Eläinsuojelutyö saa katsomaan maailmaa uusin silmin
–Jos en olisi päätynyt tekemään työtä eläinsuojelun parissa, olisi minulla luultavasti aivan erilainen suhtautuminen elämään.
Näin kiteyttää tuntemuksiaan 17 vuoden ajan eläinten parissa työskennellyt Maria Wahlfors.
Wahlfors on yksi ensimmäisistä kunnan valvontaeläinlääkärin virassa aloittaneista eläinlääkäreistä Suomessa. 11 vuoden työuran valvontaeläinlääkärin virassa tehneenä hän on myös yksi pisimpään, ellei jopa kaikkein pisimpään, valvontaeläinlääkärin työtä tehnyt eläinlääkäri Suomessa.
– Valvontaeläinlääkärin työ on avartanut mieltä ja antanut uusia näkemyksiä. Sen myötä on ikään kuin tullut pois kuplasta, kun on nähnyt niin paljon erilaisia ihmisiä, eläintenpitotapoja ja kohtaloita.
Vielä lukiossa Wahlfors suunnitteli lääkärin ammattia ja opiskeli lopulta sairaanhoitajaksi.
– Sairaanhoitajan töitä tehdessäni kuitenkin koin, etten halua kantaa vastuuta ihmishengistä. Siksi päädyin opiskelemaan eläinlääkäriksi.
Wahlfors työskenteli aluksi teurastamolla tarkastuseläinlääkärinä ja sen jälkeen muutaman vuoden kunnaneläinlääkärinä. Pysyvämmin viranomaisvalvontatyöhön hän päätyi työskenneltyään kahden vuoden ajan elintarviketurvallisuusvirastossa ylitarkastajana. Samaan aikaan hän hoiti vuoden ajan lihantarkastuksen opetusta yliopistossa. Vuoden 2010 alussa aukesi paikka valvontaeläinlääkärin virkaan.
– Valvontaeläinlääkärin työ on ollut haasteellista, mutta mukavaa. Olen aina pitänyt työstäni. Ja usko tai älä, mutta valvonnastakin saa välillä kiitosta!
Yhteistyöllä tulosta
Vaikka eläinsuojelutyön tavoitteena on ensisijaisesti eläinten hyvinvoinnin turvaaminen, ei tavoitteeseen päästä ilman yhteistyötä.
– Kommunikaatiotaidot ja ymmärrys ihmisistä ovat tässä työssä avainasemassa. Työtä ei voi tehdä sellaisella ”eläimet ensin”-asenteella. Jos yhteistyö ihmisen kanssa ei suju, niin sitten on keinot vähissä.
Ihmisläheiseksi itseään kuvaileva Wahlfors kertoo uhraavansa aina ajatuksia siihen, mitä eläinten hyvinvoinnin laiminlyönnin taustalla on. Ongelmat voivat olla terveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia.
– Joskus eläintenpitäjän kanssa on yhdessä itketty talon portaalla ja surkuteltu tilannetta. Siitä on lähdetty sitten yhdessä miettimään, että miten tästä eteenpäin.
Wahlfors painottaa, että tavoite eläintenpitäjällä ja valvontaviranomaisella on lähes poikkeuksetta sama: kummatkin haluavat, että eläin voi hyvin.
– Harvoin taustalla on sitä, että eläintä halutaan tahallaan vahingoittaa. Yleensä kun ihminen eläimiä hankkii, ovat ne jollain lailla tärkeitä.
Hän kertookin tunteneensa pahaa mieltä tilanteissa, joissa vaikeassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä itseään ei ole voitu auttaa.
– Eläimen auttamiseksi meillä on keinot, mutta ihmisen kohdalla lopputilanne voi pahimmillaan olla se, että kaikkien muiden vaikeuksien lisäksi eläimetkin viedään pois.
Erityisen palkitseviksi hän on kokenutkin tilanteet, joissa lopputuloksena sekä eläimen että ihmisen hyvinvointi on kohentunut.
– Ihmiset ovat saattaneet olla lopulta hyvinkin kiitollisia siitä, että joku tuli, puuttui ja auttoi.
