Kanikriisi työllistää eläinsuojeluyhdistyksiä – Kuka hylkäsi Amandan ja Elviiran?
Salon seudun eläinsuojeluyhdistykselle päätyy kaneja tavallisesti eläinsuojelullisista syistä. Löytökanit ovat harvinaisempia, sillä usein kanin omistajat ovat mukana etsimässä ja loukuttamassa karannutta lemmikkiään.
Kesällä 2025 Salon seudulla tapahtui kuitenkin jotain poikkeuksellista. Samalta mökkialueelta löytyi kaksi suurihopearotuisen oloista kania, joita kukaan ei ole kaivannut.
Ensimmäisestä kanista yhdistys sai ilmoituksen kesäkuun alussa. Ilmoittaja kertoi, että kani oli nähty alueella jo talvella.
– Oletus on, että kani on ollut siellä edellisestä syksystä lähtien. Aloimme loukuttaa ja saimme kanin kiinni hieman ennen juhannusta, Salon seudun eläinsuojeluyhdistyksen aktiivi Sini Vesterinen kertaa.
Kun lakisääteiset 15 vuorokautta oli täyttynyt, yhdistys käytti Elviiraksi nimetyn kanin eläinlääkärissä terveystarkastuksessa sekä leikattavana, rokotettavana ja sirutettavana. Sen jälkeen Elviira muutti uuteen kotiin.
Pari viikkoa myöhemmin yhdistys sai uuden ilmoituksen kanista. Samaisen kesämökin pihalta, jolta yhdistys oli loukuttanut Elviiran, oli bongattu toinen samanrotuinen kani.
Kesällä 2025 Salon seudun eläinsuojeluyhdistys sai ilmoituksen kanista, joka oli nähty samalla mökkialueella ensimmäisen kerran jo talvella. Yhdistys onnistui loukuttamaan kanin hieman ennen juhannusta. Muutama viikko myöhemmin samasta paikasta tuli ilmoitus uudesta kanista. Amanda (kuvassa) meni loukkuun 1. elokuuta. Kuva: Sini Vesterinen
Huolestuttava löydös
Yhdistys aloitti loukutuksen saman tien. Elviiraa hieman pienikokoisempi kani liikkui laajalla alueella, mutta elokuun ensimmäisenä päivänä kani meni loukkuun.
Löytöeläintaloon saapuessaan kani oli järkyttynyt ja sokissa.
– Hän meni melkein seiniä pitkin, ja saikin olla alussa rauhassa. Hän alkoi kuitenkin kesyyntyä nopeammin kuin Elviira, joka oli aluksi hyvin varautunut, Vesterinen muistelee.
Yhdistys yritti tavoitella myös tämän kanin omistajaa sosiaalisessa mediassa kiertäneellä löytöilmoituksella. Kukaan ei reagoinut tälläkään kertaa.
Yhdistykselle siirryttyään kani sai nimen Amanda. Myös Amandalle oli uusi koti tiedossa, mutta ensimmäisen eläinlääkärireissun löydökset saivat kotiehdokkaan vetäytymään.
Ensin eläinlääkäri ei meinannut löytää steriloitavaa kohtua, sitten hän huomasi, että vatsaontelossa on paljon harmaata nestettä. Kolme kania terveydellisistä syistä menettänyt kotiehdokas koki, ettei ole henkisesti valmis uuteen mahdolliseen menetykseen.
Amanda sai eläinlääkäriltä antibioottikuurin ja toipui Vesterisen hoidossa. Leikkaushaava parani hyvin, minkä jälkeen kani muutti sijaiskotiin.
Amanda-nimen saanut suurihopean oloinen kani oli aluksi hyvin järkyttynyt ja ihmisarka. Salon seudun eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa Amanda alkoi kesyyntyä nopeasti sylikaniksi, joka suhtautuu hoitotoimenpiteisiin, kuten esimerkiksi kynsien leikkaukseen, rennosti. Kanin paino on noussut tasaisesti: elokuussa Amanda painoi noin 2,6 kiloa, lokakuun alussa 3,1 kiloa. Aikuinen suurihopea painaa 4–5 kiloa. Kuva: Sini Vesterinen
Äiti ja tytär?
