Artikkelit

Kohti monilajista ajattelua? Tuoreen tutkimuksen mukaan kouluissa olisi korkea aika pohtia, miten eläimistä puhutaan

Tutkija Virpi Valtosen väitöskirjan syntyyn vaikutti Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistykseltä sijaiskotiin tullut kissakaksikko.
20.01.2023 Pi Mäkilä 4 min
Virpi Valtosen luona asuvat kissat Rasperi ja Serri päätyivät tähdittämään väitöstutkimusta. Kuva: Virpi Valtosen kotialbumi
Tutkija Virpi Valtosen väitöskirjan syntyyn vaikutti Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistykseltä sijaiskotiin tullut kissakaksikko.
20.01.2023 Pi Mäkilä 4 min

Tamperelaisen Virpi Valtosen mukaan kasvatusalalla – eli kouluissa ja päiväkodeissa – olisi syytä pohtia, millaisesta maailmankuvasta käsin eläimistä puhutaan. Helsingin yliopistossa tutkijana toimiva Valtonen toivoo, että luokkahuoneissa voitaisiin siirtyä pois ihmiskeskeisestä ajattelusta. Keskusteluun ja opetukseen tulisi voida kutsua myös toiset lajit.

– Ajatusmaailman muutos on välttämätön, jos haluamme selvitä jollain tavoin ehjin nahoin ekokriisistä. Meidän on yksinkertaisesti pakko alkaa ymmärtää, että emme ole yksin tällä maapallolla, emmekä voi pitää eläimiä loputtomasti ihmiselle alisteisina ja hyödykkeinä, Valtonen sanoo.

Valtosen mukaan kasvatuksella voisi olla valtava potentiaali monilajisen ajattelun eteenpäin viemisessä. Sillä mitä koulujen ja päiväkotien seinien sisällä tapahtuu, voi nimittäin olla valtava merkitys asenteiden ja arvojen muutokselle.

– Sen sijaan, että kouluissa opetellaan, montako mahaa lehmällä on, olisi tärkeämpää opetella, millaista naudan lajityypillinen käyttäytyminen on ja miten hyvinvointia voitaisiin edistää. Eläimet tulisi nähdä itseisarvoisina yksilöinä. Samalla meidän täytyisi opetella ymmärtämään, että ne hahmottavat maailmaa ihan omasta yksilöllisyydestään ja omasta persoonastaan käsin, Valtonen sanoo.

Kissat tutkimuksen sankareina

Valtonen havainnoi eläimiä itseisarvoisina yksilöinä tutkimusta varten varsin konkreettisesti: hän toimii sijaiskotina kahdelle Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykseltä (PESU ry) tulleelle kissalle, Rasperille ja Serrille. Kissakaksikko päätyi osaksi tutkimusta, kun Valtonen päätyi pohtimaan omaa ja kissojensa keskinäistä suhdetta.

– Pohdin aihetta ensin villieläinten näkökulmista, mutta kun Rasperi ja Serri saapuivat luokseni noin 1,5 vuotta sitten, kaikki loksahti paikoilleen, Valtonen kertoo.

Rasperi ja Serri ovat populaatiokissoja, ja Valtonen oli kissoille käytännössä ensimmäinen ihminen, jonka kanssa kotikissan elämään kuuluvat rutiinit alkoivat syntyä.

Eläimet tulisi nähdä itseis­arvoisina yksilöinä.

– Muutin uuteen kotiin vain pari viikkoa ennen, kun kissat tulivat minulle hoitoon. Pyörimme kaikki ihmeissämme uudessa kodissa, ja huomasin, että meillä kaikilla kolmella oli täysin erilainen persoona. Tutkimuskysymykset alkoivat muotoutua vasta kissojen tulon jälkeen, ja lopulta kissoista tulikin tutkimuksen sankareita.

Valtonen on toiminut PESUn sijaiskotina neljän vuoden ajan. Rasperin ja Serrin lisäksi hänen luonaan on asunut kolme koiraa ja kaksi muuta kissaa. Myös nämä kissat ovat olleet populaatiokissoja.

