Kirja-arvostelu: Ida, yhteiskoululainen

Ida, yhteiskoululainen
Marika Tudeer, 2023.

Marika Tudeerin viime vuosisadan alkupuolelle sijoittuva Ida, yhteiskoululainen vie lukijan nuoren tytön matkassa keskelle Karkkilaa ja länsiuusmaalaisen tehdaskylän lähiseutuja.

Romaanin kerronta on pääosin leppoisaa ja lämminhenkistä, mutta Idan ensimmäisestä yhteiskouluvuodesta kertovan tarinan varrelle mahtuu myös synkempiä sävyjä. Etenkin hevosten olot ja Idan torilla kohtaama, huonokuntoinen Riitu-hevonen saavat päähenkilön mietteliääksi.

Idalle lausutut ohjeet siitä, miten eläinten huono kohtelu kannattaisi vain ohittaa (”Yritä unohtaa asia, emmehän me sille mitään voi”), kuulostaa lukijan korviin ikävän tutulta neuvolta. Moni kun törmää nykypäivänäkin samanlaisiin tokaisuihin, jos erehtyy kritisoimaan esimerkiksi tuotantoeläinten huonoa kohtelua.

Kirjan juoni saa vauhtia, kun sisukas päähenkilö intoutuu soittamaan Suomen eläinsuojelusyhdistyksen toiminnanjohtajalle, eversti T.K. Forsténille, ja itse Forstén saapuu Karkkilaan pitämään luentoa eläinsuojelutyön tärkeydestä. Lopulta paikkakunnalle perustetaan oma eläinsuojeluyhdistys nuoriso-osastoineen. Kirja tarjoaakin kiinnostavan katsauksen viime vuosisadan alkupuolen eläinsuojelutyöhön ja sen ajan käytännön pulmiin, kuitenkin leppoisasti tarinoiden, ilman raakuuksilla mässäilyä.

Tarinaa elävöittävät kuvat viime vuosisadan alusta. Niihin lukija jää kaipaamaan kuvatekstejä, vaikka kirjan lopusta löytyykin luettelo kuvien alkuperästä.