Eläinsuojeluyhdistyksessä toimiminen on usein kutsumustyötä

Pieksämäkeläinen Henna Simonen kertoo aina ihailleensa ihmisiä, jotka antavat omasta eläinrakkaudestaan muillekin kuin omille eläimilleen. Simonen seurasi pitkään Varkauden seudun eläinsuojeluyhdistyksen toimintaa sivusta ja haaveili lähtevänsä toimintaan mukaan.
– Kun yhdistyksen rahastonhoitaja toi henkilökohtaisen kutsun vuosikokoukseen, menin paikalle, vaikka pelotti. Minut valittiin suoraan hallitukseen tuolloin, vuonna 2011. En tiennyt hallitustyöskentelystä mitään. Aloitin arpoja myymällä. Nyt olen valvontaeläinlääkärin apuna aina tarvittaessa, Henna Simonen muistelee pitkää matkaansa yhdistyksessä.
Simonen on Varkauden seudun eläinsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja ja SEYn vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja. Hän toimii myös Varkauden seudun eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotina.
– Jokaisella ihmisellä on tehtävä tässä elämässä, ja minä olen syntynyt tätä varten. Tämä on yhtaikaa sekä raskasta että rakasta, pääpaino ehdottomasti kuitenkin jälkimmäisessä, hän sanoo.
Varkauden seudun eläinsuojeluyhdistys on saanut viime aikoina paljon nuoria aikuisia sijaiskodeiksi.
– Kärsivällisyys on kaikkein tärkeintä. Ja se, että osaa lukea eläintä. On mukavaa, että nuoret aikuiset ovat aktivoituneet ja löytäneet yhdistyksen Facebookin kautta. Facebookin ahkera päivittäminen on siis kannattanut.
Jytky pelastui nälkäkuolemalta
Omassa vapaaehtoisessa sijaiskotityössään Henna Simonen on tavannut monta kovan kohtalon koiraa. Päällimmäisenä muistoissa on muun muassa viranomaisten haltuun ottama, kylpyhuoneeseen kuonokopan kanssa teljetty Pico-koira, jolla oli diabetes. Henna Simonen sai vanhan koiran kuntoutettua, kunnes lopulta kunto äkillisesti romahti ja koira jouduttiin lopettamaan.
Toinen kovan onnen koirapoika oli Jytky, joka oli kotitarhassaan lähes nälkäkuoleman partaalla.
– Viranomainen otti koiran haltuun, ja Jytky oli pitkään hädissään vedestä ja ruoasta. Sillä oli myös piilokives ja kasvain, joten kävimme sen kanssa paljon eläinlääkärissä.
– Kun koira lopulta oppi, etteivät ruoka ja vesi lopu, se rauhoittui myös nukkumaan. Kun se sitten lähti meiltä uuteen omaan kotiin, koira oli luottavainen ja hyvinvoiva, Henna Simonen muistelee Jytkyä.
Eläinsuojeluyhdistykselle tulvii kaneja
Kuten monessa eläinsuojeluyhdistyksessä, myös Varkauden seudun eläinsuojeluyhdistyksessä on huomattu koronavuosien surullinen lieveilmiö. Yhtäkkiä etätyöhön siirtyneet perheet ottivat koiran tai kanin, josta on aina haaveiltu. Simonen vahvistaa, että eläinsuojeluyhdistyksille tulvii nyt kaneja. Kaikki eivät ole kuitenkaan osanneet hoitaa uutta lemmikkiään eivätkä esimerkiksi koirien perusasiat ole kunnossa.
– Näkyy, että ei ole ymmärretty yhtään, mitä on otettu. Kun korona-ajan jälkeen on lähdetty taas töihin, ja eläimen pitäisi olla yksin, tähän ei ole varustauduttu lainkaan, Simonen sanoo.
Hän huomauttaa, että kun omistaja tällaisessa tilanteessa soittaa, ei soittajaa kannata syyllistää. Tärkeämpää on vastuuttaa soittaja ja esittää hänelle rauhallisesti erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.
– Jos tilanne on kuitenkin mennyt niin pahaksi, että koira oireilee esimerkiksi puremalla, niin sitten lähdemme esimerkiksi etsimään oikeaa sopivaa kotia. Ensin selvitämme, voisiko koiran kasvattaja ottaa koiran takaisin.
Simonen painottaa, että eläinsuojeluyhdistykset ovat ensisijaisesti niitä eläimiä varten, jotka ovat viranomaisten haltuun ottamia tai ihmisten vapaaehtoisesti luovuttamia.
Varkaudessa viranomaisyhteistyö toimii Simosen mukaan hyvin.
– Vapaaehtoiset eivät lähde toimimaan omin päin. Asioita lähdetään aina selvittämään päämääränä eläimen etu. Oli tilanne mikä tahansa, suojelemme myös asianomaisten ihmisten yksityisyyttä.
Perustettu: 1981
Puheenjohtaja: Laura Lehtolainen
Toiminta-alue: Varkaus, Leppävirta, Joroinen, Rantasalmi ja Heinävesi.


