Pentutehtailua, verta ja rikosepäilyjä – Pohjois-Suomessa muhii vakava koirakriisi
Lapista kantautuu kammottavia uutisia. Samaan aikaan kun turistien määrä on kasvanut, myös kysyntä rekikoirapalveluita tarjoavalle yritystoiminnalle on lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Kasvu on tapahtunut osin koirien hyvinvoinnin kustannuksella. Moni huskyajeluita turisteille aiemmin pienemmässä mittakaavassa tarjonnut yrittäjä on tarttunut mahdollisuuteen, joka on voinut tuntua loputtomalta kultakaivokselta.
Media kiinnostuu tapauksista aika-ajoin: esimerkiksi Lapin kansa on uutisoinut tapauksesta, jossa huskysafareita järjestävän yrittäjän toiminnasta on paljastunut lukuisia ongelmakohtia ja epäselvyyksiä myös koirien hyvinvointiin liittyen.
Vastaavat uutiset on usein mielletty yksittäistapauksiksi, ja niitä on kauhisteltu niin valjakkokoirafoorumeilla kuin muuallakin sosiaalisessa mediassa. Mittakaava on kuitenkin paisunut sellaiseksi, että aiheesta voitaisiin puhua jo vakavana koirakriisinä.
Kun koiria on paljon, eikä tarhoille palkata osaavaa työvoimaa, huskysafari voi näyttää muun muassa tältä. Video on kuvattu Pohjois-Suomessa. Materiaali on alalla aiemmin toimineen työntekijän kuvaamaa.
Kukaan ei tiedä koirien todellista määrää
Turismin nopea kasvu näkyy huskybisneksessä monella tavoin. Esimerkiksi muutaman tai muutaman kymmenen koiran rekikoirayrityksen koko on voinut kasvaa niin, että koirien määrä on kohonnut äkillisesti useisiin satoihin.
Kun koiria tarvitaan turistien eteen nopealla tahdilla, keinot voivat olla härskit: pahimmillaan koiria haetaan ulkomailta pakettiautolasteittain tuontivaatimuksista ja rokotuksista välittämättä, tai niitä pennutetaan nopeaan tahtiin. Osaavaa työvoimaa on aivan liian vähän, joten myös vahinkopentueet ja vahingossa tapahtuneet koiratappelutilanteet ovat yleisiä.
– Nämä eivät todellakaan ole yksittäistapauksia. On ihan totta, että osa yrittäjistä toimii esimerkillisesti, mutta kauhukertomuksia löytyy myös aivan hillitön määrä, sanoo Inarissa kunnan löytöeläintarhaa pitävä Nina Lager.
Lager on työskennellyt myös itse vuosien ajan rekikoira-alalla. Tänä päivänä hän puhuu mielellään suunsa puhtaaksi alan lukuisista ongelmista.
– Tilanne on osassa Lappia todella paha. Tässä ei puhuta sadoista koirista, jotka kärsivät, vaan näitä koiria on luultavasti tuhansia. Ala on kasvanut niin nopeasti, että valvonta ei ole pysynyt lainkaan perässä. Etäisyydet ovat täällä pohjoisessa myös pitkiä, ja näiden hämärien paikkojen on helppo jäädä piiloon. Esimerkiksi Inarissa kukaan ei pysty sanomaan, kuinka monta vetokoiraa täällä tällä hetkellä on.
Vahinkopentueet ja jopa pentutehtailu ovat yleisiä ongelmia osalla huskytarhoista. Kuvan emoa ja pentuja säilytettiin pitkään häkeissä. Emoa ja pentuja ei madotettu tai rokotettu. Pennut syntyivät vahingossa, ja osa niistä kuoli myöhemmin puutteellisen hoidon takia.
Videomateriaali on erään huskysafareita tarjoavan yrityksen entisen työntekijän kuvaamaa.
Pentuja myydään harvoin ulkopuolisille koiraharrastajille. Kun koirista ei ehditä tai osata pitää huolta, pennuista voi tulla ongelmajätettä. Työntekijät löysivät kuvassa näkyvän kuolleen pennun roskien seasta.
Osalla tarhoista koiria hävitetään SEYn saamien tietojen mukaan varsin monenlaisin keinoin. Kuolleita koiria piilotetaan milloin mihinkin: jollain tarhalla roskien sekaan, jollain maastoon.
Kuva on huskysafareita tarjoavan yrityksen entisen työntekijän kuvaama.
