SEYn aluevastaava Nea Konttinen tietää kokemuksesta, ettei eläinten puolesta puhuminen katso ikää
Mitä karseampi tapaus, sitä enemmän on auttamishalua. Tämän SEYn aluevastaava Nea Konttinen tietää varsin hyvin. Konttisen koko elämä on käytännössä kulunut eläinsuojelutyön parissa. Tällä hetkellä hän vastaa SEYn Länsi-, Sisä-, ja Lounais-Suomen alueista aluevastaavana.
Konttinen päätyi eläinsuojelun äärelle jo teini-iässä Turun kaupungin järjestämän kesätyöpaikan kautta: Konttinen työskenteli kahtena kesänä Turun kaupungin eläinhoitolalla, joka teki tuolloin tiivistä yhteistyötä SEYn jäsenyhdistyksen, Turun eläinsuojeluyhdistyksen kanssa.
– Ja sille tiellä jäin. Olin lopulta paikalla kaikki viikonloput ja iltapäivät koulun jälkeen, hoitamassa milloin mitäkin eläimiä.
Nuori voi olla eläinsuojeluyhdistykselle kullanarvoinen apu
Konttinen huomauttaa, että moni yhdistys hyötyisi siitä, että he ottaisivat myös alaikäisiä nuoria rohkeammin mukaan toimintaansa.
– Koen, että minulla on käynyt hyvä tuuri, kun olen päässyt toimimaan nuoresta pitäen. Moni arastelee nuorten ottamista mukaan siksi, että ajatellaan, etteivät nuoret halua sitoutua. Toisaalta osalle sitten käy kuten minulle: he voivat jämähtää mukaan vuosikausiksi, Konttinen nauraa.
Nuorille Konttinen toivottaa rohkeutta:
– Omaa panostaan ja osaamistaan kannattaa tarjota rohkeasti. Jos kysyy vapaaehtoistyötä yhdestä paikasta ja saa kieltävän vastauksen, kannattaa siirtyä rohkeasti kyselemään seuraavasta paikasta. Vaihtoehtoja tehdä erilaista eläinsuojelutyötä on kuitenkin tosi paljon, hän sanoo.
Nea Konttinen pohtii usein vapaa-ajallakin eläinsuojeluasioita. Samalla eläinsuojelusta tulee välillä mainittua kummilapsillekin. ”Jos he leikkivät esimerkiksi eläinfiguureilla, niin hankin vähintään figuureita sellaisen määrän joka vastaisi lemmikkien oikeasti pidettävää määrää. Eli jos lapsi leikkii hevosella, pidän huolen, että hevosella on seurana toinen hevonen”, Konttinen kertoo. Kuva: Suvi Ojala
Ei turhaa kauhistelua
Konttinen uskoo, että halu auttaa eläimiä on ollut osin sisäsyntyistä – osin se taas on johtunut siitä, ettei asioita ole liikaa kaunisteltu tai arvosteltu.
– Tiesin lapsena tasan tarkkaan, että naapurissa kissanpennut hukutettiin tai tapettiin pakokaasulla, ja että mistä ruoka lautaselleni tulee. Tästä kaikesta on syntynyt voimakas halu auttaa eläimiä. Nykypäivän lapsille ei välttämättä kerrota kovinkaan tarkkaan, mistä ruoka tulee, koska lapsia halutaan suojella. Tällöin ihan vastaavaa auttamisen halua ei välttämättä synny, Konttinen pohtii.
Konttinen ei kannata myöskään asioiden turhaa kauhistelua. Siksi hän on tuonut välillä kummilapsensakin mukaan hoitamaan eläimiä, jotka tarvitsevat apua.
– Joskus vastassa on ollut luurangonlaiha koira. Emme ole jääneet kauhistelemaan asiaa, vaan koiraa on sitten hoidettu ja sen tilanteesta keskusteltu lapsen ikätasolle sopivasti.
Konttisella on itsekin kokemusta myös kodin tarjoajan näkökulmasta: Välillä työ ja vapaa-aika ovat sekoittuneet, kun Konttinen on päätynyt adoptoimaan kodittoman eläimen. Kuva: Suvi Ojala
Ihmisten julmuus hämmästyttää
Vaikka Konttisella on takanaan vuosikausia eläinsuojelutyön parissa, ihmisten julmuus ja raakuus yllättävät välillä edelleen. Osa tapauksista menee ihon alle, vaikka olisi miten paatunut eläinsuojelija.
– Toimin eläinsuojeluneuvojana ennen kun aloitin SEYn aluevastaavana. Viimeisenä neuvojatyönäni löysin nimettömän vinkin avulla autiotalosta kuolleen koiran, jolla oli hirttosilmukka kaulassa. Koira oli muumioitunut taloon, jonka lattia oli täynnä ulostetta ja virtsaa. On vaikea ymmärtää, miten ihminen pystyy tekemään jotain niin hirvittävää.
Toisaalta eläinsuojelutyö on usein äärettömän palkitsevaa.
– Esimerkiksi se, että saa kasvatettua luonnonvaraisen eläimen luontoon palautusta varten, tuntuu aina isolta saavutukselta. Tai se, että kodittomalle eläimelle löydetään uusi hyvä koti ja eläin saa elää jatkossa arvostettuna ja rakastettuna lemmikkinä.
Konttisella on itsekin kokemusta myös kodin tarjoajan näkökulmasta: Välillä työ ja vapaa-aika ovat sekoittuneet, kun Konttinen on päätynyt adoptoimaan kodittoman eläimen.
– Kotihoidossa on ollut koiria ja muun muassa lisko, ja viime kesänä hoidin tervapääskyn ja haukan siihen kuntoon, että ne pystyttiin palauttamaan luontoon, hän muistelee.
