”SEY tekee minusta tärkeintä työtä” Soile Joutsen teki testamenttilahjoituksen SEYlle
Pohjois-Karjalassa asuvalla Soile Joutsenella on ollut vahva suhde muunlajisiin eläimiin jo varhaisesta lapsuudesta lähtien. Joutsenen lapsuudenkodissa oli ainakin kilpikonnia, undulaatteja ja koiria, joiden lisäksi elämää rikastuttivat sukulaisten ja läheisten maatilojen lehmät, oma hevonen, kanit ja kissat.
Eläinsuojeluaatteeseen isänsä jalanjäljissä juurtunut Joutsen muistelee olleensa nuorena kuin terrieri puolustaessaan eläimiä. Kynä sauhuten hän kirjoitti mielipidekirjoituksia, joissa hän otti kantaa muun muassa susien puolesta, parjasi metsästäjiä ja vastusti eläinkokeita.
Nuoruuden mustavalkoisuus on sittemmin karissut ajattelusta, mutta aate on ennallaan: Joutsenen sydän sykkii yhä eläinten puolesta. Siksi hän on tehnyt testamenttilahjoituksen SEY Suomen eläinsuojelulle.
– Eläimet ansaitsevat perintöni. Ne ovat olleet minulle niin tärkeitä, ja SEY tekee minusta arvokasta työtä. Näin voin kiittää ja auttaa eläimiä, joten SEY oli selkeä valinta, Joutsen taustoittaa päätöstään.
Soile Joutsenen Bertta-kissa nauttii päiväunista. Kuva: Suvi Ojala
Jokainen eläin ansaitsee kodin
Työuransa muun muassa järjestökentällä, maaseutusihteerinä, ammattiopiston maatalousalan lehtorina ja erityisopettajana tehnyt Joutsen liittyi SEYn jäseneksi noin viisikymmentä vuotta sitten. SEYn työssä häntä puhuttelevat kannanotot eläinten hyvinvoinnin puolesta sekä toimiminen eläinten etujärjestönä.
Testamenttilahjoituksellaan hän haluaa tukea ennen kaikkea SEYn tekemää vaikuttamistyötä ja edistää kodittomien eläinten asemaa.
– Kaikki SEYn tekemä työ ansaitsee kiitoksen eläinsuojelusta löytöeläintalotoimintaan, valvojatoimintaan ja luonnonvaraisista eläimistä tuotantoeläimiin, hän lisää.
Omaa suhdettaan muunlajisiin eläimiin Joutsen luonnehtii huolehtivaksi ja lämpimäksi. Hänen mielestään jokainen eläin ansaitsee kodin, jossa siitä pidetään huolta ja sitä arvostetaan.
Martta-kissa muutti Soile Joutsenen kotiin viime vuonna. Kuva: Suvi Ojala
Eläimet opettivat olemaan heikomman puolella
Joutsenen omassa kodissa tassuttelee nykyisin kaksi kissaa: kuusivuotias Bertta sekä viime marraskuussa Varkauden eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskodista muuttanut koditon pentuikäinen Martta.
Elämänsä eläimeksi Joutsen nimeää 12-vuotiaana vuonna 2004 tuonilmaisiin siirtyneen australiankarjakoira Annan.
Joutsenen elämässä oli ollut koiria aiemminkin, mutta Annan rinnalla hän oppi, että ihmisen sielunkumppani voi olla myös muunlajinen eläin.
Eläimiltä hän kertoo oppineensa, mitä ehdoton rakkaus ja kiintymys on, ja että kukaan ei ole toista ylempänä.
– Eläinten kanssa olen saanut kokea myös huumoria, iloa ja naurua. Lisäksi he ovat opettaneet minua olemaan aina heikomman puolella, Joutsen kiteyttää.
Testamenttilahjoitusta eläimille harkitsevaa hän kehottaa miettimään, mitä me ihmiset olemme saaneet muunlajisilta eläimiltä.
– Miten voisit kiittää niitä myös sen jälkeen, kun sinua ei enää ole. Vähästäänkin voi antaa ja auttaa eläimiä, jotka ovat meidän kanssamme ja ovat ilahduttaneet sinua joskus tai nyt.
Australiankarjakoira Anna oli Joutsenen elämän koira. Kuva: Suvi Ojala