Koirat jäävät rekisteröimättä
Räikeimmillään huskysafaritoimintaan on liittynyt myös rikollisuutta. Koska ison koiramäärän ruokkiminen ei ole halpaa, osa valjakkokoirayrittäjistä on turvautunut mitä erilaisimpiin keinoihin hankkia eläimille ruokaa. Esimerkiksi Tulli on kertonut tutkineensa laitonta valaanlihan tuontia Norjasta Suomeen: valaanlihaa tuotiin Suomeen vuonna 2022 noin 36 000 kiloa valjakkokoirien ruoaksi. Lapin kansan mukaan myös esimerkiksi erilaisia maahantuontisäännöksiä ja rokotuksia kierretään.
Koiria myös tuodaan maahan puutteellisin paperein. SEYn saamien tietojen mukaan esimerkiksi eräs useilla paikkakunnilla toiminut rekikoirayrittäjä on tuonut Pohjois-Suomeen pakettiautolla koiria Ranskasta useita kertoja. Koirat ovat tulleet ranskalaisista kenneleistä ilman maahantulopapereita. Niitä ei ole rokotettu tai madotettu, eikä niitä ole viety eläinlääkäriin tarvittaessa. Koiria on tuotu kerralla jopa kymmenittäin.
Osa rekikoirayrittäjistä on kertonut myös julkisesti, ettei koiria rekisteröidä Ruokaviraston koirarekisteriin. Syiksi on kerrottu milloin mitäkin: rekisteröintiä pidetään vaikeana, tai rekisteröinti nähdään turhana ja ärsyttävänä byrokratiana. Koska koiria ei rekisteröidä, niiden todellisesta määrästä ja esimerkiksi syntyneistä pennuista ei jää välttämättä jälkeä mihinkään.
SEYn tietojen mukaan eräs Pohjois-Suomessa vuosia toiminut rekikoirayrittäjä tuo säännöllisesti koiria Suomeen Ranskasta ilman asianmukaisia maahantulopapereita, rokotuksia tai esimerkiksi madotuksia.
Koirat tuodaan pakettiautossa, ja matka kestää useita päiviä. Kuljetusolot ovat puutteelliset, eivätkä koirat pääse esimerkiksi jaloittelemaan matkan aikana. Osa videolla näkyvistä koirista on jo kuollut Suomeen tulon jälkeen.
Videomateriaali on yrityksen entisen työntekijän kuvaamaa.
Viranomaiset eivät ehdi päästä tapausten jäljille
SEY on nähnyt laajan aineiston erään huskysafareita järjestävän yrittäjän entisten työntekijöiden lähettämää todistusaineistoa erilaisista epäkohdista sekä kymmeniä kuvia ja videoita useiden eri huskysafareita tarjoavien yritysten oloista. Työntekijöiden mukaan on tyypillistä, ettei koiria käytetä eläinlääkärissä tarvittaessa. Vain vakavimmat tapaukset tai sellaiset koirat, joilla katsotaan olevan arvoa, lääkitään.
Lain mukaan ammattimaisesta rekikoiratoiminnasta tulee tehdä ilmoitus aluehallintovirastolle jo ennen toiminnan aloittamista. Moni yritys toimii näin, mutta koska alalla on tyypillistä käyttää aliurakoitsijoita, osa näiden yritysten käyttämistä koirista ei välttämättä päädy koskaan viranomaisten tietoon.
Moni yrittäjä myös vaihtaa paikkakuntaa tai jopa maata, jos ongelmia ilmenee viranomaisten kanssa yhdellä paikkakunnalla. SEYn tiedoissa on useita tapauksia, joissa yrittäjä on saanut tuomion eläintenpitorikoksesta Suomessa, mutta toiminta on siirtynyt tämän jälkeen Ruotsiin tai Norjaan – tai toisinpäin. Usein paikkakunnalta paetaan jo ennen tuomiota.
– On todella iso ongelma, etteivät Suomen, Ruotsin ja Norjan eläinsuojeluviranomaiset tee järjestelmällistä yhteistyötä näissä rekikoira-asioissa. Tiedossani on tälläkin hetkellä sellaisia tapauksia, joissa eläinsuojeluviranomaiset ovat yrittäneet saada tilanteen kuriin, mutta henkilö on vaihtanut toiseen maahan ja myynyt koirat esimerkiksi toisen yrityksen tai jonkin sukulaisensa nimiin. Käytännössä koirat ovat kuitenkin yhä töissä samalla henkilöllä, ja niiden olot ovat aivan yhtä surkeat kuin aiemminkin, Nina Lager sanoo.
