TESYllä yhdistyvät pitkät perinteet ja ajankohtaisuus
Turun Eläinsuojeluyhdistys – Åbo Djurskyddsförening ry:llä eli tuttavallisemmin TESYllä on Suomen pisimmät perinteet, mitä tulee eläinten suojelua ja eläinten oikeuksia ajaviin yhdistyksiin. Yhdistys on perustettu jo vuonna 1871. Nimestään huolimatta yhdistyksen toiminta-alueena on koko Suomi.
Moni suomalainen muistaa naisen, joka liittyy vahvasti yhdistyksen historiaan. TESYn Anja Eerikäinen teki aikoinaan eläinsuojelutyötä tunnetuksi myös julkisuudessa, kun hän työskenteli eläinsuojeluvalvojana kolmena vuosikymmenenä.
Nyt ajat ovat kuitenkin toiset. Perinteikkään eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa on yhä enemmän tämän ajan piirteitä. Yhdistyksen puheenjohtaja Taru Säterin puheissa vilahtelevatkin niin sosiaalinen media, uudet nettisivut, eläinpelastusauto kuin hallintokoordinaattorin rekrytoiminenkin.
Yhdistyksen kantava voima on käytännön eläinsuojelutyö ja erityisesti uskalias tapa tarttua eläinsuojeluongelmiin. Syksyllä yhdistys otti käyttöön eläinpelastusauton.
– Auton tarkoitus on varmistaa, että kaikki eläimet saavat tarvitsemansa avun myös silloin, kun autettava eläinlaji tai eläimen sijainti ovat äärimmäisen haastavia. Eläinpelastusauton toiminta perustuu täysin vapaaehtoistyöhön. Sillä pystytään kuljettamaan jopa karkuteillä olevia hevosia, nautoja ja lampaita, Säteri kertoo.
Toiminnassa on mukana yli sata vapaaehtoista, joista muutama kymmen on hyvin aktiivisia.
Vapaaehtoisten kouluttaminen onkin tärkeä osa yhdistyksen työtä.
– Osa vapaaehtoisista vaihtuu aika ajoin, sillä ihmisten elämäntilanteet muuttuvat: lähdetään opiskelemaan tai perhe kasvaa. Vapaaehtoistyötä tehdään usein muutaman vuoden sykleissä.
Yhdistys toimii vapaaehtoisten lisäksi palkattujen eläintenhoitajien avulla. Tuloja toiminnan pyörittämiseen yhdistys saa keräyksistä, arpajaisista ja testamenteista sekä sijoitusten tuotoista.
Laulujoutsenta pelastamassa
Yhdistys on hoitanut tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä noin 400 kissaa, joista 300 on jo löytänyt kodin.
– Noin sata odottelee vielä täällä meidän tiloissamme uutta kotia, Taru Säteri kertoo.
Muita eläimiä hoidossa on ollut noin 50. Näistä puolet on koiria. Lisäksi luonnonvaraisia eläimiä on hoidettu noin 450. Yhdeksän kuukauden aikana yhdistys on siis auttanut jopa tuhatta eläintä.
Suurin osa luonnonvaraisista eläimistä on nälkiintyneitä ja loukkaantuneita, ja ne pyritään vapauttamaan luontoon kuntouttamisen jälkeen. Mikäli vapauttaminen ei ole mahdollista, yhdistys punnitsee eläinkohtaisesti eettisintä vaihtoehtoa tarhauksen ja eutanasian välillä.
Yksi tuoreimmista luonnonvaraisen eläimen pelastuskeikoista oli hiljattain, kun kaksi vapaaehtoista lähti pelastamaan huonokuntoista laulujoutsenta lammesta.
– Lintu saatiin pelastettua, vaikka pelastusoperaatiosta tulikin aika huvittava retki, kun toinen pelastajista tipahti itsekin lampeen.
Eläinsuojeluneuvonnan, hylättyjen löytö- ja haltuun otettujen sekä luonnonvaraisten eläinten auttamisen ohella TESY tekee aktiivista viestintää sekä median suuntaan että sosiaalisen median ja verkkosivujensa kautta. Lisäksi yhdistys ottaa resurssiensa puitteissa vierailuryhmiä ja käy kouluissa ja työ- sekä harrastepaikoissa kertomassa eläinsuojelutyöstä.
Luonnonvaraisia eläimiä yhdistyksellä on hoidossa vuosittain noin 500.
Kissat ja kalat ongelmana
Suurimmat ja vaikeimmin ratkaistavat haasteet, joihin TESY pyrkii tällä hetkellä vaikuttamaan, liittyvät löytöeläimiin, kissoihin ja kaloihin.
Kunnat noudattavat lainmukaisia velvoitteitaan löytöeläimiä kohtaan vaihtelevasti.
– Suurin osa Suomen kunnallisista löytöeläinten talteenottopaikoista ei vastaanota kaikkia alueellaan tavattuja löytöeläimiä kuten lainsäädäntö vaatii. Hankalammat tapaukset, kuten arat kissat, jätetään usein vastaanottamatta. Tällöin kissat päästetään takaisin luontoon. Niin kauan kuin talteenottopaikat eivät vastaanota kaikkia hylättyjä kissoja, ei kissaongelma tule ratkeamaan, Taru Säteri kertoo.
Hänen mukaansa löytöeläinten talteenottopaikat vastaanottavat eläimiä usein vain aukioloaikojen puitteissa ja vain harvassa järjestetään silloinkaan löytöeläinten kuljetusta. Siksi karkuteillä oleva lemmikkieläin jää valitettavan usein ilman tarvitsemaansa apua.
Kalojen kohdalla suurin ongelma on kalastukseen syvään juurtuneet, eläinsuojelulain vastaiset käsittelymenetelmät. Vain harva kalastaja tainnuttaa ja lopettaa kalan ennen perkausta tai vatsalaukkuun kiinnittyneen koukun irrotusta.
– Pinttyneiden menetelmien muuttaminen vaatii tiivistä yhteistyötä niin kalastusseurojen, viranomaisten kuin kalastuskilpailujen järjestäjien kesken. Eläinsuojeluyhdistysten rooli olisi tässä yhteistyössä käytännön neuvojen antajana.
