Lukuisia parannuksia hevosten hyvinvointiin?

Hevosella tulisi olla jatkossa näkö- ja kuuloyhteys lajitoveriin tallissa ja pihatossa. Hevosta ei saisi pitää yksin lukuun ottamatta lyhyitä, erikseen mainittuja poikkeustilanteita. Myös aasille olisi tarjottava lajitoveriksi toinen aasi.

SEYn mielestä parannus olisi huomattava, sillä hevoset ja aasit ovat sosiaalisia laumaeläimiä, joille toisten hevosten tai aasien läsnäolo on olennainen tarve.

Jatkossa karsinoiden väliseinien tulisi olla sellaiset, että hevosilla olisi turpakosketusmahdollisuus toiseen hevoseen. Vuoden 2030 alussa voimaan astuva muutos ei kuitenkaan koskisi kaikkia karsinoita.

SEYn mukaan silloin, jos hevoselle ei pystytä järjestämään kosketusmahdollisuutta toiseen hevoseen karsinassa, mahdollisuus tulisi järjestää muilla tavoin. SEYn mielestä hevosille olisi aina ensisijaisesti pyrittävä mahdollisuus tarhata lajitoverin kanssa, jollei poikkeukselle ole erittäin hyvää perustetta. Sosiaalisuus on hevosille olennainen tarve. Luonnossa hevoset eivät selviä, jos ne eivät rapsuttele, ole lähekkäin ja pääse leikkimään.

Myös karsinoiden kokovaatimukset muuttuisivat. Vuoden 2035 alusta alkaen esimerkiksi 170–179-säkäisen hevosen karsinan koon olisi oltava vähintään kymmenen neliömetriä. Saman vuoden alusta alkaen 180-säkäisen ja sitä suuremman hevosen karsinan koon olisi oltava vähintään 11 neliömetriä.

Pihatossa olisi jatkossa oltava katto ja neljä seinää, jotka eivät olisi avoimia seinän alaosasta. Pihaton oviaukossa tulisi olla tuulensuoja.

Hevosten pito pilttuussa jatkuvasti kytkettynä on kielletty jo aiemmin siirtymäajalla. Jatkuvalla kytkemisellä tarkoitetaan hevosen pitoa kytkettynä suurimman osan vuorokaudesta. Siirtymäaika kestää vuoden 2027 loppuun saakka.

Jatkossa hevosilla olisi oltava vettä saatavilla jatkuvasti tarhassa ja laitumella sulan veden aikana. Pakkaskaudella hevosille olisi tarjottava vettä tarhassa vähintään neljän tunnin välein.

Juoma-automaateissa veden tulisi virrata riittävän nopeasti: veden virtauksen tulisi olla vähintään 8 litraa minuutissa.

Uudistus olisi tärkeä, sillä jatkuvan juomaveden puute altistaa hevosen erinäisille terveysongelmille, kuten ähkylle.

Vuoden 2029 alusta saakka hevonen ei saisi olla ilman karkearehua eli heinää yli kuutta tuntia.

Kyseessä olisi merkittävä parannus aiempaan. Hevosen ruoansulatuselimistö alkaa todennäköisesti kärsiä melko nopeasti, jos hevonen ei saa riittävän usein ruokaa.

Pitkät ruokintavälit ja jatkuvan juomaveden puute altistavat hevosen muun muassa mahahaavalle. Mahahaavan on todettu olevan etenkin kilpahevosilla ja myös harrastehevosilla varsin yleinen vaiva. Tutkimusten mukaan kilpahevosista jopa yli puolet kärsii mahahaavasta ja sen aiheuttamista vaivoista.

Käytännössä hevosen suuhun pitäisi siis mennä vähintään neljän tunnin välein karkearehua, jotta pureskelun tuottama sylki ehtii puskuroida mahalaukun happamuutta kunnolla. Jos hevosta ruokkii kolme-neljä kertaa päivässä, ja heinä ei riitä tasaisesti koko vuorokauden läpi syötäväksi, ongelmia seuraa varsin todennäköisesti.

SEYn näkemyksen mukaan hevosen ei tulisi olla ilman karkearehua yli neljää tuntia.

Jatkossa hevosen olisi päästävä ulos jaloittelemaan päivittäin. Parannus olisi huomattava, mutta SEYn mukaan jaloitteluajalle tulisi säätää erikseen minimiaika. SEYn mukaan tarhausajan tulisi olla päivittäin vähintään kuusi tuntia. Lisäksi SEYn mielestä yhtämittaiselle karsinassaoloajalle tulisi säätää 14 tunnin maksimipituus, joka voisi korvata osin kuuden tunnin minimitarhausaikaa.

Asetuksen mukaan tarhoista tulisi löytyä jatkossa keliolosuhteista riippumatta paikka, jossa hevonen voisi seistä ilman, että sen kaviot uppoavat mutaan. Muutos ei tarkoittaisi sitä, että koko tarhan tulisi olla täysin vapaa mudasta.

Sähkölankatarhan, jossa sähkö on päällä, koon tulisi olla vähintään 400 neliömetriä. Minimivaatimukset tarhojen kokoon koskisivat vain uusia talleja. SEYn mukaan myös nykyisten tallien tarhoille tarvitaan minimikokovaatimukset. Lisäksi SEYn mukaan hevosen tulisi voida liikkua tarhassa ongelmitta kaikissa askellajeissa.

Vuoden 2030 alusta saakka varsan saisi vieroittaa emästään aikaisintaan kuuden kuukauden ikäisenä, ja alle kaksivuotiaalla varsalla tulisi olla tarhassa ja laitumella hevosseuraa tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Liian varhainen vieroitusikä altistaa varsan muun muassa suolisto-ongelmille ja sekä emän että varsan stressille. Stressihormonitasojen nousu taas heikentää sekä tamman että varsan immuunipuolustusta.

SEYn mukaan varsojen vieroitusikä tulisi nostaa 8 kuukauteen. Luonnossa varsa ei vieroitu vielä tässäkään vaiheessa.

Jatkossa hevosen suun limakalvot tulisi tarkastaa säännöllisesti. Kuolaimia ei saisi käyttää, mikäli suussa on haavoja tai ruhjeita. Myös hevosen kytkeminen kuolaimista kiellettäisiin, mikä ehkäisisi suun ja limakalvojen vaurioita.

Epäsopivasta kuolaimesta tai kuolaimen virheellisestä käytöstä johtuvat vauriot ovat hevosilla yleisiä.

Eläinten hyvinvointilaissa kiellettiin jo aiemmin sähköä tehosteena käyttävät niin sanotut imppauspannat. Imppauspannalla pyritään estämään hevosta toteuttamasta stereotyyppistä häiriökäyttäytymistä. Nyt myös muiden imppauspantojen käyttö kiellettäisiin.

Tutkimusten mukaan imppauksen estäminen on hevoselle stressaavaa, eikä vastaa tämän päivän käsitystä hyvästä hevosenpidosta.

Suitsien turpahihnan tulisi olla jatkossa niin löysä, että nenäluun ja turpahihnan väliin jäisi tilaa vähintään 1,5 senttiä. Parannus olisi huomattava, sillä kireä turpahihna rajoittaa pään verenkiertoa, hengitystä ja kielen liikkeitä, ja estää hevosta aukaisemasta suutaan. Lisäksi kireä turpahihna aiheuttaa myös painetta hevosen niskaan ja altistaa suun haavaumille.