Kun työntekijöiltä puuttuu osaaminen koirien hoitoon ja työnantaja kieltäytyy viemästä koiria eläinlääkäriin silloin, kun se olisi välttämätöntä, lopputulos voi näyttää esimerkiksi tältä. Kuvan koira vietiin steriloitavaksi eläinlääkäriin, mutta kun jälkikomplikaatiot alkoivat näyttää tältä, yrittäjä ei enää suostunut viemään koiraa uudelleen eläinlääkäriin.
Video on entisen työntekijän kuvaama.
SEYn tietojen mukaan osa huskysafariyrittäjistä juoksuttaa safareilla koiria, joita ei ole koulutettu tehtävään lainkaan, tai joita on koulutettu hyvin vähän. Kuvamateriaali on erään rekikoirayrityksen entisen työntekijän kuvaamaa.
Kuvan koirien tassuja ei ole hoidettu asianmukaisesti. Vammat syntyivät, kun koira laitettiin juoksemaan ensimmäistä kertaa valjaisiin, ja se raahautui peloissaan muiden koirien mukana.
Myös eläinsuojeluviranomaiset ovat varsin tietoisia alan ongelmakohdista. Eläinten ystävä -lehti kysyi asiasta tätä artikkelia varten asiasta viideltä Pohjois-Suomen alueelta toimivalta valvontaeläinlääkäreiltä. Neljä valvontaeläinlääkäriä ehti vastata kysymyksiin. Yksi esiintyy tässä jutussa nimettömänä. Vastauksista paistaa se, että osalla alueista valvontaan on käytössä huomattavasti enemmän resursseja kuin toisaalla.
Esimerkiksi Kuusamon valvontaeläinlääkärin Minna Haataja-Koskisen mukaan kaikki alueen huskytilat ovat valvontaeläinlääkärin valvontasuunnitelmassa ja niihin tehdään säännöllistä eläinten hyvinvoinnin valvontaa sekä tarvittaessa epäilyyn tehtäviä tarkastuksia. Hän arvioi, että tällä hetkellä eläinsuojeluvalvontaan on käytettävissä riittävästi resursseja.
– Huskysafareiden yleisimpiä ongelmia ovat olleet omalla alueellamme liian pienet häkkikoot suhteutettuna niissä pidettävien koirien kokoon, ketjuissa pidettävien koirien ketjun pituus on liian lyhyt, pentujen ja imettävien emojen sekä ohutturkkisten koirien koppien rakenteiden ja/tai lämmityksen puutteet talvella, koppien niukka kuivitus ja koirien hammasongelmat.
Haataja-Koskinen uskoo, että suurin osa valvonnassa havaituista puutteista johtuu tietämättömyydestä.
– Usein puutteet kuitenkin korjataan jo tarkastuksen aikana tai hyvin nopeasti tarkastuksen jälkeen, mikä on ilahduttavaa. Alueemme huskytoimijat yleisesti ottaen välittävät koiristaan erittäin paljon ja haluavat tehdä asiat oikein, hän kertoo.
Kun koiria on tarhoilla satoja, on selvää, että aina joku koirista saattaa olla sairaana. SEYn saamien tietojen mukaan tarkastuskäynneillä ei välttämättä kuitenkaan ehditä tarkastaa kaikkia koiria. Osa koirista on myös saatettu kuljettaa pois tarkastuksen ajaksi. Videomateriaali on koiratarhan työntekijän ottamaa. Videon kuvaajan mukaan kuvassa näkyvää koiraa ei viety eläinlääkäriin, sillä yrittäjä piti eläinlääkäriä liian kalliina.
Rovaniemen ja Rovaniemen lähikuntien alueella toimiva valvontaeläinlääkäri Pälvi Palojärvi taas myöntää avoimesti, ettei tarkastuskäyntejä ehditä aina tehdä riittävän usein.
– Pyrimme käymään huskysafareita järjestävillä tiloilla vähintään joka toinen vuosi. Tapauskohtaisen arvioinnin pohjalta joillakin tarhoilla käydään useammin. Lapin aluehallintovirasto on omassa valvontasuunnitelmassaan määritellyt, että rekikoiratarhoilla tulisi käydä vuosittain. Meidän resursseilla ei päästä kaikkien tarhojen osalta siihen. Laissa ei ole määritelty valvontatiheyttä.
