Koe-eläimiksi kasvatetut Hirmu, Kauhu ja Possu saivat uuden elämän

Possu-marsu viettää marsumaista elämää Hirsjärven luona jo aiemmin asuneen Harri-marsun seurassa. Kuva: Suvi Ojala

Artikkelit

23.02.2024 Tiina Sormunen 7 min

Kesäkuussa Helsingin yliopiston koe-eläinlaitokselle päätyi vahingossa kolmekymmentä nuorta Dunkin Hartley -kannan urosmarsua. Yliopisto halusi etsiä eläimille kodit ja pyysi niiden sijoittamiseen apua SEY Suomen eläinsuojelulta.

23.02.2024 Tiina Sormunen 7 min

Kesäkuun 2023 alussa Helsingin yliopiston koe-eläinlaitokselle saapui virheellisesti kolmekymmentä tutkimuskäyttöön tavoitekasvatettua nuorta urosmarsua. Yliopistolla ei ollut kolmen viikon ikäisille marsuille tutkimuskäyttöä, mutta niitä ei voitu myöskään palauttaa.

Helsingin yliopisto otti yhteyttä SEY Suomen eläinsuojeluun, jonka kanssa koe-eläinlaitos oli aiemmin sijoittanut kaksi ryhmää tutkimuskäyttöön kasvatettuja koiria.

– Käytännössä yliopiston vaihtoehtoina oli joko lopettaa marsut tai etsiä niille kodit. Aina kun tällainen sijoituspyyntö tulee, pyrimme auttamaan. Mielestämme myös nämä eläimet ansaitsevat mahdollisuuden elää hyvää elämää, SEYn toiminnanjohtaja Kati White pohjustaa.

Nivelrikon riski puhuttaa

Kolmessa laumassa eläneet albiinot marsut ovat Hollannissa laboratoriokäyttöön kasvatettuja niin sanottuja Dunkin Hartley kannan marsuja. Helsingin yliopiston koe eläinlaitokselle saapuneita marsuja ei ole käytetty kokeisiin eikä tutkimuksiin.

Dunkin Hartley -marsuilla on yleistyneenä ominaisuutena varhaisen nivelrikon kehittyminen, minkä takia kantaa on käytetty nivelrikkotutkimuksissa. Nivelrikko riskin takia SEYn ja Helsingin yliopiston koe-eläinlaitoksen tavoite löytää marsuille koti on herättänyt soraääniä muun muassa marsuyhdistyksissä. Monen mielestä sairaiksi jalostettuja eläimiä ei saisi myydä lemmikeiksi.

Kati Whiten mukaan nivelrikon riski on olemassa myös tavallisilla lemmikki marsuilla, vaikka Dunkin Hartley -kannan marsuilla riski onkin korostunut. SEY on keskustellut marsujen sijoituskelpoisuudesta Helsingin yliopiston koe-eläinten hyvinvoinnista vastaavan eläinlääkärin kanssa ja saanut kannanoton koe-eläinten hyvinvoinnin valvonnasta vastaavalta läänineläinlääkäriltä.

– Kaikki nämä marsut on tutkittu, eikä niiden kohdalla ole toistaiseksi todettu mitään ongelmia. Se, että niille mahdollisesti jossain vaiheessa kehittyy nivelrikko, ei mielestämme ole syy lopettaa eläimiä tässä vaiheessa, White lisää.

Marsujen sijoittamisesta vastaavat SEYn Turun, Salon ja Hämeenlinnan paikallisyhdistykset. Uusille kodeille annetaan selvitys marsujen terveydentilasta, ja kodit myös ohjeistetaan ja sitoutetaan marsujen kivun seurantaan eläinlääkärin kirjallisten ohjeiden mukaisesti.

kaksi albiinoa marsua, toinen heinäpatjan ja toinen pesäkopin päällä

Hirmun ja Kauhun uudessa kodissa on paljon piilo- ja kiipeilypaikkoja. Osa SEYlle saapuneista marsuista etsii yhä kotia. Kuva: Suvi Ojala

Lentävä marsu

Espoolaiselle Paula Hirsjärvelle kotia etsivät Dunkin Hartley marsut tulivat kuin taivaan lahjana. Hirsjärven vanha kodin vaihtajamarsu Harri oli jäänyt yksin ja kaipasi lajitoverin seuraa.

Hirsjärvellä on ollut aiemminkin koe eläinmarsuja. Hän tietää, että Dunkin Hartley -kannan marsut ovat samanlaisia kuin marsut yleensäkin, kunhan niillä on mahdollisuus käyttäytyä lajityypillisesti. Se tulikin selväksi jo heti ensimmäisellä yhteisellä automatkalla, kun Hirsjärvi ajoi elokuun lopulla kolmen marsun kanssa Hämeen linnasta Espooseen:

– Marsut olivat silloin juuri siinä pahimmassa nuoren marsun hormonihyrräysvaiheessa, koko ajomatkan ne tapella jytistivät kuljetusboksissa. Kun marsut sitten pääsivät tilaan, jossa on paljon suojapaikkoja, tappelu loppui jo samana päivänä, Hirsjärvi muistelee.

