Uutiset

Pitelemätön kissanpentu jäi sijaiskodin mieleen – sijaiskotitoiminta on yksi eläinsuojeluyhdistyksen kulmakivistä

Kainuun eläinsuojeluyhdistyksessä odotetaan jo koronan jälkeistä tapahtumakautta.
01.04.2022 Heli Mustonen 7 min
Sijaiskotina toimimisessa on oma suloinen riskinsä: Elisa Leinonen ja Ville Kemppainen eivät enää halunneet luopua Tuiskusta. Kuva: Elisa Leinonen
Kainuun eläinsuojeluyhdistyksessä odotetaan jo koronan jälkeistä tapahtumakautta.
01.04.2022 Heli Mustonen 7 min

Kainuun eläinsuojeluyhdistyksen (KESY) kissa- ja kanivastaava ­Sipe Hänninen ei tiennyt, millainen seikkailu oli luvassa, kun hän vuosi sitten sai ihastuttavan Momo-narttukissan sijaishoitoon.

Omistaja ei ollut hakenut kissaa löytölästä, ja myöhemmin selvisi, että kissa oli tiineenä.

– Pian sijaiskissoja oli asunnossani jo seitsemän. Äitikissa oli loistoemo, mutta koska pentue oli niin iso, synnytyksessä tarvittiin kätilöä ja ruokinnassa keinoemoa tuttipulloineen, Hänninen kertoo.

Kiitos laadukkaan ruoan ja kunnollisen sosiaalistamisen, palleroista kasvoi kauniita, terveitä ja rohkeita tyyppejä. Sijaiskodissa oli vilinää ja melskettä riittämiin, kun pennut kehittyivät ja saivat kirjaimellisesti käpälät alleen.

– Ne olivat täysin pitelemätön porukka. Kaikki kotimme esineet olivat vaarassa kattolamppua myöten. Kitaran sisällekin työntyi yksi näistä muutaman kerran. Se saatiin sieltä onneksi ulos ilman pelastuslaitoksen apua.

Kun luovutusikä koitti ja kissoja päästiin esittelemään, ne varattiin heti. Kissat matkasivat myöhemmin omiin koteihinsa eri puolille Suomea. Sijaisemäntä jäi kuuntelemaan hiljaisuutta rättiväsyneenä, mutta myös haikeana. Talon omat kaksi kissaa olivat pelkästään huojentuneita.

Sijaiskodeissa opitaan jatkuvasti eläimistä

Kainuun eläinsuojeluyhdistyksessä on riittänyt muutenkin vilskettä etenkin sijaiskotitoiminnassa. Koirien sijoituskotina toimivat Elisa Leinonen ja Ville Kemppainen toteavat, että sijaiskotina toimiminen on antoisaa mutta ajoittain myös haastavaa. Sijaiskodissa opitaan jatkuvasti lisää erilaisista koirista ja niiden käyttäytymisestä.

– On ihanaa nähdä, kun sijaiskoira pääsee omaan loppuelämän kotiinsa, mutta se on myös haikeaa varsinkin silloin, jos koira on ollut meillä jo pidemmän aikaa. Eläin kiintyy ihmiseen ja ihminen eläimeen melko nopeasti. Päällimmäisenä koemme kuitenkin kiitollisuutta siitä, että olemme voineet auttaa koiria tarjoamalla niille joko väliaikaisen tai pysyvän kodin. Toivottavasti voimme olla apuna tulevaisuudessakin, Elisa Leinonen sanoo.

”On ihanaa nähdä, kun sijaiskoira pääsee omaan loppuelämän kotiinsa.”

Leinonen ja Kemppainen muistelevat, että heidän oma uransa sijaiskotina lähti liikkeelle varsin sutjakasti.

– Viikko sen jälkeen, kun olimme ilmoittaneet itsestämme KESYlle, suomenlapinkoira Lari oli jo tutustumassa kotiimme sijaiskoirana. Edelleen on vaikea uskoa, miten hyvä tuuri meillä kävi, kun saimme Larin meille ensin sijaiskoiraksi ja lopulta omaksi koiraksemme.

