Kirja-arvostelu: Eläinlääkärinä revontulten mailla
Venla Jyrkinen:
Eläinlääkärinä revontulten mailla (Otava, 2025)
Venla Jyrkinen on kirjoittanut kauniin teoksen. Jyrkisen kirja on aito, omakohtainen kuvaus kasvusta sekä ihmisenä että eläinlääkärinä. Se kuvaa kunnaneläinlääkärin työtä ja työn moninaisuutta Lapin omalaatuisessa ympäristössä. Eläinlääkärinä olemista on käytännössä mahdotonta kuvata ilman elämän ja kuoleman kohtaamista. Teemaan pureudutaan tässäkin teoksessa monin paikoin ja monin eri tavoin.
En innostunut tekstistä kirjan alussa. Kuvaus Lapista tuntui alkusivuilla hiukan teennäiseltä ja kuvaukset navetoista ohittivat mielestäni eläimen näkökulman. Minun on vaikeaa ymmärtää kirjailijan kokemaa viehätystä tuotantoeläintiloihin, kun oma kokemukseni on kovin erilainen. Mitä pidemmälle lukemisessa pääsin, sitä enemmän kuitenkin halusin lisää. Kirja vei mukanaan ja lukukokemus muuttui myötäelämiseksi, joka paikoin riemastutti ja paikoin myös ahdisti ja tuskastutti.
Jyrkisen teos on rohkea ja liikuttava. Se liikkuu onnistuneesti sekä henkilökohtaisella että yleisellä tasolla ja tuo esiin myös hyvin kipeitä asioita jäämättä kuitenkaan liikaa pyörimään niiden ympärille. Kirja antaa oman tärkeän osansa ihmis-eläinsuhteen tarkasteluun ja sen moninaisuuteen yhteiskunnassamme.
Eläinlääkärin työstä haaveilevalle kirja olisi oivaa luettavaa, sillä se antaa realistisen mielikuvan työn haasteista ja paineista. Jo ammatissaan työskenteleville eläinlääkäreille kirja toimii vertaistukena, jonka merkitystä pitäisi korostaa enemmänkin.
Muulle lukijajoukolle lukukokemus toimii kurkistuksena vahvasti paineistettuun ammattiin, jota monet alalle hakeutuneet eivät halua tai pysty kestämään. Liiallisten odotusten ja epävarmuuden alla uupuminen sekä sosiaalisen median mukanaan tuoma virheillä häpäisy ja maalittaminen ovat praktiikkaa tekevän eläinlääkärin työn varjopuolia, joita kenenkään ei pitäisi joutua sietämään.
