Kosketuksen tärkeys
Kirjassaan Koiria, rakkautta ja surua Yrsa Stenius muistelee, kuinka hän kolmevuotiaana vietti rauhaisia hetkiä koirankopissa Ressu-pystykorvan kanssa. Lapsena Stenius oli traumatisoitunut ja helposti panikoituva, ja koiraystävän tarjoama läheisyys antoi hänelle suurta lohtua.
Eläinten kosketuksen myönteisistä vaikutuksista onkin jo paljon näyttöä. Tutkimuksissa on havaittu esimerkiksi koiraa rapsuttelevan ihmisen mielihyvähormonien erittymistä ja verenpaineen laskua. Ratsastusterapiasta on monelle apua, eikä yksinomaan lihaskuntoutuksen vuoksi.
Dementoituneet vanhukset virkistyvät päästessään silittämään hoitokodeissa vierailevia eläimiä.
Kosketuksen tärkeydestä kertoo oikeastaan jo se, että puhumme koskettavista asioista ja ilmiöistä, kun tarkoitamme jotakin syvästi tunteisiin vetoavaa.
Entä sitten se toinen osapuoli? Miten eläin kokee ihmisen kosketuksen?
Eri lajien ja yksilöiden välillä on tietysti suuria eroja. Kun villieläimelle ihmisen kosketus voi aiheuttaa suoranaista kauhua, rapsuteltava koira vaipuu lähes nirvanaan.
Toisaalta samankin yksilön mielialat vaihtelevat. Nyt jo edesmennyt pikku koiramme Kalle oli iltaisin hieman ärtyisä. Kun Kalle kömpi sänkyyn Riston ja minun väliin, vain minä sain sitä enää siinä vaiheessa koskettaa. Joskus Risto ei malttanut olla kokeilematta ja ojensi vaivihkaa peiton alla kätensä rapsutukseen, mutta Kallea ei huijattu: väärä käsi aiheutti aina närkästyneen rähähdyksen. Aamulla, kun väsymys oli poissa, Ristonkin käsi taas kelpasi.
Toinen jo edesmennyt hoidokkimme, työhevoseläkeläinen Hoolek, ei juuri välittänyt kenenkään rapsutteluista. Se oli aiemmin ollut miesten hoteissa eikä ilmeisesti ollut tottunut hellyydenosoituksiin. Vähitellen, kun yhteiseloamme oli jatkunut pitempään, myös Hoolekille tuli hetkiä, jolloin se näytti nauttivan silittelyistäni, rentoutui ja melkein nukahti.
Oleellista ei ole vain se, kuka koskettaa ja milloin, vaan myös se, miten kosketetaan. Eräs tuttavamme taputti koiraamme päähän TAP-TAP, ja silitti sitä nykivin, hermostunein vetäisyin. Koiramme kesti urheasti nämä kömpelöt ystävyydenosoitukset, mutta ei se niistä nauttinut.
Sosiaalisille eläimille tietysti myös lajikumppanin kosketus on tärkeä. Joskus tämä jää liian vähälle huomiolle. Lenkkipoluilla saatetaan vältellä koirien kohtaamisia silloinkin, kun siihen ei ole pakottavaa tarvetta. Toinen toistensa kuonojen ja pyllyjen nuuhkiminen ja koskettelu on kuitenkin koirille innostavaa, ajatuksia ja tunteita herättävää puuhaa.
Etenkin hevosten yhdessäoloa rajoitetaan valitettavan paljon. Erillisten aitausten ja karsinoiden jatkuvaa käyttöä perustellaan turvallisuudella: eläimet voivat tapella, kolhia ja vahingoittaa toisiaan. Pelkkä näköyhteys on vain kovin puutteellista verrattuna siihen, että hevoset pääsevät toistensa fyysiseen läheisyyteen, voivat kosketella toisiaan, nojailla toisiinsa, jyrskyttää toinen toistensa säkää. Voimme kuvitella millaista oma elämämme olisi, jos siihen ei koskaan kuuluisi toisen ihmisen lempeää, ystävällistä kosketusta.
Aura Koivisto on kirjailija, joka kirjoituksissaan pohtii muiden lajien elämää ja toivoo, että maailmaa parannettaessa otettaisiin huomioon muutkin eläimet kuin me ihmiset.