Kirja-arvostelu: Tainnutuskehto
Tainnutuskehto
Elli Valtonen, 2023
Kustannusyhtiö Kosmos
Kiitos, Elli Valtonen. En ole pitkään aikaan lukenut yhtä vaikuttavaa kirjaa. Valtosen Tainnutuskehto on samaan aikaan sykähdyttävä, naurattava, ahdistava, innoittava, surullinen, toiveikas ja jopa järisyttävä teos. Osaltaan vaikutuksen saa aikaan se, että eläinlääkärinä jaan monia kirjoittajan kokemuksia ja muistoja, niin hyviä kuin pahoja. Jollekin toiselle lukijalle kokemus on varmasti erilainen – ehkä silmiä avartava, luultavasti ainakin ajatuksia herättävä.
James Herriot innoitti aikoinaan monia meistä hakeutumaan eläinlääkärin työhön. Oli maalaisromantiikkaa, hassuja eläinten omistajia ja monin keinoin parantuvia potilaita. Valtosen esikoiskirja tuo esiin eläinlääkinnän arkisemman puolen – sen raadollisuuden, sanan useammalla merkityksellä. Käsillä ovat eläinlääkäriksi opiskelun ja ammatinharjoittamisen kauniit ja rumat puolet, sen eettinen monimutkaisuus ja kaiken vaikutus etenkin nuoreen mieleen.
Tainnutuskehto on monin tavoin ansiokas, kiitettävä ja erittäin suositeltava teos. Se on kuvaus ihmisistä, ihmissuhteista, eläimistä, kohtaloista, paineen siedosta ja tilanteista, joissa on mahdotonta tehdä hyviä ratkaisuja. Moni kirjan tapahtuma epäilemättä perustuu tositapahtumiin. Ajoittain absurdit tilanteet herättävät omia muistoja, joita olisi voinut kuvata täsmälleen samoin. Herää kysymys, oliko kaikki välttämätöntä?
