Seinäjoen eläinsuojeluyhdistykselle saapunut kuusivuotias Jörgen-kolli on niin seurallinen tapaus, että sitä ihmetyttää, jos se ei saa toivomaansa huomiota. Se ratkaisee tilanteen tulemalla pusuttamaan hyvin määrätietoisesti.
Nämä luonteenpiirteet eivät todellakaan haittaa. Onneksi myöskään FIV-positiivisuus ei haitannut kodin etsinnässä. Jörgenin uudessa kodissa tiedetään, miten sitä pitää hoitaa.
– Jörgen tuli meille Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin kylällä kulkeneena löytökissana. Se on todennäköisesti saanut sairauden painiessaan muiden vapaasti ulkoilevien kissojen kanssa, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Marika Kleimola.
Sairaudesta huolimatta Jörgenin yleiskunto on hyvä, eikä sairaudesta ole ainakaan vielä ilmennyt mitään oireita.
– Nyt se onkin päässyt nauttimaan onnellisen rakastetun kissan elämästä uudessa kodissaan, Kleimola iloitsee.
FIV-positiivinen kissa voi elää oireetta koko elämän
– FIV-positiivisen kissan on parempi olla talon ainoa kissa ja ehdottomasti sisällä. Se voi elellä myös toisen FIV-positiivisen kissan kaverina, kertoo Jörgeniä kotonaan hoitanut Hanna Säilä.
Säilä ryhtyi sijaiskodin tarjoajaksi pari vuotta sitten, ja Jörgen oli hänen viidestoista sijaiskissansa. Säilä muistelee hiljattain omaan kotiin muuttanutta Jörgeniä suurella lämmöllä, kuten muitakin suojattejaan.
– Ryhdyin sijaiskodiksi, sillä se on minulle sopiva tapa auttaa kodittomia eläimiä. Pari vuotta sitten olin elämäntilanteessa, jossa minulla ei ollut omia eläimiä, silloin hetki oli oikea.
Säilä sanoo, että sekä ilot onnistumisineen että huolet ovat olleet isompia kuin hän etukäteen ajatteli.
– Osasin kyllä etukäteen ajatella, että eteen voi tulla yllättäviä ja vaikeitakin terveyshuolia, varsinkin jos kissalla on populaatiotausta. Sitä en tiennyt, että voisin niin paljon murehtia ja olla huolissani kissoista, jotka ovat hoidossani.
Säilä ei ole jättänyt itselleen yhtään kissaa sijaiskissoista, vaikka välillä aikuisten kissojen kohdalla on tehnyt mieli.
– Aikuisille kissoille on jo ehtinyt kehittyä luonne, johon saattaa ihastua.
FIV-tartunta testataan löytökissoilta heti
Läheskään kaikki kissanomistajat eivät ole kuulleet FIV-tartunnasta, joten Seinäjoen seudun yhdistysväki jakaa siitä tietoa myös omilla nettisivuillaan. Yhdistyksessä myös testataan kaikki sen hoiviin tulleet kissat tartunnan varalta.
FIV-tartunta on yleisin ulkona vapaasti liikkuvilla leikkaamattomilla uroskissoilla, ja se tarttuu yleensä pureman seurauksena. Se ei tartu yhtä helposti ruoka-astioiden, hiekkalaatikoiden tai nuolemisen välityksellä.
Oireet vaihtelevat taudin vaiheen mukaan, ja vaiheita on kolme. Akuuttivaiheessa voi olla esimerkiksi kuumeilua, ruokahaluttomuutta ja väsymystä muutamia viikkoja tai kuukausia. Seuraava vaihe on oireeton ja se voi kestää vuosia, jopa koko eliniän.
Osa sairastajista siirtyy kuitenkin lopulta krooniseen vaiheeseen, jolloin kissan tila alkaa heiketä ja se alkaa sairastella. FIV-positiivisen kissan hoito-ohjeet saa niin eläinlääkäriltä kuin eläinsuojeluyhdistykseltäkin. Oikeaa tietoa löytää myös netistä, kun osaa etsiä.
Tilanne voi räjähtää syksyllä
Yhdistyksen puheenjohtaja Marika Kleimola sanoo melkein pelkäävänsä ensi syksyä, sillä syksyisin apua tarvitsevien kissojen määrä yleensä räjähtää Seinäjoen seudulla käsiin.– Viime vuonna hoidimme ennätysmäärän eläimiä, kun yhdistykselle saapui 289 eläintä ja 246 niistä lähti uusiin koteihin. Kodin saaneista valtaosa oli kissoja. Sijaiskoteihin jäi hoidettavaksi 78 eläintä. Edellisvuosi oli valitettavasti samantapainen, Kleimola ynnää.
Puheenjohtajan mukaan työtaakkaa on onneksi jakamassa omat yhdistyksensä Alajärvellä, Alavudella ja Kauhavalla.
Kleimola iloitsee siitä, että ihmiset ovat yhä enemmän tietoisia leikkauttamisen tärkeydestä. Vanhat asenteet istuvat osalla kuitenkin syvässä.
– Kissan elämää ei arvosteta tarpeeksi, eikä välitetä, onko sillä huolehtiva omistaja, ruokaa, juomaa ja turvallinen koti terveydenhuoltoineen.
Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistys on panostanut kissojen leikkautus- ja sirutuskampanjoihin. Vähävaraisten lemmikinomistajien tarvitsee itse maksaa vain 20 euron omavastuuosuus. Puheenjohtaja toivoo, että vuosien työ alkaisi pikkuhiljaa näkyä myös kissapopulaatioiden määrässä.
Siilejä liki 200 vuodessa
Luonnoneläimistä yhdistyksen hoiviin tulee eniten siilejä, joita saatetaan auttaa jopa useampaa sataa vuoden aikana.
– Meillä toimii oma siilirinki, jossa osataan auttaa ja neuvoa siiliasioissa. Meillä on myös kaikilla luonnonvaraisten eläinten hoitajilla nyt tuore, yhtenäinen ohjeistus siitä, miten erilaisten luonnonvaraisten eläinten kanssa toimitaan, Kleimola sanoo.
Marika Kleimola ennustaa omalle yhdistykselleen hyvää tulevaisuutta, vaikka työtä onkin paljon.
– Tosin myös vapaaehtoistyössä voi polttaa itsensä loppuun, joten sen suhteen on oltava tarkkana. Olen itse ollut mukana toiminnassa 11 vuotta ja huomannut sen, vaikka tämä on ”vain” harrastus. Tähän on pakko löytää aikaa, sillä toiminta on jo niin isoa, että tätä voi verrata yrityksen pyörittämiseen.
