan poliisi turvaamaan tapahtumankulkua, mutta tätäkään ei pidä hävetä, Pesonen sanoo.
Lapsiasiavaltuutettu: Eläimelle aiheutettu kärsimys voi olla myös lastensuojeluasia
Erityisen traumaattista lemmikin pahoinpitelyllä uhkaaminen tai sen toteuttaminen on silloin, kun tilanteessa on mukana lapsia.
– Lapselle eläimen kärsimys on äärimmäisen traumatisoivaa. Jos lapsia pyydetään kuvailemaan perhettään, he kertovat usein omista ja jopa isovanhempien lemmikeistä. Näihin eläimiin kohdistettu laiminlyönti tai pahoinpitely on lapselle yhtä paha asia kuin sisarukseen tai toiseen vanhempaan kohdistettu kaltoinkohtelu, sanoo lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.
Pekkarisen mukaan ikävimpiä tilanteita ovat sellaiset, joissa lasta on rankaistu rankaisemalla eläintä tai viemällä eläin lopetettavaksi.
– Harva selviää sellaisesta.
Pekkarisen mukaan on hyvin tavallista, että kaltoinkohdeltu eläin löytyy lastensuojelukäynnin yhteydessä. Sosiaaliviranomaisille tulee vastaan useimmiten koiria ja kissoja, mutta myös tuotantoeläimiä ja esimeriksi akvaarioissa ja terraarioissa pidettäviä pieniä lemmikkejä. Näistä Pekkarinen kantaa suurta huolta.
– Etenkin silloin, kun eläin on suljettujen ovien takana, tilanne voi olla haastava. Sosiaaliviranomaisilla on lain mukaan poikkeuksellisen laaja mahdollisuus mennä asuntoon sisään selvittämään avuntarve, ja tarvittaessa heidän on mahdollista saada mukaan poliisin virka-apua. Mutta jos eläimiä pidetään piilossa, niiden kärsimys jää helposti huomaamatta.
Pekkarisen mukaan sosiaaliviranomaiset ovat pääosin hyvin tietoisia siitä, miten avun tarpeessa olevien eläinten kanssa tulee toimia ja millaisiin toimiin uusi laki eläinten hyvinvoinnista velvoittaa.
– En näe sellaisenaan laissa muutostarpeita, mutta tietoisuutta siitä, miten näissä tilanteissa tulee toimia, olisi kyllä hyvä lisätä. Viranomaisyhteistyön merkitystä ei voi liiaksi korostaa, ja onkin tärkeää, että sosiaaliviranomaisilla on tieto siitä, miten valvontaeläinlääkärin saa kiinni nopeasti, Pekkarinen sanoo.
SEY on laatinut ehdotuksen lakimuutoksista, jotka parantaisivat eläimen asemaa perheväkivaltatilanteissa suoraan ja välillisesti.
– Tästä hyötyisivät kaikki perheenjäsenet, eläimet mukaan lukien. Eläinten kaltoinkohtelun ja perheväkivallan todennetut rajapinnat ovat selkeä peruste sille, miksi myös eläinsuojelutoimijoiden tulisi kantaa kortensa kekoon EU:n perheväkivaltadirektiivin kansallisessa täytäntöönpanossa, sanoo SEYn erityisasiantuntija Toni Lahtinen.
Käytännössä SEY ehdottaa, että muun muassa rikoslain sisältämää laitonta uhkausta koskevaa pykälää terävöitetään niin, että se selkeämmin pitää sisällään myös ne tilanteet, joissa eläimeen kohdistetaan uhkaa henkilön kontrolloimiseksi.
Lisäksi SEY ehdottaa, että muun muassa turvakotilakiin ja sen nojalla annettuun asetukseen lisätään tarvittavat säännökset toimijoiden velvollisuudesta ottaa vastaan myös henkilön omistama lemmikkieläin ja tarjota tälle suojaa kohtuulliseksi katsottavan ajanjakson verran.
- Tieto kunkin turvakodin lemmikkihuoneista kannattaa selvittää suoraan turvakodista soittamalla turvakodin päivystysnumeroon.
- Useimmissa turvakodeissa toimii vapaaehtoisten hoitajien verkostoja, jotka auttavat silloin, kun lemmikkihuoneita ei ole saatavilla. Mahdollisuutta saada lemmikki hoitoon kannattaa kysyä suoraan oman alueen turvakodista.