Elisa Leinonen sanoo, että ajatus Larin jäämisestä heille syntyi jo ensimmäisessä alustavassa puhelinkeskustelussa. Tunne vahvistui viimeistään silloin, kun Lari ensimmäisen kerran saapui kotiin.

– Nyt Lari on ollut meillä reilun vuoden ja kotiutunut hienosti maalaiselämään.

Puoli vuotta Larin kotiutumisen jälkeen Leinosen ja Kemppaisen apua tarvittiin jälleen, kun useampi suomenpystykorva tarvitsi sijaiskotia. Aluksi heille sijoittui kaksi suomenpystykorvanarttua, joista toinen viipyi viikon ja toinen kuukauden. Myöhemmin he saivat laumasta vielä yhden sijaiskoiran, Tuiskun, josta tuli lopulta pysyvä perheenjäsen.

Yhteistyökumppanit ovat yhdistykselle tärkeitä

Yhdistyksen puheenjohtaja Leena Turpeinen kertoo, että sijaiskotitoiminnan lisäksi jatkuvaa toimintaa KESYssä ovat neuvonta, kodinetsinnässä avustaminen, siruttaminen ja loukkuvuokraus. Nämä toimet ovat kestäneet koronankin.

Hallituksen ohella toiminnasta vastaavat sijaiskodit ja mahdolliset talkoolaiset. Kehyskunnissa on ollut ajoittain KESY-vastaavia.

– Emme onneksi harjoita eläinsuojelua Kainuussa yksin. Kissoihin keskittynyt Kainuun Kissanystävät täytti viime vuonna 30 vuotta. Tuoreempi tulokas on vuoden 2021 alussa perustettu Luonnonvaraisten eläinten apu Kainuu, Turpeinen kertoo.

Haaveissa tapahtumat

Korona pani tauolle Kainuun eläinsuojeluyhdistyksen omat tapahtumat ja paljolti myös ne ulkopuoliset, joihin yhdistys on osallistunut.

– Aikana ennen koronaa järjestimme vuosittaisen match show’n, sirutustapahtumia omien siruttajien ja Turvasirun kanssa sekä käsityötapahtumia linnunpönttöjen, hyönteishotellien ja siilinpesien rakentamiseksi, Leena Turpeinen kertoo.

Yhdistys järjesti myös luentotilaisuuksia, retkiä, kouluvierailuja ja jäsentapaamisen eläinsuojelutoimijoitten esittelemiseksi.

– Kerran järjestimme paikallisten kansanpelimannien kanssa konsertin, jossa kuultiin vain eläinaiheisia kappaleita.

Yhdistys on järjestänyt match show’nsa aina äitienpäivänä. Kainuussa äitienpäivänä voi olla läkähdyttävä helle, sakea räntäsade tai muuten vain kelju ilma.

– Koska hallitsemme järjestelyt hyvin, toivomme, että korona väistyisi ja pääsisimme taas mätsäämään räntäsateessa, Leena Turpeinen nauraa.

Ilahduttavan paljon lahjoituksia

Kainuun eläinsuojeluyhdistys ei ole varakas, mutta talous on vakaa ja rahakriiseiltä on vältytty.

– Olemme saaneet ilahduttavan paljon lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä. Tavaramyynnin parin päivän ennätys taas syntyi viime talvena, kun myimme kangaskasseja hankkiaksemme varoja meille yhtäkkiä tulleille kahdeksalle pystykorvalle, Leena Turpeinen muistelee.

Yhdistyksellä on ollut rahankeruulupa kahdesti. Tuoreempi koski Kajaanin Linnanvirrassa talvehtivien joutsenten ja sorsien talviruokinnan rahoittamista.

– Vastasimme rahaliikenteestä, ja muut hoitivat ruokinnan. Ruokinta on jatkunut vuosikymmeniä, samoin kaupunkilaisten kiistely asiasta, Leena Turpeinen sanoo.

Skip to content