Huskysafarit nousivat uutisiin epäeettisen toiminnan vuoksi – Miten voivat turistikäytössä olevat porot?

Vaikka matkailuporot ovatkin ihmisen läsnäoloon totutettuja, puolikesyinä tuotantoeläiminä ne saattavat stressaantua liian innokkaasti liki pyrkivistä turisteista.

– Matkailupalvelut ovat lisääntyneet viime vuosien aikana niin räjähdysmäisesti, ja matkailuporojenkin määrä kasvaa koko ajan, joten joukossa voi olla niitäkin, jotka eivät ole tehneet matkailuporon työtä niin pitkään. Porot saattavat hieman stressaantua ihmisen läsnäolosta ja kovista äänistä. Mikäli turisteilla on mukana koiria, porot saattavat säikähtää niitäkin, Nurmi muistuttaa.

Poron stressaantumista voi olla vaikea tunnistaa. Saaliseläimenä se pyrkii piilottamaan epämukavuuden tuntemuksensa ihmiseltä, mutta yksi selkeä merkki stressistä voi olla läähättäminen.

– Jos poro stressaantuu esimerkiksi käsittelystä tai kiinnipitotilanteessa, sen ruumiinlämpö saattaa kohota nopeasti vaaralliselle tasolle. Kun se nousee yli 39 asteen, poro alkaa jäähdyttää aivojaan läähättämällä, Nurmi kertoo.

Turistikäytössä olevat porot ovat pääsääntöisesti kastroituja härkiä, joita Nurmi luonnehtii lauhkeiksi ja kesyiksi tyypeiksi. Silti esimerkiksi selfietä poron kanssa sihtaillessa kannattaa olla tietoinen, missä poron sarvet ovat suhteessa omiin silmiin.

– Turistiporoja ei tarvitse pelätä, mutta jos poroa pelottaa tai huolestuttaa jokin, se voi pyrkiä sohaisemaan sarvillaan tai potkaisemaan, Nurmi lisää.

Matkailuporoiksi valikoituvat yleensä ne yksilöt, jotka ovat porotilallisen mielestä koulutettavissa, kesyyntyvät ja pystyvät vetämään turistirekiä turvallisesti. Toisinaan valintaperusteena voi olla myös poron ulkonäkö.

– Turistit tykkäävät esimerkiksi valkoisista poroista (valkko) tosi paljon. Toisaalta jos poro on hankala tai vaikea luonteeltaan, se valikoituu todennäköisesti aika nopeasti pois koulutuksesta, Nurmi täydentää.

SEY on uutisoinut Lapin rekikoirayritysten toisinaan hyvinkin epäeettisestä toiminnasta, jossa turistimäärien kasvuun on vastattu tinkimällä eläinten hyvinvoinnista. Poromatkailussa vastaaviin ylilyönteihin ei Hanna Nurmen tietojen mukaan ole sorruttu.

– Poromatkailupuolella yritykset ovat pääsääntöisesti poroelinkeinon hallussa, ja matkailuporo on omistajalleen äärettömän arvokas. Näkisin, että alan toiminta on hyvin pitkälti eettistä.

– Luulen silti, että sielläkin saattaa olla monenlaista matkassa, mutta valtaosalle poroyrittäjistä eläinten hyvinvointi on tärkeää. Sen olen nähnyt myös käytännön työssäni poroeläinlääkärinä.

Porotilalla Nurmi kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, kuinka poroja käsitellään, millaiset pito-olosuhteet niillä on ja ovatko eläimet hyväkuntoisia. Terveellä porolla on kiiltävä karva ja sopivasti silavaa luiden päällä, silmät eivät rähmi, poro on utelias ympäristöään kohtaan, syö hyvin, sillä ei ole paiseita tai ripulia eikä eläin onnu.

– Hyvinvointi riippuu myös siitä, millaiset olosuhteet porolla on työn ulkopuolella. Kuinka paljon esimerkiksi tarhassa on tilaa, millainen maapohja on ja pääsevätkö porot kilmoilemaan, mikä tarkoittaa leikkimisen kaltaista juoksupyrähtelyä, Nurmi täsmentää.

Porotilallisen olisi huolehdittava myös vilkkaimman turistisesongin aikana, että matkailuporolla on mahdollisuus levätä työnsä lomassa. Hyvänä ohjenuorana porolle riittävästä levosta Nurmi pitää matkailuporoille laadittua Green Activities -sertifikaatin kriteeristöä, jonka mukaan rekiporolla saa teetättää enintään kahdeksan tunnin työpäiviä lepotauot mukaan lukien. Rekeä poro saa vetää kriteeristön mukaan yhtäjaksoisesti enintään kaksi tuntia, mikä sekin on Nurmen mielestä melko paljon.

