Kissarutto vei kaikki kuusikymmentä

Liki kolme vuotta Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistyksen hallituksessa mukana ollut Jutta Nyman, 30, oli nähnyt monenlaisia kissakohtaloita, mutta näin karuun murhenäytelmään hän ei ollut valmistautunut.
Tapahtumasarja sai alkunsa vuosi sitten, kun eräs yksityishenkilö otti yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen. Henkilön kissamäärä oli paisunut kuuteenkymmeneen, ja hän pyysi yhdistykseltä apua populaation tyhjentämiseen.
Talteenotossa mukana olleen Nymanin työ alkoi kuten kaikki aiemmatkin: suunnittelulla ja populaation kartoituksella. Tiedossa oli, että osa kissoista oli puolikesyjä ja siten luonteensa puolesta uudelleensijoitettavissa.
Nyman ja muutama muu eläinsuojeluyhdistyksen aktiivi teki kyselykierroksen, mitkä tahot olisivat valmiita ottamaan kissoja vastaan. Kun sijaiskodit oli saatu varmistettua, oli aika virittää ensimmäiset loukut.
Loputon työsarka
Etelä-Pohjanmaalla sijainneessa populaatiossa oli monenlaisia ja -ikäisiä kissoja, mutta erityisen hyvin Nyman muistaa yhden emon ja sen kaksi pientä, noin neliviikkoista pentua. Emo oli hyvin kaunis ja lempeäluonteinen, ja se sai nimekseen Jaffa. Molemmilla pennuilla oli sijaiskotiin saapuessaan ärhäkkä silmätulehdus, joka parani kuitenkin nopeasti, minkä myötä kissat muuttuivat virkeiksi ja leikkisiksi. Vaikka pennut arkailivatkin hieman ihmisiä, niiden tulevaisuus näytti hyvältä. Sellaisia lupauksia Nymankin kissojen korviin supatteli, kun hän kävi sijaiskodissa leikittämässä ja paijaamassa pikkuisia.
Mutta sitten toinen pennuista alkoi yhtäkkiä oksentaa ja ripuloida, ja sen kunto romahti. Kissanpentu piti lopettaa. Myös toinen pennuista sai samanlaisia oireita ja sekin piti lopettaa.
– Ruokavirastosta tuli sitten vahvistus, että kyseessä oli kissarutto. Olin yhteydessä valvontaeläinlääkäriin ja tuli määräys, että kaikki populaation kuusikymmentä kissaa on lopetettava. Ei aleta edes testata yksilöitä, kaikki vain pois, Nyman muistelee.
Kaikki yhdistyksen sopimat sijaiskodit piti perua diagnoosin takia. Kissarutto on erittäin tarttuva tauti, eikä siihen ole parantavaa lääkettä.
– Eiväthän he voineet ottaa sitä riskiä, että rutto tulee tupaan. Sitä tautia en toivoisi pahimmalle vihamiehellekään, Nyman lisää.
Kovin valoisia eivät ole Nymanin muutkaan kissatarinat, vaikka joistain populaatioista uuteen elämään on onnistuttu pelastamaan kaikki eläimet. Työsarka vain näyttää loputtomalta, sillä kun eläinsuojeluyhdistys saa hoidettua yhden populaation, kohta jostain pompsahtaa uusi.
Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistyksen toimialueeseen kuuluu 13 kuntaa, lähes koko Etelä-Pohjanmaa, ja Nymanin mukaan alueella on paljon kissapopulaatioita.
– En edes tiedä, montako per kunta, mutta melkein joka sivukylällä on vähintään se yksi kissamummo, jolla on holtiton määrä kissoja. Onneksi emme ole ainoita toimijoita tällä alueella. Seinäjoen seudun esyn ohella Etelä-Pohjanmaalla toimii kaksi muuta eläinsuojelutyötä tekevää yhdistystä. Alueella on myös kaksi löytöeläintaloa, jotka tekevät paljon ylimääräistä ottamalla vastaan muun muassa populaatiokissoja ja sijoittamalla niitä uusiin koteihin. Toinen löytöeläintaloista, Koiramäen majatalo, on Seinäjoen seudun esyn pääasiallinen yhteistyökumppani.
