Konekorjaamon varastosta löytynyt kissanpentu sai kodin
Lokakuussa SEYn jäsenyhdistys Urjalan eläinsuojeluyhdistys sai yhteydenoton paikalliselta maatalouskonekorjaamolta: naapurin kissa oli tuonut kolme pentuaan yrityksen varastoon. Korjaamon työntekijät olivat jahdanneet kissoja ja saaneet kaksi pentua kiinni, mutta kolmannen kiinnisaamiseen tarvittiin yhdistyksen apua.
Yhdistyksen aktiivi Heli Kurkisuo saapui loukuttamaan kissanpentua. Loukkuun pyrki kuitenkin pennun sijaan sen emo. Se oli kesy ja siirrettiin kantokopan avulla muualle. Ilman emoaan pentu hakeutui lopulta ruoan perässä loukulle ja se saatiin kiinni.
Noin neliviikkoinen pentu, Manu, vietiin loukutuksen jälkeen suoraan sijaiskotiin Milla Isoviidan luo. Pentua ei voitu monen asian summana sijoittaa samaan paikkaan sen emon ja muiden pentujen kanssa.
– Muistan, että se oli tosi pelokas ja vähän sähisi, Isoviita kertoo illasta, jona Manu tuotiin hänen luokseen.
– Se oli varmaan säikähtänyt, kun ensin korjaamon työntekijät olivat jahdanneet sitä varastorakennuksessa, ja sitten minäkin kiipeilin romujen päällä ennen loukkujen asettamista, Kurkisuo jatkaa.
Manu päätyi yksin sijaiskotiin monen asian summana. Pienen pennun päätyminen eroon emostaan ja sisaruksistaan voi vaikuttaa kissaan monin eri tavoin, ja vaikutukset voivat heijastua myös Manun loppuelämään.
Kissaksi opettelua
Ensimmäisen yön Manu vietti itsekseen vessassa. Aamulla pentu joutui pesulle.
Seuraavat päivät Isoviita vietti aikaansa olohuoneessa istuskellen ja omiin asioihinsa keskittyen, kun Manu totutteli pahvilaatikostaan käsin ihmisen läsnäoloon.
– Se kesyyntyi todella nopeasti, koska se oli niin pieni. Lopulta se alkoi tulla myös viereen ja ihan ihollekin.
Täysin haasteeton pienen pennun sosiaalistumisprosessi ei ollut. Manu saattoi purra varsin kovaa, kun se halusi leikkiä. Liian varhaisen vieroittamisen seuraukset voivat seurata kissaa pitkään.
– Jos sillä olisi ollut sisarus, jonka kanssa riehua, niin Manu olisi saattanut purkaa virtansa siihen, mutta ilman sisarusta se purkautui minuun.
Urjalan eläinsuojeluyhdistys päätti kääntyä Cat Academyn ja Päivi Ylikorven puoleen. Ylikorpi antoi koulutuskeinoja sekä ohjeita lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistamisesta, ruokavirikkeistä ja elekielen tunnistamisesta, jotta ongelmakäyttäytyminen vähenisi.
Koska kuljetuslaatikon käyttämisessä oli alkanut ilmetä haasteita, Päivi vinkkasi myös naksutinkoulutuksesta ja kosketuskepin hyödyntämisestä kuljetuslaatikkoon menossa. Manu hoksasi nopeasti kosketuskepin idean.
– Sittenhän siitä tuli sellainen, että kun otin kosketuskepin esille, se juoksi täysillä yläkerrasta harjoittelemaan. Se tykkäsi siitä ja oli motivoitunut, Isoviita kertoo.
Vilho-Valtterin kissakaveri Veeti-Veikko iloitsee lajitoverista. Kuva: Suvi Ojala
Kissanpäiviä loppuelämän kodissa
Manu opetteli kissanelämää Isoviidan luona viiden kuukauden ajan. Nyt se asuu loppuelämän kodissaan, jossa sillä on myös kissakaveri. Pureminenkin on loppunut.
Uusi omistaja Johanna Bowles kiittelee yhdistystä ja sijaiskotia heidän tekemästään työstä.
– Manun, nykyään Vilho-Valtterin, tarina on hieno esimerkki, miten hienoa työtä te esyssä ja sijaiskodissa teette. Pohjatyö, mitä Milla on tehnyt, on ollut todella valtava! Bowles kirjoittaa terveisissään.
Kissakaveri Veeti-Veikkokin iloitsee lajitoverista.
– He nukkuivat jo toisena yönä vierekkäin sängyllä kanssani. Veetikin on rauhallisempi ja überonnellinen ottoveljestä!
”Sijaiskodit ovat todella tärkeitä ja tekevät hienoa työtä. Niitä tarvitaan ympäri Suomen”, Urjalan eläinsuojeluyhdistyksen aktiivi Heli Kurkisuo kertoo. Kuvassa Vilho-Valtteri ja Veeti-Veikko. Kuva: Suvi Ojala
- Perustettu alun perin vuonna 1908. Toiminta aloitettiin uudelleen vuonna 2008 yli 60 vuoden tauon jälkeen.
- Toiminta-alueena Urjala ja Akaan seutu, mutta yhdistys tekee laajemmin yhteistyötä myös muiden alueen yhdistysten sekä paikallisen löytöeläintalon kanssa.
- Toiminnan keskiössä on neuvonta ja auttaminen eläinasioissa. Eläinsuojeluyhdistys auttaa myös muita yhdistyksiä sekä löytöeläintaloa kissojen loukutuksissa.
