Artikkelit

Koe-eläimistä lemmikeiksi – SEYn aloitti okahiirten kotiuttamisohjelman

Koe-eläinkäytöstä kotiutetut okahiiret ovat sopeutuneet lemmikkielämäänsä mutkattomasti.
09.01.2025 Maria Eiskop 8 min
Okahiiret ovat harvinaisia lemmikkejä. Vähintään yhtä harvinaisia ne ovat koe-eläiminä. Kuva: Suvi Ojala
Koe-eläinkäytöstä kotiutetut okahiiret ovat sopeutuneet lemmikkielämäänsä mutkattomasti.
09.01.2025 Maria Eiskop 8 min

Okahiiret Basil Mestarietsivä, Pongo, Väläys ja Äly muuttivat Helsingin yliopiston koe-eläinkeskuksesta uuteen kotiinsa toukokuussa 2024, jolloin niille koitti uusi aika perheenjäseninä ja lemmikkieläiminä tavallisessa helsinkiläiskodissa. Aikaisempiin olosuhteisiin verrattuna okahiirten elintila moninkertaistui, ja siten hiiriystävällistä tekemistä ja virikkeitä on nyt tarjolla entistä enemmän. 

– Oli yllättävää, miten okahiiret ottivat tilan haltuunsa heti uuteen kotiin päästyään. Odotimme, että arasteluun ja totutteluun menisi vähintään päiviä, mutta mitä vielä, he aloittivat juoksentelun ja minkä tahansa hampaidenmentävän silppuamisen aivan välittömästi, sanoo okahiirinelikon uusi omistaja Pi Mäkilä. 

– Okahiiristä ei ole kovinkaan paljon tutkittua tietoa tarjolla, mutta ainakin tämä porukka on esimerkiksi hiiriin tai gerbiileihin verrattuna selvästi villimpi ja rohkeampi. Kattoon ripustetun riippumaton nakertaminen alkutekijöihinsä alkoi heti, kun nelikko pääsi uuteen terraarioonsa, Mäkilä nauraa. 

Okahiirellä on poikkeuksellisia ominaisuuksia

Okahiiret ovat lemmikkeinä melko harvinaisia, ja vähintään yhtä harvinaisia ne ovat koe-eläiminä Suomessa. Helsingin yliopisto aloitti okahiirillä tehtävän tutkimusohjelman vuonna 2023, jolloin ensimmäinen tutkimusryhmä Pohjoismaissa alkoi tutkia okahiirten kudosten uudistumiskykyä. 

– Okahiiri pystyy uudistamaan kudoksiaan poikkeuksellisella tavalla, johon mikään muu nisäkäs ei kykene. Tavallisesti, kun kudokseen tulee vaurio, syntyy paranevaan haavaumaan jäykkää arpikudosta, mikä johtuu niin sanotusta fibroosivasteesta. Okahiirillä tätä fibroosia ei tapahdu, vaan solut ja kudokset pystyvät uudistumaan täydellisesti. Lääketiede on yrittänyt lähestyä tätä asiaa monesta eri kulmasta jo vuosikymmenten ajan, sillä fibroosiprosessin ratkaiseminen avaa aivan uusia hoitomenetelmiä ja lääkkeitä lopulta myös ihmisille, kertoo kehitysbiologian dosentti ja tutkimusryhmän johtaja Satu Kuure.  

Kuuren mukaan okahiirten käyttö tutkimuksessa on lisääntynyt kansainvälisesti viimeisen viiden aikana juuri niiden ainutlaatuisten ominaisuuksien takia.  

– Erityinen mielenkiinto meidän tutkimusryhmässämme liittyy nyt okahiirten solunjakautumiskyvyn mekanismeihin, jotka saattavat suojata niitä jopa syövältä. 

Okahiiriä terraariossa pahvilaatikoiden ja tarvikkeiden keskellä.