Kissaongelma ei riivaa vain Etelä-Pohjanmaata, sillä leikkaamattomien ja villiintyneiden kissojen laumat eli kissapopulaatiot työllistävät myös muita SEYn jäsenyhdistyksiä sekä eläinsuojeluneuvojia. Populaatioiden määrä on joillakin alueilla selvässä kasvussa.

Populaatioissa on usein kymmeniä sairaita, nälkiintyneitä ja sisäsiittoisia kissoja. Nämä kissat on loukutettu populaatiosta, jossa oli kuusikymmentä kissaa. Kuva: Jutta Nyman.
Ruuhkaisinta keväästä syksyyn
Populaatioiden ruuhka-aika kestää keväästä syksyyn. Useimmiten tieto populaatiosta tulee yksittäiseltä ihmiseltä: joku käy paikassa, jossa on huomattava määrä kissoja, ja huolestuu.
Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistys välittää saamansa ilmoitukset eteenpäin valvontaeläinlääkärille, sillä alueen ympäristöterveydenhuolto on suositellut, että ensimmäisenä populaatiokohteessa käy valvontaeläinlääkäri. Vasta sen jälkeen mietitään jatkotoimenpiteet.
Mikäli populaation hoitaminen ei vaadi kiireellisiä pakkotoimia, mutta valvontaeläinlääkäri havaitsee tarkastuskäynnillä puutteita eläintenpidossa, antaa hän eläinten omistajalle tiettyyn määräaikaan asti aikaa korjata tilanne. Valvontaeläinlääkäri kehottaa kissojen omistajaa ottamaan yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen apua saadakseen.
Jos omistaja ei kehotuksista huolimatta ota apua vastaan eikä korjaa eläinten oloja, valvontaeläinlääkäri voi perusteiden riittäessä puuttua asiaan. Usein hän joutuu määräämään eläinsuojelullisia toimia populaation hallintaan saamiseksi.
Harva populaation ylläpitäjä näkee toiminnassaan mitään väärää, eivätkä he halua tontilleen myöskään vieraita ihmisiä.
– Itse ottavat yleensä yhteyttä he, joilla on kohtuullisen kokoinen populaatio, joka ei ole vielä aivan lähtenyt käsistä. On esimerkiksi kymmenisen kissaa ja niistä halutaan eroon. Mutta jos kissoja on valtava määrä, yleensä omistaja on jo syrjäytynyt, ja taustalla on lähes aina myös päihde- ja mielenterveysongelmia. Eivät he itse pyydä niin helposti apua, Nyman kertoo.
Kun omistaja antaa eläinsuojeluyhdistykselle luvan kissapopulaation loukuttamiseen, yhdistys sopii hänen kanssaan aikataulun kissojen talteenotosta ja tiedottaa lähialueen asukkaita alkavasta loukutuksesta.
– Yleensä parina ensimmäisenä päivänä kissoja menee loukkuihin todella paljon, sen jälkeen ripotellen. Välillä populaation jälkeen meillä on pitkiäkin aikoja riistakamerat ja loukkuvahdit vielä käynnissä, jotta varmasti saamme kaikki kissat pois, Nyman täydentää.
Populaation tyhjentämiseen voi mennä muutamasta päivästä useaan kuukauteen. Kissojen ohella aikatauluun vaikuttavat myös populaation ylläpitäjät, sillä mikäli minkäänlainen yhteistyö heidän kanssaan ei luonnistu, pitkittää sekin osaltaan kissojen talteenottoa.
– Silloin voi mennä puolikin vuotta tai jopa paljon pidempään. Hankaliakin tapauksia on ollut. Jos ihmiset ovat täysin yhteistyökyvyttömiä, silloin ei päästä loukuttamaankaan. Heidän täytyy jollain tasolla ymmärtää, että kissoista on luovuttava. Mitä paremmin yhteistyö sujuu, sitä nopeammin kissat saadaan pois, Nyman kiteyttää.
Ei ikinä kiva päätös
Kun kissa on loukussa, Nyman vie sen Koiramäen majataloon, jossa arvioidaan kissan terveydentila, luonne ja mahdollisuus sijoittaa se eteenpäin. Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistys tekee paljon yhteistyötä muiden eläinsuojeluyhdistysten kanssa, jotta mahdollisimman moni kissa saisi uuden mahdollisuuden. Seinäjoelta onkin lähtenyt paljon kissoja muun muassa Tampereelle ja Inkooseen.
