Arvostelut

Kirja-arvostelu: Remu

Henriikka Tavin runokirja Remu ottaa ilahduttavasti kantaa siihen, miten me katsomme muunlajisia eläimiä – ja millaisia oikeuksia eläimille suomme.
16.10.2023 Pi Mäkilä 2 min
Kuva: Teos
Henriikka Tavin runokirja Remu ottaa ilahduttavasti kantaa siihen, miten me katsomme muunlajisia eläimiä – ja millaisia oikeuksia eläimille suomme.
16.10.2023 Pi Mäkilä 2 min

Remu
Henriikka Tavi
Teos, 2023.

Koirarunot ovat selvästi nosteessa: kuluvana syksynä on julkaistu useita runokirjoja, joiden päähenkilönä seikkailee ihmisen paras ystävä. Näin on myös kirjailija Henriikka Tavin koirarunokokoelmassa Remu. Tavin sekarotuinen 12-vuotias Remu Martikainen on perheenjäsen, jota lähestytään runokirjassa vilpittömästi. Remulla on monta roolia: se on kirjoittajalle paitsi lemmikki myös muun muassa syntymättömän lapsen korvike.

Ilahduttavaa on, että Remu – tai kuvitteellinen Remu – pääsee kirjassa myös itse ääneen. Kirjan loppua kohden jopa niin paljon, että runot voisivat periaatteessa olla Remun itsensä kirjoittamia. Ne jättävät lukijan miettimään, missä menee inhimillistämisen raja. Mistä tiedämme, mitä lemmikkimme aivan aidosti ajattelee?

Tavin runot ottavat ilahduttavasti kantaa siihen, miten me katsomme muunlajisia eläimiä – ja millaisia oikeuksia eläimille suomme. Myös ajankohtaisia teemoja sivutaan: runoissa pohditaan muun muassa sitä, ettei koiria saa viedä väestönsuojiin.

Remu on ilahduttava ylistys ennen kaikkea Remu-koiralle itselleen. Samalla se jättää pohtimaan sitä maailmaa, jossa kirjoittaja toivoisi koiran saavan elää. Vastaavaa vilpittömyyttä ja pohdintaa soisi löytyvän useamminkin nykykirjallisuudesta.

Henriikka Tavin Remu-kirjan kansikuva. Kuvassa piirretty koira katsoo ikkunaan.

Kuva: Teos

Skip to content