Kirja toivosta tarjoaa välähdyksiä myötätuntoisemmasta planeetasta
Jane Goodall, Douglas Abrams, Gail Hudson
Docendo, 2022.
Tohtori Jane Goodall (1934–2025) teki elämäntyönsä simpanssitutkimuksen, elinkelpoisemman planeetan ja toivon parissa. Muutama vuosi sitten julkaistu Kirja toivosta -tietokirja ruotii Jane Goodallin ajatusmaailmaa ja sitä, miten hänen elämänsä on muokannut hänen maailmankuvaansa. Goodall näki nuorissa suunnattoman kyvyn muuttaa maailmaa ja uskoi, että “luonto vain odottaa, että pääsisi auttamaan itsensä parantamisessa.”
Ilmastokriisin edetessä, lajikadon kiihtyessä ja demokratioiden valuessa kohti diktatuuria olisi helppo vaipua epätoivoon. Jane Goodallin Kirja toivosta toimii vastavoimana apatialle. Se näyttää, miten ympäri planeettaa ihmiset tekevät hyviä asioita yhteisönsä ja planeetan eteen, ja miten luonto elpyy, jos sille annetaan hiukan apua ja tilaa.
Kirja toivosta jäi Jane Goodallin viimeiseksi kirjaksi. Se syntyi yhteistyössä ja dialogissa Douglas Abramsin ja Gail Hudsonin kanssa. Heistä jälkimmäinen avusti kokoamaan yhteen Goodallin ja Abramsin keskusteluja ja löytämään sieltä helmet yksiin kansiin. Kääntäjä Antti Immonen on luonut sujuvan käännöksen, joka saa lukijan tuntemaan itsensä osaksi Goodallin ja Abramsin keskusteluja.
Toivoa etsimässä
Kirja toivosta koostuu kolmesta pääkappaleesta, joista ensimmäisessä Goodall ja Abrams yhdessä etsivät ja rakentavat toivon määritelmää. Toinen kappale esittelee Goodallin neljä syytä toivoon, ja viimeinen kappale kuvaa, miten tie puhujaksi ja toivon vahvistajaksi on ollut elämänmittainen matka.
Toivo nousi Goodallin uran ytimeen eläintutkimuksen jälkeen. Hän käsitteli toivoa muissakin teoksissaan. Lisäksi toivo oli keskeinen teema lukuisissa puheenvuoroissa, joita hän kiersi antamassa ympäri planeettaa. Keskustelujen kautta kirjassa pyritään ymmärtämään Goodallin perusteluja toivolle sekä sitä, miten hän ymmärsi toivon käsitteen.
Kaikesta toivosta huolimatta Goodall ei kieltänyt ongelmia tai niiden suuruutta. Kirjassa hän tuo esille, miten muutos voi alkaa vasta tosiasioiden tunnistamisesta ja miten muutos edellyttää toimintaa. Hän näki toivon olevan se kipinä, joka auttaa jaksamaan silloinkin, kun kaikki näyttää synkältä.
Tarinat ruokkivat toivoa
Kirja toimii myös Goodallin minielämäkertana. Simpanssitutkija Goodall eli lapsuutensa natsi-Saksan uhkaamassa Iso-Britanniassa läpi kylmän sodan jähmettämän ja rautaesiripun jakaman maailman ja lopulta selvisi myös koronapandemiasta. Hän menehtyi 1.10.2025 puhekiertueella Kaliforniassa.
Kun Goodallin oli määrä alkaa tutkia simpansseja, oli kovan vakuuttelun takana, jotta Britannian hallinto suostui päästämään nuoren valkoihoisen naisen viidakkoon. Tohtori Louis Leakey, joka työskenteli tuolloin Keniassa, oli kuitenkin vakuuttunut Goodallin kiinnostuksesta ja intohimosta eläimiä kohtaan. Goodall kertoo, miten Leakey oli valmis näkemään vaivaa saadakseen lähettää nimenomaan Jane Goodallin tarkkailemaan simpansseja Tansanian Gombeen.
Kirjassa Goodall kertoo, miten hän haastoi tutkimuksillaan vallitsevat käsitykset eläinten älykkyydestä ja käyttäytymisestä. Vastoin yleistä käsitystä Goodall osoitti simpanssien muun muassa kykenevän käyttämään työkaluja ja omaavan selvästi toisistaan eroavia persoonallisuuksia. Hän kertoo tarinan, miten kiitoksissa mainittu David Greybeard oli ensimmäinen simpanssi, joka luotti häneen tarkkailijana, kun Goodall oli pitkään epäonnisesti todistanut simpanssien pakenevan hänen yrityksiään seurata heidän toimintaansa. Tuo luottamuksenosoitus oli käänteentekevä niin Goodallin uralle kuin sille, miten nykyään ymmärrämme eläinten älykkyyttä.
Kirjan suurinta antia ovat inspiroivat tarinat resilienssistä. Siinä, missä Goodall puhui paljon luonnon resilienssistä, hän käsittelee kirjassa myös runsaasti psykologista resilienssiä, lannistumatonta ihmishenkeä ja lasten lannistumattomuuden vaalimista. Keskeistä lannistumattomalle ihmismielelle on Goodallin mukaan toivo, joka karkottaa apatian.
Ekokatastrofi johtuu myötätunnon puutteesta tulevia sukupolvia ja planeetan terveyttä kohtaan
Goodall tunnistaa ihmeellisen ihmismielen olevan kaksiteräinen miekka. Ihminen kykenee suunnattomaan julmuuteen. Mieli on luonut niin ydinaseet kuin kaasukammiotkin ja johtanut nykyiseen ekokatastrofiin ja kuudenteen sukupuuttoaaltoon, puhumattakaan tahattomista vaikutuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista.
Goodall oli kuitenkin vakuuttunut, että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan kunnollisia ja hyväntahtoisia. Kirjassa hän kertoo, miten sama ihmismieli on löytänyt lukuisia tapoja ehkäistä ekokatastrofin pahenemista ja korjata jo tehtyä tuhoa. Goodallin mukaan nykyinen ekokatastrofi ei johdu niinkään älykkyydestä, vaan myötätunnon puutteesta tulevia sukupolvia ja planeetan terveyttä kohtaan.
Goodall kannustaa kaikkia rohkaisemaan ja tukemaan nuoria, kun he vastustavat ilmastonmuutosta, sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja ympäristörikoksia.
Teoksen käytännönläheisenä neuvona ongelmien tunnistamisen jälkeen pitääkin keskittyä tekemään asioita, joita voi tehdä, ja tehdä ne hyvin, sillä se ruokkii toivoa.
Kirja toivosta onkin erinomainen täsmälääke lievittämään maailmantuskaa. Se antaa näkökulmia tunnistaa todella merkitykselliset asiat elämässä.
