Oravat ovat eläinsuojeluneuvojan vakioasiakkaita
– Juuri äsken minulle tuotiin litimärkä ja vaisun oloinen orava. Se joi vähän lämmintä, kun tarjosin. En tiedä mitä on käynyt, eläinsuojeluneuvoja Mari Waltzer toteaa kotitalonsa pihassa Lohjalla. Neljän vuoden toiminta eläinsuojeluneuvojana on tuottanut tulosta. Sana on kiirinyt.
Lohjalainen Waltzer aloitti vapaaehtoisena eläinsuojeluneuvojana vuonna 2013. Waltzer antaa ohjeita ja neuvoja, tekee kotikäyntejä ja erikoistuu luonnonvaraisiin eläimiin.
– Nämäkin ihmiset tiesivät, että minulla on jonkin verran näitä luonnonvaraisia eläimiä itsellä hoidossa. He vähän hymähtelivät, että oravan takia ajoivat tänne. Minä sanoin, että hyvä että ajoitte, Waltzer painottaa.
Yhteistyö valvontaeläinlääkärin kanssa toimii
Valvontaeläinlääkäri on toiminut vuodesta 2014 samalla alueella Waltzerin kanssa. Toiminta-alueena on Karkkila, Vihti, Lohja ja Siuntio.
– Olen saanut olla mukana, ja jonkun verran teemme kotikäyntejä yhdessä. Meille tulee paljon ilmoituksia päihteidenkäyttö- ja mielenterveysasiakkaista, niin on turvaakin, kun on neljä korvaa ja neljä silmää näkemässä.
Kotikäynnillä valvontaeläinlääkäri puhuttaa asiakasta. Waltzer tekee havaintoja ja tarkkailee tilannetta. Poliisien apua ei ole aina helposti saatavilla.
– Ilmoitan kotikäynnillä asiakkaille, että olen SEYn vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja ja kysyn saako tulla. Jos he kieltävät, asia on selvä ja lähden pois. Yleensä kuitenkin voin olla mukana, Waltzer toteaa.
Tilastointinsa mukaan Waltzer saa ilmoituksia noin viisi viikossa. Ihmiset pääasiassa soittavat, ja eläinsuojeluneuvoja vastaa myös viikonloppuisin puhelinaikoina.
– Pelkkää positiivista palautetta olen saanut valvontaeläinlääkäriltä ja läänineläinlääkäriltäkin.
Rusakon poikaisista useimmat ovat emonsa hylkäämiä ihmisten koskettamisen ja tietämättömyyden takia. Kuva: Mari Waltzer
Oravat ja siilit veivät sydämen
Luonnonvaraisten eläinten auttamiseen Waltzer suuntautui oman innostuksen pohjalta. Tämän vuoden aikana oravia on ollut hoidossa noin 30, rusakkoja on ollut seitsemän. Siilien määrä on vähentynyt viimeisen kahden vuoden aikana.
– Aloitin hoitamalla oravia ja siilejä. Sain neuvoja Korkeasaaresta ja muilta SEYn eläinsuojeluneuvojilta. Lohjalla on oma lintutalo, joten linnut ohjaan suoraan sinne. Minulla ei ole niiden hoitamiseen riittävää asiantuntemusta.
Loppujen lopuksi Suomessa ei ole montaa tahoa, joka keskittyy ja erikoistuu luonnonvaraisiin eläimiin. Tämä näkyy vapaaehtoistyön arjessa. SEY korvaa matkakuluja, mutta luonnonvaraisten eläinten hoito on marginaalissa monella tavoin.
– Ihmiset auttavat mielellään eläinsuojeluyhdistyksiä ja vievät kissanruokaa. Minulla menee kymmeniä kiloja pähkinää ja äidinmaidonkorvikkeita oravien hoitoon omasta pussista. Harva tietää tällaisesta toiminnasta, eivätkä kunnat ja kaupungit ota asiasta vastuuta samalla tavoin, Waltzer pohtii.
Aina kannattaa kysyä
Waltzerin tietotaito on syntynyt monen vuoden työn ja kokemuksen tuloksena. Emänsä hylkäämä rusakko, loukkaantunut siili tai kissan vahingoittama orava on eläinsuojeluneuvojalle yhtä arvokas.
– Motivaatio tulee siitä, että voi pelastaa eläimen, ja pystyy palauttamaan sen luontoon. Joskus joutuu pettymään, sillä kaikkia ei voi pelastaa. Ajattelen, että olen tehnyt kaikkeni ja pyytänyt apua. Itseään ei kannata syyttää, Waltzer sanoo.
Samoja vinkkejä eläinsuojeluneuvoja haluaa antaa luonnonvaraisista eläimistä kiinnostuneille, tuleville eläinsuojeluneuvojille.
– Tärkein juttu on, että hakee tietoa eikä lähde itse kokeilemaan liian heppoisin perustein. Tämä vaatii itseopiskelua ja selvittämistä. Tyhmää kysymystä ei ole. Jos joku innostuu, mielellään annan neuvoja. Aina saa soittaa.
Voit tukea työtä luonnoneläinten puolesta SEYn lahjoitusverkkokaupassa.