– Mutta kaikkia ei pystytä pelastamaan. Välillä on sen verran sairasta porukkaa, että on pakko lopettaa iso osa populaatiosta. Mutta kun on hoidettavissa olevia sairauksia, pitää arvioida kissakohtaisesti, mitkä ovat luonteensakin puolesta hoidettavissa. Niille löytyy kohtuullisesti sijaiskoteja, Nyman taustoittaa.
Populaatioissa on lähes aina hyvin erilaisia kissoja: osa on kesympiä ja osa villimpiä. Nymanin kokemuksen mukaan sisäpopulaatioissa kissat ovat ulkopopulaatioita kesympiä, mutta niillä on usein enemmän sairauksia. Pienessä tilassa tautipaine on kovempi ja ilmanlaatu huonompi kuin ulkona.
Nyman on ollut mukana tyhjentämässä yhtä täysin sisällä elänyttä populaatiota.
– Yksiöstä haettiin päälle kaksikymmentä eri-ikäistä aliravittua kissaa. Omistaja oli pulassa jatkuvasti syntyvien pentujen vuoksi. Toisessa paikassa oli kymmeniä kissoja sekä sisällä että ulkona. Ulkoa kissat pyydystettiin loukuilla ja sisältä käsin ja haavilla.
Päätöstä kissan lopettamisesta ei Nymanin mielestä ole kiva tehdä, mutta se on joskus välttämätöntä. Tärkeintä on pyrkiä olemaan järkevä ja ajatella eläimen parasta. Täysin villiintyneestä kissasta, jolle pelkkä ihmisen läsnäolo aiheuttaa kohtuuttoman pelkotilan, tuskin koskaan tulee onnellista lemmikkiä.
Kaikille kissoille ei myöskään löydy sijoituspaikkaa, vaikka penkoisi koko Suomen läpi.
– Eihän kissojen lopettaminen ikinä kivaa ole, mutta silloin yritän ajatella niitä kaikkia, joita olemme pystyneet sijoittamaan, Nyman toteaa.

Loukutus on välillä niin tehokasta, että ruoan perässä yhdellä loukulla saa kaksikin kissaa kerralla. Mitä nälkäisempiä kissat ovat, sitä nopeammin ne saa kiinni. Kuva: Jutta Nyman.
Pois talven alta
Myös vuodenaika vaikuttaa populaatiokissan kohtaloon. Kun pyyntö populaation talteen ottamiseen tulee syksyllä, työhön on ryhdyttävä heti, jotta kissat saadaan loukutettua ennen talvea ja pakkasia.
Seuraavana ongelmana on löytää kissoille sijoituspaikka.
– Kun kyselee pitkin kaikkia yhdistyksiä, että mistä saisi apuja, ja jos tiloja ei löydy, eihän silloin ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaminen. Kissoja ei voi jättää vain roikkumaan jonnekin, Nyman muistuttaa.
Toisinaan populaation ylläpitäjä on halunnut pitää muutaman kissan itsellään. Näissä tapauksissa Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistys on tukenut häntä leikkauttamalla kohteeseen jäävät kissat, sillä riskinä on, että hän hankkii jostain uuden ilmaisen kissan ja jättää sen leikkauttamatta. Ja kohta kohteessa on uusi populaatio.
Näin Seinäjoen seudulla on käynyt onneksi harvoin.
– Suurin osa ihmisistä ottaa opiksi ja on kiitollinen, jos heillä on se yksi leikattu lemmikki siinä. Eivät he silti ymmärrä syyllistyneensä eläinsuojelurikokseen. He eivät ymmärrä, että eläin tarvitsee muutakin hoitoa kuin tarjotun ruoan, Nyman täsmentää.
Kissakriisin laajuus herättää hänessä välillä toivottomuuden tunnetta, mutta välillä ajatuksissa läikähtää myös toivo. Jos kissan arvostus kuitenkin kasvaisi, vaikka yksi ihminen kerrallaan.
– Nythän maaseudulla on koko ajan enemmän leikattuja hiirikissoja. Tallikissat alkavat olla tällä alueella pitkälti leikattuja, toisin kuin navettakissat. Varovaisen toiveikas olen, että joskus vielä helpottaa, jos seuraava sukupolvi olisi nykyistä viisaampi, Nyman miettii.