Palojärven mukaan viime vuosina tarhoilla ovat korostuneet riittävän ja osaavan työvoiman saatavuuden haasteet joillakin tarhoilla.
– Tähän liittyy olennaisesti myös riittävä perehdytys sekä suuremmilla tarhoilla toiminnan organisointi. Yksittäisenä asiana työntekijät ovat eläinten hyvinvoinnin peruspilari. On tietysti ongelmia, joita en sanoisi yleisiksi, mutta havaitaan silloin tällöin, esimerkiksi makuualustan puutteellisuus kopeissa kesäaikana, riittämätön liikunta sesongin ulkopuolella ja puutteet koirien hampaiden kunnon tarkastamisessa. Aika monilla tarhoilla on myös jouduttu patistelemaan koirien rekisteröintiin Ruokaviraston koirarekisteriin. Rekisteröinti ei toki ole hyvinvointiasia, Palojärvi sanoo.
Palojärvi kertoo olevansa tietoinen siitä, että osa toimijoista saattaa jäädä kokonaan valvonnan ulkopuolelle.
– Tarhoilla on velvollisuus ilmoittautua rekisteriin. Käytännössä luulisin, että suurin osa päätyy tietoomme viimeistään puskaradion välityksellä. Joitain pienempiä toimijoita, jotka ovat sesongin ajan alihankkijoina isommilla tarhoilla, saattaa kuitenkin jäädä valvonnan ulkopuolelle, hän sanoo.
Myös Kemijärven alueen valvontaeläinlääkäri Mikaela Sauvala kertoo, että eläinsuojeluvalvonnan resurssitarve on lisääntynyt viime vuosina.
– Resurssivajetta on alueellamme hieman, mutta resurssia ollaan lisäämässä vielä tämän vuoden puolella. Aiemmin esimerkiksi jotkin yksittäiset tarhat eivät ole tehneet ilmoitusta, vaan asia on tullut tietoon eläinsuojeluilmoituksen kautta, hän kertoo.
Toisaalla resursseja ei aina ole riittävästi. Nimettömänä haastattelun antanut Pohjois-Suomessa toimiva valvontaeläinlääkäri kertoo, ettei tämän toiminta-alueella ole riittävästi resursseja eläinsuojeluvalvonnan toteuttamiseen.
– Toimin yksin laajalla alueella ja valvontaeläinlääkärin tehtävien lisäksi minulla on myös muita tehtäviä. Puuttuu myös henkilö, jonka kanssa voisi jakaa henkisen taakan ja jonka kanssa voisi pohtia näitä tapauksia.
Kyseinen valvontaeläinlääkäri luettelee pitkän listan ongelmista, joihin hän törmää huskysafareita järjestävillä tiloilla.
– Nämä vaihtelevat paljon. Satunnaisessa järjestyksessä lueteltuna ongelmina ovat muun muassa liian lyhyet ketjut, huonokuntoiset kopit, ulkotarhojen rikkinäiset tai vaaralliset rakenteet, liian lyhytkarvaiset (hound-tyyppiset) koirat jotka ovat jatkuvasti ulkona, laihat koirat, koirat jotka tappelevat paljon keskenään ja pennut talvella. Lisäksi koirilta voi puuttua juoksutarha, tai ne ovat yleisesti passiivisia turistikauden ulkopuolella, sairaat koirat jätetään hoitamatta, työntekijöillä on surkeat olot (työehdot, palkka, asuminen), työntekijöillä ei mitään kokemusta koirista, koiria juoksutetaan liikaa tai niitä kohdellaan kaltoin. Näistä viimeksi mainittuja on usein vaikea todistaa, hän kertoo.
Safarikoiran elämä voi näyttää sesongin ulkopuolella esimerkiksi tältä. Moni koirasafareita tarjoava yritys käyttää toiminnassaan alihankkijoita, jotka ovat eräänlaisia aliurakoitsijoita suuremmille yrityksille. Tällöin on mahdollista, että suurempi yritys voi pitää omat koiransa lainmukaisissa oloissa, mutta alihankkijan koirat tai osa alihankkijan koirista taas saattavat jäädä kokonaan valvonnan ulkopuolelle.
SEYn saamien tietojen mukaan on tyypillistä, että tällaisten alihankkijoiden koiria kuljetetaan tai jopa säilytetään esimerkiksi perävaunuissa kaukana asutuksesta. Videolla näkyvä koira ei SEYn tietojen mukaan asu enää videolla näkyvässä paikassa. Videon kuvaushetkellä paikalla oli lukuisia koiria vastaavanlaisissa oloissa, ilman vettä.