Kolme päivää myöhemmin Vesterinen sai sijaiskodista puhelun. Amandan jalkaan oli ilmestynyt haavoja, ja siinä näytti olevan metallia. Muutoin kani vaikutti terveeltä: Amanda liikkui, söi ja ulosti normaalisti. Vesterinenkin ehti jo ajatella, että hakasilta näyttäneet metallinpalaset olisivat lähtöisin kanin huoneessa olevan sohvan rakenteista.
Seuraavana päivänä eläinlääkäri löysi haavanhoidon yhteydessä Amandan jalasta palan sulamatonta tikkiä. Eläinlääkäri arvioi, että kanin jalkaa on joskus operoitu.
Vesteriselle tikit tulivat täytenä yllätyksenä. Samalla Amandan ja myös Elviiran taustatarina sai entistä mystisempiä sävyjä.
– Miten kukaan ei ole kaivannut heitä, jos on kuitenkin oltu valmiita panemaan rahaa eläinlääkäriin? Jalkaleikkauskin maksaa eläinlääkäristä riippuen ainakin 500–1 500 euroa. Suurihopea on myös ulkonäöllisesti erottuva, ja vaikka joku olisi kanit varastanut ja sitten dumpannut, luulisi, että joku olisi tunnistanut ne löytöilmoituksesta, Vesterinen ihmettelee.
Elviira ja Amanda ovat ulkoisesti hyvin samannäköisiä, reippaita ja ihmiseen tottuneita kaneja. Elviiran iäksi eläinlääkäri on uumoillut 2–5 vuotta, kun taas Amanda on vasta aikuisuuden kynnyksellä oleva nuorukainen. Vesterisen mukaan on mahdollista, että Elviira on Amandan emo.
Sijaiskodissa Amanda repi jalkansa haavoille. Eläinlääkärissä jalasta löytyi sulamattomia tikkejä. Amanda voi nykyisin hyvin. Kuva: Suvi Ojala
Paavo tykkääkin Amandasta
Amandan eläinlääkärireissut jatkuvat, mutta tulevaisuus vaikuttaa positiiviselta. Vesterinen kertoo, että kani liikkuu hyvin, eikä jalan luustosta tai jänteistä ole löytynyt muutoksia, jotka vaatisivat isoa leikkausta. Vatsaontelokuvissakaan ei ole ollut esimerkiksi kasvainmassoja tai nestekertymää.
Ja mikä parasta, Amandalle ei todennäköisesti tarvitse enää etsiä kotia.
– Pelkään, että sijaiskoti rakastuu häneen. Näin käy melkein aina, kun on tällainen vähän isommin hoidettava ja lääkittävä eläin, Vesterinen lisää.
Hän muistaa, kuinka Amandan muutettua sijaiskotiin ajatus pysyvän kodin tarjoamisesta kanille ei vielä siinä vaiheessa saanut kannatusta.
Sijaiskodin ihmisillä on entuudestaan iäkäs kaninaaras, jolle he adoptoivat nuoren kanipojan kaveriksi Salon seudun eläinsuojeluyhdistykseltä viime keväänä. Valitettavasti ikäneidon ja nuorukaisen kemiat eivät ole vieläkään kohdanneet.
Nyt Vesterinen mainitsee kuulleensa muutamassakin sivulauseessa, kuinka sijaiskodin Paavo-kani oli murtautunut Amandan huoneeseen tämän poissa ollessa.
– Paavo oli kuulemma seissyt keskellä huonetta ihmettelemässä, missä hänen ystävänsä on. Jos Paavo on sitä mieltä, että hän tykkääkin tästä tytöstä, sijaiskodilla ei ole vaihtoehtoja. Onneksi heillä on tosi iso omakotitalo, Vesterinen naurahtaa.
