Näkökulma

Eläimet ja katse – ihmiseltä löytyy halua kohdata eläimet vertaisinaan, mutta kuinka moni meistä onnistuu siinä?

Ovatko eläimet ensisijaisesti objekteja, toiminnan kohteita, joita katsomme kännykkäkameroiden tai muuten omien halujemme kautta? Eläimen katsominen tasavertaisena vaatii uskallusta, kirjoittaa toimittaja Henni Aaltonen.
17.04.2025 Henni Aaltonen
Kuva: Kurt Bouda/Pixabay
Ovatko eläimet ensisijaisesti objekteja, toiminnan kohteita, joita katsomme kännykkäkameroiden tai muuten omien halujemme kautta? Eläimen katsominen tasavertaisena vaatii uskallusta, kirjoittaa toimittaja Henni Aaltonen.
17.04.2025 Henni Aaltonen

Keväällä luonnossa tapahtuu. Jänikset jahtaavat toisiaan parittelupuuhissa. Linnut kutsuvat kumppania sirkuttamalla ja rakentavat pesiä. Sammakot kutevat vesistöihin.

Luonnon äärelle pysähtyminen vaatii kuitenkin meiltä paljon. Miten katsomme toisia lajeja, olevaisia? Miten katsomme toisia eläimiä vai katsommeko ollenkaan?

Katse on helppo kääntää pois: on liian kiire, ei ole aikaa. Eläimiä on myös helppo katsoa ylhäältä käsin: onhan ihminen luomakunnan herra, vai onko?

Yle uutisoi maaliskuun lopulla kuutinpoikasesta, joka oli ajautunut Kotkassa rantaan. Kuutilla ei ollut hätää, mutta pian ihmiset alkoivat häiritä sitä, joten kuutti täytyi siirtää turvaan Korkeasaaren eläintarhaan. Ihmiset menivät liian lähelle kuuttia, kuvasivat kännyköillä ja antoivat lemmikkikoirien haistella sitä.

Tuskin kovin moni pysähtyi miettimään, mikä olisi parasta kuutin kannalta. Kuutista tuli ihmisen katseen jatke, objekti, joka oli tärkeintä saada tallennettua kännykän loputtomien kuvien virtaan tai joka oli muuten kivaa viihdykettä.

Kuutista tuli ihmisen katseen jatke, objekti, joka oli tärkeintä saada tallennettua kännykän loputtomien kuvien virtaan.

Toisaalta moni myös halusi aidosti auttaa kuuttia ja juuri sen takia soitti pelastuslaitokselle. Ihmisiltä löytyy halua kohdata eläimet vertaisinaan.

Monet tuotantoeläimet on alistettu kiireisen ja välineellisen katseen alle. Sama koskee turkiseläimiä. Kun eläimestä tulee objekti, sen lajityypillisiä tarpeita ei huomioida. Ihmisen katseesta tulee välinpitämätön tai jopa aggressiivinen. Suuri määrä eläimiä ahdetaan pieniin tiloihin. Itseisarvo puuttuu.

Eläinten katsominen voi nostaa pintaan myös tunteita, sillä silloin kohtaamme viattomuuden ja inhimillisyyden, ja maailman pahakin voi vyöryä silmille. Jos näkee epämiellyttäviä kuvia esimerkiksi turkiseläimistä pienissä häkeissään, on helpompi kääntää katse pois. Kun pysähtyy katsomaan eläintä luonnossa, voi nousta surua siitä, miten monta kertaa on samanlaisen mahdollisuuden ohittanut.

Ikinä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä muodostaa uudenlaista suhdetta toisiin eläimiin. On hyvä aloittaa katseesta, joka on kiireetön ja kunnioittava. Jos kohtaat luonnonvaraisen eläimen, asetu hetkeksi sen asemaan. Jätä luonnonvarainen eläin rauhaan, jos sillä ei ole hätää: katso kauempaa.

Eläimet kaipaavat ihmisen katsetta, joka pyrkii vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön alistamisen sijaan.

Skip to content