Artikkelit

Kalankasvattamoihin ei tehdä Suomessa otantatarkastuksia, vaikka EU-lainsäädäntö siihen velvoittaa

Suomessa kasvatetaan reilu viisitoista miljoonaa kiloa kalaa. Suuresta tuotantomäärästä huolimatta eläinten hyvinvointiin liittyvät otantatarkastukset eivät ulotu kalankasvatukseen.
05.12.2024 Sampsa Hannonen 3 min
Kalankasvatuslaitokset ovat tulleet tuotantoeläinlaitosten otantatarkastusten piiriin EU:n asetuksen myötä vuonna 2019, mutta käytännössä tarkastuksia kalankasvattamoille ei tehdä.
Suomessa kasvatetaan reilu viisitoista miljoonaa kiloa kalaa. Suuresta tuotantomäärästä huolimatta eläinten hyvinvointiin liittyvät otantatarkastukset eivät ulotu kalankasvatukseen.
05.12.2024 Sampsa Hannonen 3 min

Suomessa ei tehdä ollenkaan kalankasvatukseen kohdistuvia otantatarkastuksia, vaikka Euroopan unionin asetus on tullut voimaan jo vuonna 2017, ja sitä on sovellettu vuodesta 2019 alkaen Suomessa.

Otantatarkastuksissa selvitetään tuotantoeläinten elinoloja ja hyvinvointiin liittyvän lainsäädännön noudattamista. Suomessa tarkastusten piiriin kuuluvat naudat, lampaat, broilerit, turkiseläimet, siat, munivat kanat sekä vuohet.

Kun tuotantokalojen hyvinvointia ja niiden elinoloja ei valvota otantatarkastuksilla, on kalojen hyvinvointi pitkälti omavalvonnan varassa. Tällöin elinolojen puutteet ja kalojen hyvinvointiongelmat voivat jäädä piiloon.

SEYn eläinsuojeluasiantuntija Tommi Lapio ei näe selkeää syytä, miksi Euroopan unionin asetus ei koskisi myös kaloja.

– Kuvittelen, että on menty sieltä, mistä aita on matalin.

Hän kertoo, että kalankasvatus on Suomessa iso tuotannon ala. Sen arvo oli 93 miljoonaa euroa vuonna 2023.

– Sitten kun valvomatta jättämiseen ei ole mitään lainsäädännöllistä perustetta. Onhan siinä ristiriita, Lapio huomauttaa.

Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa kasvatetaan kalaa reilu neljätoista miljoonaa kiloa vuodessa. Yleisin Suomessa kasvatettu kalalaji on kirjolohi, jonka tuotanto-osuus kasvatetusta ruokakalasta on 95 prosenttia. Sen jälkeen tulee siika.

Ruokavirasto vetoaa resurssipulaan

Lapion mielestä ongelmassa korostuu väheksyvä asenne kaloja kohtaan. Kalat ovat monia muita eläinlajeja alempiarvoisessa asemassa.

Hän muistuttaa, että kasvatettujen kalojen tuotantomääristä puhutaan edelleen kiloina, ei yksilöinä. Lisäksi kalankasvatuksesta puhutaan virheellisesti viljelynä, ikään kuin kalat olisivat kasveja.

– Se on aika vahvasti ollut tähän asti kalojen toiseuttamista. Ei siinä mitään uutta ole.

Ruokaviraston Taina Mikkonen kertoo, että valvomattomuuden takana on resurssipula.

Otantatarkastuksien puuttuminen näyttää juontavan juurensa osittain EU:n maatalouseläindirektiiveihin, eli ne eläinlajit, joilla on direktiivit, ovat saaneet myös otantavalvonnan.

– Meillä on muitakin tuotantoeläimiä, joille ei pystytä tekemään [otantatarkastuksia], Mikkola kertoo.

Kalat ovat monia muita eläinlajeja alempiarvoisessa asemassa.

Hän kertoo, että EU on lähtenyt säätämään ensin vasikka- ja sikadirektiivejä. Tämä johtuu ainakin siitä, että yksittäisiä tiloja on ollut paljon, kun direktiivejä on aikoinaan säädetty.

– Olisi toki hienoa, jos saisimme EU-direktiivit edes yleisimmille viljellyille kalalajeille.

Mikkosen mukaan kalatalouden otantatarkastuskäytäntö otetaan tulevaisuudessa käyttöön. Hän kertoo, että tavoite on viiden vuoden kuluessa. Kalat ovat olleet ilman otantatarkastuksia jo vuosia.

–  Tämä vaatii aika paljon tietojärjestelmän muutoksia ja muuta vastaavaa.

Mitä ajattelet siitä, että kalat ovat olleet vuosia ilman otantatarkastuksia?

Mikkosen mukaan tämä on “luonnollisesti valitettavaa”. Hän kuitenkin täsmentää, että täysin ilman valvontaa kalankasvatus ei ole. Eläinterveyslainsäädännön mukaisia käyntejä tehdään otantatarkastuksien puuttumisesta huolimatta. Tarkastukset tehdään noin yhden kerran vuodessa, toisinaan kolmen vuoden välein.

Kuvassa on kirjolohen kasvatusallas Suomessa. Luonnonvedestä rajataan verkoilla allas, joissa kalat kasvavat virikkeettömässä ympäristössä.

Kirjolohen kasvatuslaitos Suomessa. Vaikka kalat saisivat kasvaa luonnonvedessa, niillä ei ole verkkoaltaissa juuri mitään virikkeitä. Kuva: Plenz/Wikimedia Commons

Tuotantokaloille vaaditaan virikkeitä

Kalaterveys kestää vertailun, etenkin kansainvälisesti, ja on Lapion mukaan ”periaatteessa hyvällä tasolla”, mutta kalojen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa on puutteita.

Hän kertoo, ettei Suomessa ole tullut esiin meri- tai lohitäiongelmia.

Lapio kuitenkin sanoo, että kalojen kokonaisvaltainen hyvinvointi vaatii tarkastelua. Esimerkiksi kalojen elinympäristö on usein köyhä, eikä se mahdollista lajityypillistä käyttäytymistä.

Hänen mielestään olisi tärkeää, että varsinkin sisäkasvatuslaitoksissa veden virtausta käännettäisiin säännöllisin väliajoin. Lisäksi valaistusta tulisi muuttaa vastaamaan vuorokausirytmiä ja kaloille pitäisi tehdä piilopaikkoja.

Jyväskylän yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteisen tutkimuksen mukaan luonnonvesistöön vapautettavaksi kasvatettujen kalojen selviytyminen tauteja vastaan oli parempi, kun niille tarjottiin virikkeitä. Virikkeistetyt merilohi ja meritaimen selvisivät paremmin flavobakteeri-infektiosta, joka on yleinen riesa kalankasvatuksessa.

– Kun ruokakalaa kasvatetaan merellä verkkokasseissa, ei oikein pystytä lisäämään mitään virikkeitä, Lapio kertoo.

Suurin osa Suomessa kasvatetusta ruokakalasta kasvatetaan juuri tällaisissa virikkeettömissä verkkokasseissa.

Skip to content