Helsingin yliopiston tutkimusryhmä keskittyy okahiirten munuaisten solujen tutkimukseen. Myös syövän kehittyminen okahiirissä on tutkimuksen kohteena. Kuva: Suvi Ojala

Uroksilla on mahdollisuus uuteen elämään

Okahiirten odotettu elinikä lemmikkiolosuhteissa on jopa seitsemän vuotta. Helsingin yliopiston tekemään tutkimukseen tarvitaan suurempi määränaaraita, jotka neljännen kerran tiinehdyttyään lopetetaan. Naaraat ehtivät neljänteen tiineyteensä noin 6–8 kuukauden iässä.  

Varsinaisia tutkimuskohteita ovat hiirisikiöt. Syntyneitä urospoikaisia tarvitaan tutkimuskäyttöön pitkällä aikavälillä huomattavasti vähemmän kuin naaraita, joten niille on aktiivisesti mietitty erilaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia. 

Helsingin yliopisto otti suunnannäyttäjän roolin koe-eläinten luovuttamisessa yksityisiin koteihin jo vuonna 2015, jolloin uudistuneen lainsäädännön myötä kahdeksan beaglea pääsi uuteen kotiin tutkimuksen päättymisen jälkeen.  

Lemmikiksi pääseminen on tilaisuuden saaneelle koe-eläimelle koko elämän kokoinen kysymys.

SEY etsi beagleille uudet kodit, ja koska koirien kotiuttaminen sujui niin hyvin, SEY sai myöhemmin sijoitettavakseen myös yliopiston loput koekäytöstä poistuvat beaglet. 

– Koirien kotiuttamiset eivät onneksi jääneet ainoiksi projekteiksi, vaan koska yhteistyöllä oli niin hyvät tulokset, SEY sai sijoitettavakseen kolmekymmentä marsua viime vuonna. Viime keväänä yliopisto ehdotti, että etsimme tutkimukseen tarpeettomille okahiiriuroksille hyvät loppuelämän kodit, kertoo SEYn toiminnanjohtaja Kati White. 

SEY sai kesällä 2024 sijoitettavakseen viisitoista okahiirtä. Kotien etsinnästä vastasivat ensi sijassa SEYn jäsenyhdistykset Hämeenlinnassa ja Tampereella. Kotien etsintä kävi nopeasti ja helposti, sillä okahiiret hieman harvinaisempina lemmikkieläiminä herättävät mielenkiintoa. 

okahiiri kurkistaa pahvilaatikosta

SEYn jäsenyhdistykset hoitavat uusien kotien etsinnän. Kuva: Suvi Ojala

Yhteistyö jatkuu

SEYlle on tärkeää, että mahdollisimman moni tutkimuskäytössä ollut eläin pääsee lopulta tavalliseen kotiin. 

–Vaikka vain pieni murto-osa Suomen vuosittaisesta paristasadastatuhannesta tutkimuksessa käytettävästä eläimestä saa mahdollisuuden elää pitkän ja hyvän elämän rakastettuna lemmikkinä, se on tilaisuuden saaneelle eläimelle koko elämän kokoinen kysymys. Olipa kyseessä koira tai hiiri, jokainen eläin on kokeva ja tunteva olento, joka kaipaa omalle lajilleen mielekästä elämää, White sanoo. 

SEY ja Helsingin yliopisto ovat sopineet, että jatkossakin tutkimuksessa tarpeettomat okahiiriurokset voidaan sijoittaa uusiin koteihin yhteistyössä eri puolilla maata sijaitsevien jäsenyhdistysten kanssa. Toiselle erälle okahiiriä alettiin etsiä kotia syksyllä 2024. 

Ristiriitaisia tunteita ei voi paeta

Basil, Pongo, Väläys ja Äly ovat onnekkaassa asemassa olevia okahiiriä. Ne saavat elää todennäköisesti ainakin vielä viisi–kuusi vuotta kodissa, jossa niiden elämänlaatuun panostetaan.  

– Okahiiret nakertavat mielellään kaikkea, mihin hampaat uppoavat. Meillä on tapana lisätä uusia pahvitunneleita ja -mökkejä terraarioon harva se päivä, jotta heillä riittää tutkittavaa ja jyrsittävää. Myös juoksulauta, jossa hiiret pääsevät joka päivä pinkomaan minkä jaloistaan pääsevät, on ollut hitti, kertoo Mäkilä. 

