Ratsastuskirja on helposti lähestyttävä ja käytännönläheinen perusteos jokaiselle hevosihmiselle
Ratsastuskirja
Tiina Tarkkala
Ville Vaurio
Johanna Vaurio-Teräväinen
Readme, 2024.
Tiina Tarkkalan ja Ville Vaurion Ratsastuskirja on mainio lisä kirjahyllyyn kenelle tahansa ratsastavalle. Kirja lähestyy hevosaihetta ennen kaikkea vuorovaikutuksena oppivan, kokevan ja herkän eläimen kanssa, ei vain teknisenä suorittamisena – ja juuri tässä piilee kirjan suurin vahvuus.
Toki kirjassa on myös tekniikkaa. Tarkkalan tekstit pureutuvat ihmisen tyypillisiin virheasentoihin. Niiden korjaamiseen saa kirjasta hyviä neuvoja ja ennen kaikkea muistutuksen virheasentojen olemassaolosta.
Ratsastus vaikuttaa monin tavoin hevosen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, ja ihmisen tulisi pyrkiä korjaamaan omia heikkouksiaan. Esimerkiksi, jos ihmisen avut ovat epäselvät, hevonen ei voi ymmärtää, mitä siltä toivotaan. Tällä on vaikutusta hevosen psyykkiseen hyvinvointiin: vaikutus on kielteistä etenkin, jos hevosta myös rangaistaan tällaisessa tilanteessa, tai jos hevonen ei pääse pois ikäväksi kokemastaan tilanteesta.
Myös seura- ja harrastuseläinten neuvottelukunta on ottanut tällä viikolla kantaa hevosten kohteluun. Neuvottelukunta vaatii, että hevoselle kipua aiheuttaviin toimintatapoihin on puututtava.
Ville Vaurion osuudessa hevosen oppimisen perusteet nousevat ilahduttavasti esiin. Lukijaa ohjataan pohtimaan, miksi hevonen toimii niin kuin toimii. Vaurion ajatukset hevoselle annettavasta palautteesta ovat selkeitä ja ne antavat lukijalle ajateltavaa. Ajatuksia ei esitetä teoriana vaan käytännön esimerkkien ja pohdiskelun kautta. Se tuntuu uniikilta lähestymistavalta.
Erityisen arvokasta on se, että kirjassa korostetaan hevosen motivointia. Tähän luonnollisesti kuuluu se, että hevoselle kerrotaan, kun hevonen toimii oikein. Asia voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta käytännössä se unohtuu monelta. Palaute ei myöskään aina saavuta hevosta ymmärrettävästi.
Oikea-aikainen myönteinen palaute on paitsi oppimisen kulmakivi myös keskeinen hevosen hyvinvointitekijä, kunhan hevonen kokee myönteiseksi tarkoitetun palautteen positiivisena asiana. Taputus ei käänny hevosen mielessä kiitokseksi, jollei hevonen ole kokemuksen kautta oppinut, että kyseessä on kiitos.
Kokonaisuudessaan Tarkkalan ja Vaurion kirja on helposti lähestyttävä ja käytännönläheinen. Se ei vaadi lukijalta tiettyä ideologiaa, vaan kannustaa pysähtymään oman toiminnan äärelle. Kirjan lukemisesta on hyötyä niin täti- kuin kilparatsastajille – ja kaikille siinä välissä. Olen itse lukenut kirjan jo kaksi kertaa.
Lyhyt kritiikki on kuitenkin paikallaan: kirjan visuaalisesti erittäin hienoissa kuvissa esiintyy toistuvasti kankikuolain. Tämä tuntuu ristiriitaiselta kirjan muuten hyvinvointilähtöisen ajatuksen kanssa.
Vaurio kilpailee kouluratsastuksessa tasolla, jossa käytetään kankikuolaimia, ja siinä mielessä kuvat ovat ymmärrettävä valinta. Kankikuolaimen käyttö aiheuttaa kuitenkin hevoselle korostuneen hyvinvointiriskin myös kokeneiden ratsastajien käsissä, vaikka kuolaimen käyttö ei välttämättä aina jokaisen hevosen hyvinvointia heikennäkään. Myös seura- ja harrastuseläinten neuvottelukunta on todennut, että perusratsastusta tulisi kuitenkin suunnata ennemmin vähempään pään varustukseen kuin toisinpäin.
Joka tapauksessa Ratsastuskirja on suositeltavaa luettavaa. Se ei lupaa pikaratkaisuja, vaan ohjaa ihmistä kohti parempaa toimintaa. Uskon, että useimmat hevosihmiset saavat kirjasta työkaluja, joiden avulla omaa toimintaa voi aidosti kehittää.
Kuva: Readme
