Artikkelit

Vapaaehtoistyö eläinsuojelun parissa vei mennessään: Anni Jaakkola-Andersson on kesyttänyt kymmeniä kissoja

Anni Jaakkola-Andersson päätyi Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoiseksi tyttären houkuttelemana. Vapaaehtoistyöstä tuli pian elämäntapa.
02.12.2022 Pi Mäkilä 3 min
Salolainen Anni Jaakkola-Andersson on hoitanut lukuisia populaatiokissoja. Kuva: The Lucky Neko/Unsplash
Anni Jaakkola-Andersson päätyi Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoiseksi tyttären houkuttelemana. Vapaaehtoistyöstä tuli pian elämäntapa.
02.12.2022 Pi Mäkilä 3 min

Salolainen Anni Jaakkola-Andersson ei hyppinyt innosta, kun tämän kotona asuva tytär ilmoitti, että he ryhtyisivät kotia etsivien kissojen sijaiskodiksi.

– Olin henkeen ja vereen koiraihminen, mutta tyttäreni Vilma oli sinnikäs. Pian hän ilmoitti, että Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen porukka tulee meille keskustelemaan sijaiskotitoiminnasta. Lopulta meille saapui kaksi kissanpentua hoitoon, ja olivathan ne söpöjä. Vasta seuraavat, jo aikuiset kodinetsijät Ruusunen ja Makkaraperuna, veivät kuitenkin sydämen ja käännyttivät minut kissaihmiseksi, Jaakkola-Andersson sanoo.

Kun Vilma-tytär muutti omilleen, kissakaksikko sai kodin tämän luota. Anni Jaakkola-Andersson oli kuitenkin jo myyty, ja pian kotona oli jo seuraava kotia etsivä kissa hoidettavana.
Nyt, neljä vuotta tyttären päähänpiston jälkeen, Jaakkola-Anderssonin luona on ehtinyt asua 65 kissaa. Osa on viipynyt vain lyhyen hetken, osa kuukausien ajan.

– Pitkään luonani asuneet kissat ovat olleet populaatiokissoja, jotka ovat olleet täällä kesyyntymässä. Niiden hoito on vapaaehtoistyössä varmaankin kaikkein palkitsevinta. On aivan mieletöntä, kun arasta kissasta kuoriutuu ihmiseen luottava sylikissa, Jaakkola-Andersson kertoo.

Sijaiskotiin saapuneet Makkaraperuna ja Ruusunen tekivät Anni Jaakkola-Anderssonista kissaihmisen. Kuvassa Makkaraperuna. Kuva: Valokuvaamo Omppurinne.

Perheen yhteinen harrastus

Jaakkola-Andersson oli ehtinyt toimia sijaiskotina noin vuoden verran, kun Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistys pyysi hänet mukaan sijaiskotitiimiin. Lisäksi hän toimii yhdistyksen kenttäryhmässä. Myös Vilma-tytär on edelleen toiminnassa mukana ja auttaa Jaakkola-Anderssonin kotona asuvien eläinten hoidossa.

– Tämä on nykyisin meidän yhteinen harrastus, ja oikeastaan elämäntapa, Anni Jaakkola-Andersson kertoo.

Välillä perheen hoidettavana on ollut myös luonnonvaraisia eläimiä. Viimeisimpänä Jaakkola-Anderssonin pihalla asui yhdeksän siiliä, jotka keräsivät painoa talven varalle.

”Vaikeina hetkinä auttaa tieto siitä, että toimimme aina jokaisen kissayksilön parhaaksi.”

Usein vapaaehtoistyö uhkaa käydä kokopäivätyöstä, eikä sen sovittaminen päivätyön yhteyteen käy aina helposti. Siksi yhdistyksestä saatava vertaistuki ja Vilma-tyttären apu on korvaamatonta.

– Etenkin kesät ovat tosi kiireisiä. Välillä on tuntunut, etten jaksa enää, mutta sitten kohdalle osuu taas kissa, joka vie sydämen. Se, kun kissa saa uuden elämän, on aina mieletöntä. Ja nämä yhdistyksen ihmiset ympärillä auttavat myös jaksamaan, hän pohtii.

Vilma-tytär houkutteli Jaakkola-Anderssonin eläinsuojelutyön pariin. Nyt perhe on hoitanut yhdessä niin lukuisia kissoja kuin luonnonvaraisiakin eläimiä. Kuva: Anni Jaakkola-Anderssonin kotialbumi.

Vapaaehtoistyötä jokaisen kissayksilön parhaaksi

Vaikka vapaaehtoistoiminta antaa enemmän kuin ottaa, Jaakkola-Andersson kertoo, etteivät kaikki hetket ole helppoja.

– Yllätyin siitä, miten paljon kissapopulaatioita on edelleen. Viime kesänä kohdalle osui lähes sadan kissan populaatio. On vaikea hyväksyä sitä, miten eriarvoisessa asemassa kissat ovat ihmisten silmissä koiriin verrattuna. Toisaalta vaikeina hetkinä tässä auttaa ajatus siitä, että toimimme aina jokaisen kissayksilön parhaaksi. Kaikki eivät vaan valitettavasti ole aina elinkelpoisia ihmisen toiminnan takia.

Parhaillaan Jaakkola-Anderssonin kotona asuu Leevi-kissa, joka oli elänyt koko elämänsä häkissä. Kissa ei ollut päässyt sisätiloihin, eikä se ollut tottunut ihmisiin.

– Nyt sekin antaa jo silittää. Olen päättänyt, että kissat ovat luonani vain läpikulkumatkalla, eikä kukaan niistä jää luokseni asumaan. Leevikin saa toivottavasti pian arvoisensa, ihan oman kodin.

i
Oletko kiinnostunut sijaiskotina toimimisesta?

Käytännön eläinsuojelutyö on vapaaehtoisten varassa: ilman vapaaehtoisia tuhannet eläimet jäisivät vaille apua.

Uusille sijaiskodeille on aina tarvetta. Jos sinua voisi kiinnostaa toimia sijaiskotina, olethan yhteydessä lähimpään SEYn jäsenyhdistykseesi. Löydät lähimmän yhdistyksesi SEYn verkkosivuilta osoitteesta sey.fi/jasenyhdistykset.

Skip to content