Kotimarsun elämään kolmikko on solahtanut helposti. Hirmuksi ja Kauhuksi nimetty marsukaksikko on asettunut elämään keskenään, ja Harri sai kaverin vaaleanpunaisia korviaan höristävästä Possusta.

"Nämä ovat vilkkaita, marsuiksi hyviä kiipeilijöitä ja hyppijöitä. Ne käyttäytyvät juuri niin kuin nuorten marsujen kuuluukin."

Marsuilla on oma huone, jonka ne ja kavat Hirsjärven rottien kanssa. Marsuilta puuttuu alusvilla, joten huoneen lämpötila on tavallista korkeampi. Molemmilla marsukaksikoilla on jättikokoinen, korkea häkki, johon on liitetty iso aitaus. Häkissä marsuilla on tasoja, joilla voi kiipeillä ja hypellä.

– Sitten ne lepäilevät ja nukkuvat jossain piilossa. Piilopaikkoja pitää olla aina enemmän kuin eläimiä. Molemmilla marsuilla on viisi hyvää nukkumapaikkaa joista valita, sekä kaksi heinäkasaa. Marsuillehan pitää pystyä järjestämään pikkuisen hajurakoa toisiinsa, Hirsjärvi sanoo.

– Mikäpä on hauskempaa kuin maata heinien sisällä ja syödä niitä. Marsut myös tykkäävät leikkiä vedellä, Hirsjärvi jatkaa.

Hän kertoo epäilevänsä, että Dunkin Hartleyt osaavat lentää. Eräänä iltana Hirsjärven vanha rottapari oli ollut lenkillä vapaana asunnossa, kun yhtäkkiä niiden seuraan oli lyöttäytynyt valkoinen marsu. Se oli onnistunut pungertamaan itsensä yli 40-senttisen aidan yli.

– Nämä ovat vilkkaita, marsuiksi hyviä kiipeilijöitä ja hyppijöitä. Ne käyttäytyvät just tasan niin kuin nuoret marsut, Hirsjärvi kuvailee.

Eetikon näkökulma

Nivelrikolle altistavan geenin takia Hirsjärvi seuraa tarkkaan marsujen vointia ja pyrkii tarjoamaan niille kunnolla tilaa ja mahdollisuuksia liikkua. Häkeissä on paksulti kutteripurua, jotta marsujen jalkapohjiin ei tulisi ongelmia liian kovan alustan takia. Hirsjärven mielestä kivun merkkien tarkkailu kuuluu lemmikinomistajan arkeen, sillä niiden tunnistaminen on tärkeää kaikkien eläinten kohdalla.

Taustaltaan Hirsjärvi on entinen koe-eläinbiologi, nykyinen filosofi, mikä selittää myös sen, miksi hänen lemmikkinsä ovat entisiä koe-eläimiä. Hän luonnehtii koe-eläimelle kodin tarjoamista korvausetiikaksi.

– Samalla tavalla kuin koemarsut sopeutuvat uuteen elämään, niin tekevät myös rotat ja hiiret. Koerotta kun pääsee uuteen kotiin tutkimaan, se tietää heti, mikä on riippumatto ja osaa kiivetä, vaikkei sillä koe-eläimen elämässään olisi ollut mahdollisuutta kiipeillä laisinkaan. Eetikon näkökulmasta tällä tavalla voin vähän maksaa takaisin niitä kärsimyksiä, joita koe-eläimille aiheutetaan meidän ihmisten hyväksi.

Beaglet sopeutuivat odotettua paremmin

SEY on sijoittanut aikaisemmin kaksi ryhmää tutkimuskäyttöön kasvatettuja koiria Helsingin yliopiston koe-eläinkeskuksen kanssa. Ensimmäinen ryhmä beagleja kotiutettiin ensimmäistä kertaa Suomessa 2015 ja toinen vuonna 2017.

Kaikille koirille löytyi koti, ja suurin osa sopeutui lemmikkikoiran elämään odotettua nopeammin.

– Ainoastaan yksi ensimmäisen ryhmän koirista jouduttiin lopettamaan, koska se ei sopeutunut, SEYn toiminnanjohtaja Kati White taustoittaa.

Aiemmin laki määräsi kaikki koe-eläimet lopetettaviksi käytön jälkeen. Vuonna 2010 koe-eläinten asemaa säätelevä EU-direktiivi uudistui. Sen myötä Suomeen tuli asetus, joka mahdollisti koe-eläinten sijoittamisen koteihin.

Suomessa tällainen toiminta ei silti ole vielä kovin yleistä.

– Muissa maissa tätä on tehty enemmän ja pidempään. Aina kun on tällaisia kotielämään soveltuvia eläimiä, niille pitäisi pyrkiä etsimään koti. Hyvien kotien löytäminen ei ole tietenkään helppoa, mutta SEY on mielellään mukana kotien etsimisessä, White kiteyttää.