– Myös poronhoitolain mukaan porot pitää vapauttaa joka vuosi viimeistään 15. kesäkuuta. Syksyllä ne otetaan erotuksissa kiinni, mikäli poro saadaan aitaukseen, Nurmi kertoo.

Eläinlääkärinä hän toivoisi, että yritykset käyttäisivät pakkasrajoja, joista hän toivoisi myös poromatkailuyritysten keskustelevan ja tekevän linjauksia. Tammikuussa Lappia hytisytti poikkeuksellisen pitkä ja hyytävä pakkasjakso, joka pysäytti lentoliikenteen mutta ei porosafareita.

– Miettisin myös turistina, että jos on hirveän kova pakkanen, onko poron järkevää vetää painavaa turistirekeä. Pakkanen on poronkin keuhkoille kova koettelemus, enkä lähtisi vedättämään itseäni porolla 35 asteen pakkasessa. Varmaan osalla yrittäjistä on jonkinlainen pakkasraja porosafareillaan, mutta todennäköisesti ei kaikilla.

Nurmi kertoo nähneensä tammikuussa sosiaalisessa mediassa kiertäneen videon, jonka Lapissa käväissyt turisti oli kuvannut. Reessä istunut turisti oli tallentanut mielestään hauskan eläinvideon perässään jolkottelevasta porosta, joka oli tullut lähelle, aukonut suutaan ja näyttänyt hymyilevän uudelle ihmisystävälleen.

– Eläinlääkärin silmin video ei ollut hauska. Näytti siltä, että poro niin sanotusti saaloi eli läähätti ja oli hyvinkin stressaantuneen oloinen. Videon poro saattoi kokea reen vetämisen raskaaksi, Nurmi kiteyttää.

Matkailuporoja kesytetään ja koulutetaan usein siten, että poro sidotaan esimerkiksi puuhun kiinni ja odotetaan, että poro rauhoittuu. Menetelmää kutsutaan kiinnisitomiseksi, ja SEYn tietojen mukaan porojen kiinni sitominen saattaa kestää viikkoja, joskus jopa kuukausia. Tällainen käytäntö on poroille hyvin stressaavaa.

Eläinten hyvinvointilain mukaan eläintä ei kuitenkaan saa käsitellä tai kouluttaa kovakouraisesti tai muuten sillä tavalla, että sille aiheutetaan tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Lisäksi lain mukaan eläintä ei saa pitää jatkuvasti paikalleen kytkettynä eikä sen liikkumista saa jatkuvasti rajoittaa eläimen kääntymisen estävillä rakenteilla.

Tuotantoeläinten ja porojen hoitoa tutkinut eläinlääketieteen professori Lotta Berg Ruotsin maatalousyliopistosta (Sveriges lantbruksuniversitetet SLU), kertoo, ettei ole kuullut, että poroja koulutettaisiin Ruotsissa sitomalla.

Ruotsissa poronhoitoa säännellään tiukemmin kuin Suomessa, ja toisaalta poroturismi ei ole vielä lähtenyt Ruotsissa käyntiin samalla tavalla kuin Suomessa.

– On tietysti mahdollista, että sitä (porojen sitomista niiden kesyttämiseksi) tapahtuu myös täällä. Ruotsissa saamelaisperheet kohtelevat kuitenkin yleisesti ottaen poroja siten, että he pyrkivät luomaan niille hyvän elämän. He pyrkivät valitsemaan matkailuun poroja, jotka eivät stressaa kovin helposti ja jotka ovat luonteeltaan kohtuullisen rauhallisia, Berg sanoo.

Berg huomauttaa, että yleisesti ottaen poronhoidossa on muistettava, että kyseessä on eläin, jonka tulisi normaalisti laiduntaa vapaasti.

– On selvää, että poronomistaja on vastuussa eläinten hyvinvoinnista, ja varsinkin jos poroja käytetään matkailussa, niistä on pidettävä erittäin hyvää huolta. Vaikka porojen on luonnollista laihtua tiettyyn aikaan vuodesta, eläinsuojelulaki koskee myös niitä. Toisin sanoen poronomistajien on varmistettava, etteivät porot näänny nälkään. Tiedän, että näin tapahtuu, mutta se ei ole laillista, Berg sanoo.

Berg huomauttaa, että poro on pohjoisten alueiden eläin, joka voi kärsiä erilaisista hyvinvointiongelmista, varsinkin jos ne tuodaan liian etelään.

