Mihin koirarekisteriä tarvitaan? Kokosimme 5 syytä

Koirien rekisteröinti muuttui pakolliseksi vuonna 2023. Lain mukaan kaikki Suomessa asuvat koirat tulee tunnistusmerkitä ja rekisteröidä Ruokaviraston ylläpitämään viranomaisrekisteriin. Silti vain noin puolet koirista on tällä hetkellä kyseisessä rekisterissä.

Moni perustelee rekisteröinnin jättämistä väliin sillä, että koira on rekisteröity jo esimerkiksi Kennelliiton rekisteriin. Kennelliitto on kuitenkin yhdistys, ei viranomaistaho, ja Kennelliiton rekisteri on kehitetty etupäässä rotukoirien rekisteröintiä varten.

Koirarekisterin tarkoituksena on tuoda näkyväksi niitä toimijoita, jotka myyvät huomattavia määriä joko maahantuotuja tai Suomessa tuotettuja koiria.

Koiran rekisteröinti koirarekisteriin on siis vastuullisuusteko: rekisteri auttaa löytämään ne toimijat, jotka kasvattavat tai tuovat maahan koiria huomattavia määriä.

Koirien lakisääteinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti on tärkeä työkalu viranomaisille pentutehtailun ja laittoman maahantuonnin havaitsemiseen ja ehkäisyyn.

Kun rekisteriin kertyy tietoa koirien haltijoista, se tuo mahdollisuuksia myös pentutehtailijoiden tunnistamiseen. Mitä enemmän rekisterissä on koiria, sitä paremmat mahdollisuudet viranomaisilla on tehdä työtään.

Koirarekisteriin liittyy myös eläinlääkäreiden ilmoitusvelvollisuus kaikista koirilla ja kissoilla diagnosoiduista sairauksista ja vioista, jotka rajoittavat eläimen käyttöä jalostuksessa.

Tarkkaa listaa ilmoitettavista sairauksista ei vielä ole, mutta ilmoitettavat tiedot tulevat todennäköisesti olemaan julkisia. Tällöin koiran ostotilanteessa on mahdollista selvittää, onko esimerkiksi pentueen jalostuksessa käytetty jalostuskiellon saanutta koiraa.

Lisäksi eläinsuojeluviranomaiset voivat myös valvonnan yhteydessä tarkistaa rekisteristä, onko tarkastettavan pentueen emällä mahdollisesti jalostuskielto.

Ilman rekisteröintiä viranomaiset eivät pysty puuttumaan kaikkiin epäkohtiin. Esimerkiksi rekikoira-alalla on ollut varsin tavallista, ettei koiria rekisteröidä lainkaan koirarekisteriin tai mihinkään muuhunkaan rekisteriin. Osa rekikoirayrittäjistä on kertonut aiheesta myös julkisesti.

Syiksi on kerrottu milloin mitäkin: rekisteröintiä pidetään vaikeana, tai se nähdään turhana ja ärsyttävänä byrokratiana. Koska koiria ei rekisteröidä, niiden todellisesta määrästä ja esimerkiksi syntyneistä pennuista ei jää välttämättä jälkeä mihinkään.

Tällä hetkellä viranomaisilla ei esimerkiksi ole kattavaa kuvaa siitä, kuinka paljon matkailualalla käytettäviä rekikoiria Suomessa tällä hetkellä on.

Valvontaviranomaisten resurssit, kuten valvontaeläinlääkärien määrä, on kuitenkin mitoitettu sen mukaan, paljonko kullakin toiminta-alueella on eläimiä. Koska koirien määrä ei ole tiedossa, valvontaeläinlääkäreillä ei ole resursseja eikä riittävästi mahdollisuuksia valvoa eläinten hyvinvointia alueellaan.

Pentutehtailijan on helppo luistaa koirien rekisteröinnistä, jos ostaja ei osaa vaatia sitä. Pentutehtailija saattaa esimerkiksi ehdottaa, että uusi omistaja rekisteröi itse pennun. Tällöin rekisteriin ei jää jälkeä kasvattajasta, eivätkä mahdolliset suuret pentuemäärät näy viranomaisille.

Vastuullinen kasvattaja rekisteröi pennun itse. Koiranhankkijan kannattaa olla hereillä ja tarkistaa, että pentu tosiaan on rekisteröity viranomaisrekisteriin.

Kun EU:n kissoja ja koiria koskeva asetus astuu voimaan, pennunhankkijan on entistä helpompi tarkistaa tämä myös itse.

Jos koira katoaa tai varastetaan, mahdollisuus sen löytymiseen paranee huomattavasti, jos koira on rekisteröity koirarekisteriin.

Rekisteröimättömien lemmikkien tunnistus ja omistajan löytymisen pitkittyminen ovat edelleen ongelma ympäri Suomea. Löytöeläintaloihin tuodaan pelkästään pääkaupunkiseudulla vuosittain noin tuhatkunta koiraa, joista iso osa on rekisteröimättömiä. Myös ulkomailta tuotuja, sirutettuja koiria jätetään rekisteröimättä.

Koirat kotiutuvat monesti löytöeläintaloista kissoja nopeammin, mutta selvitystyö ja lemmikin hoito kuormittavat sekä viranomaisia että eläinsuojeluyhdistyksiä ja muita vapaaehtoisia.

Lähteet: SEY Suomen eläinsuojelu, Eläinsuojeluasiamies, Eläinten hyvinvointikeskus