Uutiset

”Kun eläin saa apua ja luonnoneläin pääsee takaisin luontoon, tunne on mieletön”

Työskentely intialaisessa eläintenpelastuskeskuksessa opetti Emmalle, 19, miten pienilläkin eläinsuojeluteoilla voi olla iso merkitys.
02.04.2024 Pi Mäkilä 5 min
Eläinsuojelutyön tekeminen on Emma Suomiselle itsestäänselvyys. "En halua vain työskennellä eläinten kanssa vaan myös eläinten hyväksi", hän sanoo. Kuva: Emma Suomisen kotialbumi
Työskentely intialaisessa eläintenpelastuskeskuksessa opetti Emmalle, 19, miten pienilläkin eläinsuojeluteoilla voi olla iso merkitys.
02.04.2024 Pi Mäkilä 5 min

Kaupunkialueelle eksyneitä leopardeja, salakuljetettuja kilpikonnia, katukoiria, kadulla asuvia nautoja ja loukkaantuneita lintuja. Lista eläinlajeista, joihin Hyvinkäällä asuva, eläintenhoitajaksi opiskeleva Emma Suominen on törmännyt, on hengästyttävä.

Suominen vietti viime syksynä harjoittelussa kahdeksan viikkoa Intian Punessa sijaitsevassa eläintenpelastuskeskus Resqussa. Intia ja kyseinen kaupunki valikoituivat harjoittelupaikaksi, sillä Suomisen kumppani asuu samassa kaupungissa.

Vaikka Suominen oli vieraillut Intiassa aiemmin ja monenlaisten eläinten hoito oli jo ennakkoon tuttua opintojen takia, moni asia paikallisessa eläinsuojelutyössä yllätti.

–  Kyseinen eläinpelastuskeskus keskittyy villieläinten pelastamisen, kuntouttamiseen ja luontoon palauttamiseen silloin, kun se on mahdollista. He toimivat tosi järjestelmällisesti ja ammattimaisesti. Toisaalta esimerkiksi eutanasiaan suhtaudutaan eri tavalla kuin Suomessa. Eutanasia on osassa Intiaa laiton toimenpide, ja villieläinten kanssa siihen turvaudutaan harvoin.

"Moni eläin päätyi hoitoon siksi, että kaupungistumisen takia kaupunki oli kasvanut eläinten reviirille ja tämä oli aiheuttanut kaikenlaisia ongelmia."

Villien eläinten auttamisen lisäksi keskus auttaa muun muassa paikallisia katukoiria. Suominen vietti harjoittelustaan puolet villieläinten ja puolet katukoirien parissa.

Etenkin villieläinten hoito teki Suomiseen lähtemättömän vaikutuksen.

– Moni eläin päätyi hoitoon siksi, että kaupungistumisen takia kaupunki oli kasvanut eläinten reviirille ja tämä oli aiheuttanut kaikenlaisia ongelmia. Esimerkiksi leopardien reviiri kutistuu koko ajan, ja kaupunkialueelle jäädessään eläimet jäävät kiinni verkkoihin, roskaaminen aiheuttaa niille ongelmia ja ne joutuvat liikenneonnettomuuksiin, hän kertoo.

Emma Suominen hoitaa katukoiraa

Suominen työskenteli Intiassa eläinsuojelukeskuksessa, joka auttaa sekä luonnonvaraisia eläimiä että paikallisia katukoiria. Kuva: Emma Suomisen kotialbumi

Luonnoneläinten auttaminen palkitsee

Suominen toivoo, että hän voi jatkossa osallistua luonnoneläinten auttamistyöhön myös Suomessa.

– Luonnonvaraisten eläinten auttaminen tuntuu erityisen palkitsevalta silloin, kun eläimen pääsee vapauttamaan luontoon ja se voi jatkaa elämäänsä. Tunne on mieletön, etenkin silloin, jos luontoon päästettävä eläin on rauhoitettu tai uhanalainen.

Suomisen mukaan paikalliset eläinsuojelujärjestöt ovat tarttuneet ongelmakohtiin varsin järjestelmällisesti.

– He kouluttavat paikallisia villieläinten kohtaamiseen ja tekevät esimerkiksi paljon katukoirista kertovia kouluvierailuja.

Suominen kertoo inspiroituneensa myös siitä, miten paljon yhden ihmisen voimin voidaan saada aikaan.

– Etukäteen pelotti, turrunko pahoinvoinnille, kun sitä on ympärillä niin paljon. Mutta matkalla opinkin paljon siitä, mitä kaikkea pientä voin itse tehdä eläinten eteen. Ihan kaikkia yksi ihminen ei voi auttaa, mutta toisia eläinyksilöitä taas voin auttaa paljonkin. Esimerkiksi katukoiria hoitaessa jo sillä, että saatoin pitää koirille seuraa, oli koirille itselleen iso merkitys.

Nauta kadulla Intiassa. Taustalla moottoripyöriä

”Etukäteen pelotti, turrunko pahoinvoinnille, kun sitä on ympärillä niin paljon. Mutta matkalla opinkin paljon siitä, mitä kaikkea pientä voin itse tehdä eläinten eteen”, Emma Suominen sanoo. Kuva: Emma Suomisen kotialbumi.

Järjestötyössä pääsee vaikuttamaan eläinten hyväksi

Suominen on ollut parin vuoden ajan mukana SEYn nuorisotoiminnassa. Järjestötyöhön osallistuminen on ollut hänelle tietyllä tapaa itsestäänselvyys.

– En halua vain työskennellä eläinten kanssa vaan myös eläinten hyväksi. SEYn mukana on ollut kiinnostavaa päästä tutustumaan yhdistystoimintaan ja siihen, miten asioihin pääsee vaikuttamaan.

Suomisella on jäljellä vielä vuoden verran eläintenhoitajaopintoja. Opintojen aikana hän on suorittanut harjoitteluja myös muun muassa eläinten turvakoti Saparomäessä.

– Työskentely siellä oli hyvin erilaista Intiaan verrattuna. Eläinlajeja oli vähemmän, joten eläinyksilöiden hoitoon ja niiden tarpeisiin tuli tutustuttua tarkemmin.

Opintojen jälkeen Suominen suunnittelee jatkavansa opintoja ainakin eläintenkouluttajan ammattitutkinnon verran.

– Toivon, että voin seuraavaksi perehtyä tarkemmin myös eläinten käyttäytymiseen, hän pohtii.

Skip to content