– Etelämpänä tautipaine on suurempi, ja jos poroja pidetään lemmikkieläiminä yksin tai hyvin pienessä laumassa, porojen sosiaalisista tarpeista, lajityypillisestä käyttäytymisestä ja ruokinnasta huolehtiminen on vaikeampaa. Esimerkiksi etelässä eläville poroille voi olla vaikeaa tarjota oikeanlaista ruokaa. Lisäksi porot stressaavat lämpimällä säällä. Kesällä ne pakenevat hyttysiä ja muita hyönteisiä tuntureille ja korkeammalle. Jos ne eivät voi siirtyä viileämmille alueille, ne voivat stressaantua erittäin paljon, Berg sanoo.

Suomessa porotaloutta voi opiskella Inarissa sijaitsevassa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Koulutusta sivuavat opinnot kuuluvat poronhoitajan tutkinnon pakollisiin osioihin. Koulutuksen osaamistavoitteita ovat myös muun muassa se, että opiskelija osaa tulkita poron käyttäytymistä, tunnistaa ja ennaltaehkäisee poron sairauksia ja välttää eläinten käsittelyssä tarpeetonta kipua ja kärsimystä. Matkailuporojen hyvinvointiin liittyviä asiat kuuluvat opintojen valinnaisiin osiin.

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen porotalousopettaja Outi Jääskö kertoo, että poron käyttö matkailupalvelussa niin, että poro vetää asiakkaita reessä, perustuu ikivanhaan perinteeseen poron käytöstä kuljetuksiin tiettömillä taipaleilla. Myös menetelmät poron kouluttamiseen ovat ikiaikaisia.

– Poro on vetoeläimeksi pieni ja herkkä, ja samalla omistajalleen ja käyttäjälleen erittäin arvokas sekä käytössä että sen jälkeen teurastettuna. Siten kouluttamisen ja käyttämisen menetelmien ja poron hoidon niiden aikana on oltava tarkkaan harkitut ja kullekin porolle yksilöllisesti sopivat.

Jääskö kertoo, että ajoporon kouluttaminen on monivuotinen prosessi, jossa on monia vaiheita ja menetelmiä.

– Hihnassa oleminen on yksi asia, joka ajoporon pitää oppia. Ennen käytössä olevat ajoporot olivat aina joko ajossa tai niitä “vennettiin” puissa, ja poroja siirreltiin päivittäin puhtaaseen paikkaan. Poron sitominen vaatii myös tarkkaa osaamista, ja välineiden on oltava asianmukaisia. Sitomiseen käytetään erityistä kiristymätöntä solmua, joka sallii poron kiertävän puun ympäri sotkeutumatta hihnaan, Jääskö kertoo.

Jääskön mukaan matkailuporojen kouluttamisen käytännöt ovat hiljalleen muuttumassa.

– Nykyään poron totuttaminen ihmisiin ja käsittelyyn voidaan aloittaa aidassa niin, että poro saa olla irti toisten porojen mukana. Matkailuporojen ei tarvitse olla kiinni kuin juuri oppiakseen, ja sitten työssä kauden aikana vain siirtelyjen ja valmistautumisten ajan. Kaikissa kouluttamisen vaiheissa porojen kanssa ollaan ja niiden oppimista ja hyvinvointia tarkkaillaan. Joka vaiheessa joukosta karsitaan pois sellaisia, jotka eivät sovellu käyttöön. Karsiutuvat porot päästetään jatkamaan normaalia poron elämää, Jääskö sanoo.

Jääskön mukaan kouluttamisen taito alkaa jo koulutukseen otettavan poron valinnasta.

Poro-opiskelijat oppivat perinteisiin pohjautuvaa, poroa kunnioittavaa porojen käsittelyä pienestä pitäen voimiensa ja ymmärryksensä kasvamisen mukaan.

– Kehitämme koulutuksia joka vuosi uusien esiin tulleiden näkökulmien ja uuden tutkimustiedon mukaan. Tärkein tavoite on aina hyvinvoiva poro, joka tuottaa omistajalleen parhaiten.

Kaiken porojenkin kouluttamisen lähtökohta ja perusta on se, että poro oppii luottamaan ihmiseen, ja kaiken porojen käsittelyn perusperiaate pitää olla porojen hyvinvoinnista huolehtiminen. Pohjimmaiset menetelmät ovat samat kuin muillakin eläinlajeilla: rauhallisuus, rutiinit, ruoalla palkitseminen, toisten esimerkki ja ylipäätään lajityypillisen käyttäytymisen hyödyntäminen, hän kertoo.

Turistit suosivat mielellään valkoisia poroja. Matkailuporoja tarhataan usein siten, että poroilla on tarhassakin perässään lieka. Kuva: Qingqing Cai