– Nämä kaverit tarvitsevat paljon virikkeitä. Yli 100-litrainen terraario alkaa käydä ahtaaksi, joten isompi asumus on suunnitteilla. Myös aivojumppa on hyvä virike, joten olemme alkaneet opettaa heille hyödyllisiä taitoja eli kädelle kiipeämistä ja ruokatarjoilun odottamista rauhallisesti. Okahiiret ovat olleet todella nopeita oppimaan. 

Okahiirten kodissa iloitaan näiden neljän elämän jatkumisesta, mutta ristiriitaisilta tunteilta ei voi välttyä. 

Okahiiret eivät ole domestikoituneita, ja ne elävät luonnossa aavikoilla Pohjois-Afrikassa. 

– Tuntuu hienolta, että voi olla mukana pelastamassa okahiiriä lopetukselta ja panostaa heidän elämänlaatuunsa. Samaan aikaan ei voi olla ajattelematta sitä valtavaa määrää eläimiä, joita käytetään eläinkokeissa koko ajan. On raadollista ajatella, että nämä meille tulleet hiiret saavat elää vain siksi, että ne sattuivat syntymään uroksiksi eikä niitä siksi tarvittu tutkimuksissa. 

Myös okahiirten todelliset lajityypilliset olosuhteet mietityttävät Mäkilää. Okahiiret eivät ole domestikoituneita, ja ne elävät luonnossa aavikoilla Pohjois-Afrikassa. 

– Lopulta mikään terraario ei ole okahiirille riittävän iso, vaan he tarvitsisivat kokonaisen talon verran tilaa. 

okahiiri terraariossa

Okahiiri on saanut suomenkielisen nimensä hiiren selässä kasvavista, okamaisista karvoista. Okahiiren oat eivät kuitenkaan pistä, vaan ovat karkeita ja taipuisia. Kuva: Suvi Ojala

Vaihtoehtoinen menetelmä on kehitteillä

Tutkijallekin okahiirten kotiuttamisprojekti tuo hyvän mielen. Satu Kuuren mielestä on tärkeää, että uroksia saadaan kotiutettua, kun kehitysbiologiseen tutkimukseen tarvitaan vain naaraita.  

– Okahiiret ovat myös todella veikeitä kavereita, ja niiden kanssa on hauska puuhastella, Kuure kehuu. 

Koe-eläimiä kotiutetaan Suomessa edelleen hyvin vähän, vaikka lainsäädäntö on antanut siihen mahdollisuuden yli kymmenen vuoden ajan. Myös eläinkokeiden korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteen edistämiseen keskittynyt maa- ja metsätalousministeriön alainen neuvottelukunta (TOKES) suosittelee ja pyrkii edistämään eläinten sijoittamista lemmikiksi tieteellisen käytön jälkeen. 

– Me Helsingin yliopistossa olemme päättäneet valita avoimen tiedottamisen tien. Mitä enemmän tietoa eläinkokeista annetaan, sitä vähemmän jää arvailujen ja mielikuvituksen varaan. Ihmisillä on oikeus tietää, miten ja mihin tarkoituksiin eläinkokeita tehdään, jotta he voivat muodostaa asiasta mielipiteensä itse, sanoo Satu Kuure. 

Okahiirten käyttö eläinkokeissa voi sitä paitsi vielä joskus loppua, vaikka niiden käyttö onkin nyt kasvamaan päin. 

–Vaihtoehtoisen menetelmän, jossa elävien okahiirten sijasta voitaisiin käyttää soluviljelmiä, kehittäminen on jo aloitettu. Jos pystymme kasvattamaan pelkkiä yksilönkehityksen aikaisia soluja yhä uusien hiirien käyttämisen sijaan, se täyttäisi eläinkokeiden korvaamisen tavoitteen täydellisesti, sanoo Satu Kuure.  

 

Skip to content