Populaatiokissojen tulo kotiin on ollut Valtoselle erityinen tapahtuma, osin siksi, että tiedossa on alusta saakka se, että kissat ovat vain läpikulkumatkalla.

– Rasperin ja Serrin tapauksessa niistä luopuminen tulee tosin olemaan vaikeampaa, sillä olen havainnoinut niitä ja kanssakuljeskellut arjessa niiden kanssa niin tiiviisti omaa tutkimustani varten, Valtonen sanoo.

Lisää keskustelua kasvatusalalle

Mitä sitten pitäisi tapahtua, jotta monilajinen ajattelu jalkautuisi aidosti koulujen luokkahuoneisiin? Valtosen mukaan ajatusmaailman muutoksen täytyy lähteä opettajankoulutuksesta.

– Jos opettajilla ei ole tietoa, ei sitä voi olla oppijoillakaan. Hiljalleen murros voi liikkua sieltä myös opetussuunnitelmiin.

Käytännössä tällaisen murroksen toteuttaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Opettajat painivat jo nyt kouluissa rajallisten resurssien kanssa. Valtonen muistuttaa, että lisäksi luokanopettajan tai varhaiskasvattajan arvot ja asenteet voivat vaikuttaa suuresti siihen, mistä ja miten eläimistä eri oppiaineita opettaessa puhutaan.

Moni Valtosen lapsuus­muistoista liittyy eläimiin. Valtoselle rakas Nöpö­-kis­sa oli ollut viikon hukassa ja löytyi lopulta naapuri­talon autotallista. ”Nöpö oli syönyt rotanmyrkkyä autotallissa ja kuoli muu­tama päivä kuvan ottami­sen jälkeen”, hän kertoo. Kuva: Virpi Valtosen kotialbumi.

– Monesti alakouluissa jää vielä aikaa ja mahdollisuuksia keskustelulle, mutta yläkouluissa ja esimerkiksi lukioissa keskitytään suorituksiin. Vastuu jää tällöin pitkälti yksittäisten opettajien kontolle. Opettajilla on kiire saada taottua opetussuunnitelmaan kuuluvat asiat läpi, eikä monilajisuuden tai eläinetiikan pohtimiselle jää silloin riittävästi aikaa, hän sanoo.

Hän huomauttaa, että kasvatusalalla riittää muutenkin töitä, sillä kasvatustieteen rahkeet eivät vielä riitä eläinsuhteiden uudelleen ajattelemiseen, koska ajattelutapa on laajasti ihmiskeskeinen.

”Monilajisuuden tai eläinetiikan pohtimiselle ei jää kouluissa riittävästi aikaa.”

Valtonen toivoo, että väitöstutkimus ravisuttaa kasvatusalan tiedeyhteisöä. Valtosta ja tämän väitöskirjaa on jo luonnehdittu kasvatusalalla radikaaliksi ja ajatuksia herättäväksi. Se ei häntä kuitenkaan hätkäytä.

– Toivon, että tämä tutkimus voi toimia pohjana ja keskustelunavauksena lukuisille muille tutkimuksille, joissa pohditaan eläinsuhteitamme. Aika alkaa olla kypsä sille, että näistä asioista puhutaan kunnolla sekä tiedemaailmassa että laajemminkin yhteiskunnassa, hän sanoo.

Valtonen toivoo ylipäätään nykyistä rohkeampaa keskustelua aiheen ympärille.

– Aion itse yrittää toimia tässä pioneerina. Olen tosi tyytyväinen, jos opettajankoulutuksiin saadaan tästä aiheesta keskustelua. Toivon, että jonain päivänä monilajista ajattelua ja pedagogiikkaa voitaisiin opettaa ihan omana alueenaan, Valtonen pohtii.

i
Virpi Valtonen

Syntynyt 1968

Asuu Tampereella, työskentelee Helsingin yliopistossa tutkijana.

Toimii PESU ry:n sijaiskotina.

Valtosen väitöskirja Kanssakuljeskelua – Monilajisen kasvatuksen teoreettisia ja pedagogisia lähtökohtia julkaistiin lokakuussa 2022.

Skip to content