Missä on matkailualan vastuu?
Nina Lager huomauttaa, että tarkastuksia voi jäädä tekemättä myös siksi, että tilanteet voivat olla uhkaavia ja virka-avun saaminen on hankalaa poliisin vähäisten resurssien vuoksi.
Hän toivoo, että matkailuala heräisi ongelmiin.
– Hotellien ja matkailuyritysten pitäisi tutkia itse, keneltä he ostavat huskysafareita. Sillä olisi iso vaikutus koirien elämään. Nyt tilanne on se, että moni iso ja ihan hyvämaineisenakin pidetty matkailuyritys ostaa huskysafareita toimijoilta, jotka käyttävät alihankkijoina näitä samoja yrittäjiä, jotka ovat päätyneet uutisiin eläinrääkkäyksestä, Lager sanoo.
Lager huomauttaa, että harva huskysafaria ostava turisti osaa tutkia yritysten taustoja riittävän tarkkaan.
– Ei siinä ole järkeä, että mediassa lynkataan muutama huonosti toimiva kenneli ja vastuu siirretään safareita ostavalle turistille. Matkailualan pitäisi itse tutkia toimijoiden taustat ja toimia eettisesti, Lager sanoo.
Tällä hetkellä huskysafarista haaveilevalla turistilla ei ole käytännössä muuta keinoa varmistaa safaritoiminnan eettisyys kuin valita toimijaksi yrittäjä, jolla on Green activities -sertifikaatti.
Green activities on riippumaton sertifikaatti, jonka saadakseen yrityksen on läpäistävä tietyt kriteerit ja säännöllisesti tehtävät auditointikäynnit. Sertifikaatti pyrkii huomioimaan myös rekikoirien ja porojen hyvinvoinnin – tosin sertifikaatin kriteereissäkin on kehitettävää. Vain murto-osalla huskysafareita tarjoavista yrityksistä on kyseinen sertifikaatti.
Inarilaiselta rekikoiratarhalta löytyi vuoden alussa useita vanhoja ja huonokuntoisia koiria. SEYn saamien tietojen mukaan kuvan koira on halvaantunut siksi, että koirien ajoreitti on ollut vaarallinen ja koiria loukkaantuu reitillä usein myös henkilökunnan puutteellisten taitojen vuoksi.
Videon on kuvannut tarhalla aiemmin työskennellyt henkilö.
Koirien hyvinvoinnin laiminlyönti on Suomelle jo mainehaitta
SEY Suomen eläinsuojelun asiantuntijatyön päällikkö, eläinlääkäri Pihla Markkola huomauttaa, että eläinten hyvinvointia laiminlyövät toimijat ovat haitaksi koko rekikoira-alalle, sekä Lapin matkailulle ja Suomen maineelle maailmalla.
– Lapissa toimii myös paljon vastuullisia, eläinten hyvinvoinnin aidosti huomioon ottavia toimijoita. Matkailijan on kuitenkin vaikea löytää tällaisia yrityksiä, kun tarjontaa on niin paljon.
Markkola muistuttaa, että matkailijat tulevat Suomeen hakemaan laatua ja hyvinvointia.
– Maailmalla tunnetaan jo termi One Welfare, joka alleviivaa sitä, miten ihmisten ja eläinten hyvinvointi linkittyy yhteen. Suomen tulisi olla ja näyttäytyä maana, jossa myös koirien hyvinvoinnista huolehditaan.
Lisää resursseja valvontaan ja toimivampaa yhteistyötä viranomaisten välille?
Kaikista tämän artikkelin videoissa ja kuvissa näkyvistä paikoista on tehty ilmoitus valvontaviranomaisille. Kuvia ja videoita katsoessa on helppo ymmärtää, että viranomaisvalvontaan tarvitaan lisää resursseja. Tällöin mahdollistetaan tehokas ja toimiva valvonta.
– Lisäksi tiedonkulkua viranomaisten välillä – myös rajojen yli ja eri paikkakuntien välillä – tulisi kehittää. Nyt osa valvontaeläinlääkäreistä vaikuttaa hukkuvan työmäärään, eivätkä he välttämättä ehdi valvoa alaa niin tehokkaasti kuin olisi tarpeen, Markkola sanoo.
Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Ruotsista, jossa ammattimaista huskysafaritoimintaa varten tarvitaan lisenssi.
Markkolan mukaan tilannetta voitaisiin parantaa myös tehostamalla yhteistyötä matkailualan, kuntien ja vastuullisesti toimivien rekikoirayrittäjien välillä.
– Alalle tulisi kehittää yhdessä toimivat standardit. Monilla elinkeinoilla on jo käytössä vapaaehtoisia ohjelmia, joissa eläinten hyvinvointia seurataan säännöllisesti ja tähdätään lainsäädännön minimivaatimusten yli.
Myös toimijoiden tietotaito tulisi varmistaa ennen toiminnan aloittamista.
– On tärkeää, että rekikoira-alalla työskentelevät työntekijät ymmärtävät eläinten hyvinvoinnista ja tietävät, mihin heidän tulee tarvittaessa ilmoittaa ongelmista, Markkola sanoo.
Hän muistuttaa, ettei rekikoirabisnes toimi tyhjiössä, vaan se linkittyy myös muuhun matkailutoimintaan.
– Näiden koirien hyvinvoinnin varmistaminen on meidän kaikkien yhteinen asia. Rekikoiratkin ovat koiria, ja niiden työ on välillä raskasta. Ne ansaitsevat vähintään yhtä hyvää hoitoa kuin lemmikkikoirat, Markkola sanoo.
Myös Lapin aluehallintovirastossa ollaan tietoisia siitä, että osa ammattimaista rekikoiratoimintaa harjoittavista tahoista jää valvonnan ulkopuolelle.
Lapin aluehallintoviraston läänineläinlääkäri Ulla Rikulan mukaan virastossa ollaan tietoisia siitä, että osa rekikoiratoimijoista ei ole tehnyt ilmoitusta ammattimaisesta tai laajamittaisesta toiminnasta Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin (EPR) ja osa ei ole rekisteröinyt koiriaan Ruokaviraston koirarekisteriin.
– Valvontaeläinlääkäreillä on kuitenkin varsin vankka paikallistuntemus, joten valvontaeläinlääkärit saavat yleensä tietoonsa nämä uudet toimijat tavalla tai toisella. Valvonnassa kehotetaan tai määrätään rekikoiratoimijoita rekisteröimään pitopaikkansa ja eläintenpitonsa EPR:n ja tunnistusmerkitsemään (mikrosiruttamaan) koiransa ja rekisteröimään ne Ruokaviraston koirarekisteriin, Rikula kertoo.
– Olemme tietoisia myös alalla toimivista alihankkijoista. On hyvä, jos kansalaiset ilmoittavat havaintonsa uusista rekikoiratarhoista alueen valvontaeläinlääkäreille tai aluehallintovirastoon (1.1.2026 alkaen Ruokavirastoon, koska läänineläinlääkärit siirtyvät vuoden vaihteessa Ruokavirastoon valtioneläinlääkäreiksi), jotta valvojat voivat tarkastaa, onko ilmoitukset EPR:n ja koirarekisteriin tehty ja toimijat saadaan valvonnan piiriin.
Rikula huomauttaa, että valvonnalla voidaan edistää koirien hyvinvointia tiettyyn pisteeseen.
– Kaikkein tärkeintä on elinkeinon oma asenne hyvinvointiin ja se, miten jokapäiväisessä toiminnassa varmistetaan ja edistetään koirien hyvinvointia kaikissa olosuhteissa ja ympärivuotisesti, hän sanoo.
Rikula huomauttaa, että ala on kasvanut nopeasti ja sekä toimijoiden lukumäärä että tarhojen koko on kasvanut.
– Kaikki toimijat eivät ole ottaneet selvää esimerkiksi siitä, mitkä ovat lainsäädännön vähimmäisvaatimukset. Valvontaeläinlääkäreiltä voi ja kannattaa kysyä neuvoja, kun suunnittelee koiratarhaa. Ilmoituksia koirien hyvinvoinnin laiminlyönnistä tai sitä koskevista epäilyistä tulee runsaasti etenkin valvontaeläinlääkäreille, jotka vastaavat alueillaan valvonnasta, mutta myös läänineläinlääkäreille, hän sanoo.
Hän muistuttaa, että myös kunnilla tai kaupungeilla voi olla esimerkiksi ympäristö- tai rakennuslupavaatimuksia.
– Nekin kannattaisi ottaa selville siitä kunnasta, jonka alueelle koiratarhaa on perustamassa.