Valvontaeläinlääkärin tekemillä tarkastuskäynneillä vastassa voi olla mitä vaan. Pahimmillaan Wahlfors on nähnyt navetassa kuolleita eläimiä elävien joukossa ja eläimiä, joiden ihon siivoamatta jätetyn ulosteen muodostama “panssari” on polttanut.
– Se on surullista, jos joutuu lopettamaan suuren määrän nuoria, elinkelpoisia eläimiä. Siinä hetken kyllä miettii, että ketä minä autoin.
Hän myöntää, että hetkittäin työ on koetellut omaa henkistä jaksamista. Silti suurimmaksi osaksi työasiat ovat jääneet työpaikalle.
–Totta kai on rankkaa, kun näkee runsaassa määrin ihmisten ja eläinten pahoinvointia. Koen kuitenkin, että pystyn työni kautta tekemään niin paljon enemmän hyvää, että se kantaa vaikeiden hetkien yli.
Normaali huolettaa
Eläinsuojelutyön tulevaisuuden Wahlfors näkee suhteellisen valoisana. Yleisen asenteen ja ilmapiirin hän kuvailee muuttuneen selvästi eläinsuojelumyönteisemmäksi viimeisen kymmenen vuoden aikana.
– Eläinsuojeluongelmat eivät ole vuosien aikana vähentyneet, mutta ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota eläinsuojelullisiin asioihin.
Myös eläinsuojeluviranomaistyö ja muu yhteistyö alan ympärillä on kehittynyt. Silti parantamisen varaa on.
– Tulevaisuudelta toivon, että eläinsuojelutyön resurssit saataisiin kuntoon. Eläinsuojeluasioiden hoitamisessa on yhä jatkuvaa viivettä ja liian moni tekee töitä yksin.
Vaikka julkisuudessa nousevat aika ajoin esiin erilaiset eläinsuojelulliset ilmiöt, on perusongelma aina sama.
– Niin kauan, kun yhteiskunnassa on ihmisiä, joilla menee jollain tapaa huonosti, on eläinsuojeluongelmia.
Tietynlaista luonnosta vieraantumista hän kertoo kuitenkin viime vuosien aikana havainneensa.
– Eläimet voivat häiritä ihmistä pelkällä olemassaolollaan. Valvontaeläinlääkärille saatetaan soittaa esimerkiksi siksi, että jänis syö pihalla olevia istutuksia.
Wahlforsin mukaan myös yleistä tietämyksen puutetta eläimistä on aiempaa enemmän.
– Saatetaan olla huolissaan esimerkiksi siitä, että hevonen on talvella ulkona. Ihmisillä on myös tarve pelastaa sellaisia eläimiä, kuten hyvinvoivia eläinten poikasia, jotka eivät pelastamista tarvitse.
Uusia tuulia
Viime syksynä Wahlfors aloitti työt ympäristöterveyspäällikkönä. Esihenkilötehtävien ohella hän tekee toistaiseksi myös eläinsuojeluvalvontatyötä. Vaikka nykyinen työ on antanut uusia haasteita, eivät ovet eläinsuojelutyöhön ole sulkeutuneet.
– Tulevaisuudessa olisi hienoa päästä kehittämään eläinsuojeluviranomaistyötä, hän sanoo.
Mahdollisuus vaikuttaa työn kautta asioihin laajemmin on tehnyt eläinsuojelutyöstä entistä merkityksellisempää.
– Ylipäätään olen aina pitänyt työtäni yhteiskunnallisesti tärkeänä. Koen, että olen tehnyt merkittävää ja tärkeää työtä. Uskon saaneeni aikaan hyviä asioita ja parantaneeni monen eläimen hyvinvointia.
Asuinpaikka: Pirkanmaa
Harrastukset: Kuvanveisto, ulkoilu ja kestävyysliikunta
Motto: Pystyt siihen mitä riittävästi haluat, ja opit mitä riittävästi haluat oppia.
Tehtävä: Suomen Eläinlääkäriliiton eläinsuojeluvaliokunnan puheenjohtaja.
Toiminut eläinsuojeluvalvontaviranomaisten edustajana maa- ja metsätalousministeriön seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnassa kuuden vuoden ajan.