Päivikki-oravan käpälähuolet ja muita eläinkohtaloita – Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistys toimii innokkaiden aktiivien voimin

Sormenpäänkokoinen gekko oli saapunut banaanilastissa Espanjasta Suomeen. Se kökötti Tornion Citymarketissa, jossa onneksi tiedettiin, mitä tehdä. Marketin väki otti yhteyttä Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistykseen.
– Se tapahtui keskellä talvea, joten oli varmaan oikeastaan ihme, että gekko oli edes hengissä, yhdistyksen varapuheenjohtaja Jenna Vauhkala muistelee.
Pikkuruinen lisko oli hänen hoidossaan kuukauden. Hän sanoo, että se oli jännittävää aikaa, sillä hän ei ollut koskaan aiemmin hoitanut gekkoa.
– Paikallinen eläinliike auttoi. Sain muun muassa koiperhosia gekolle syötettäviksi.
Gekon tarina Suomessa jatkui suotuisasti. Valvontaeläinlääkäri tiesi Jyväskylästä eläinlääkärin, joka halusi gekon lemmikikseen.
– Eläinlääkäri laittaa vieläkin välillä kuvia siitä, miten gekolla menee, Vauhkala iloitsee.
Paljon löytöeläimiä
Samalla tavalla hän pitää yhteyttä myös löytörotan uuteen kotiin.
– Rottakin tuli meidän hoiviin talvella. Sen omistaja oli hylännyt sen lumihankeen.
Rotalta oli varvas paleltunut, samoin hännänpää. Vauhkala sanoo, että ehti kuukauden aikana oikeastaan jo rakastua hoidokkiinsa.
– Olisin varmaan tarjonnut sille pysyvän kodin, mutta kaksi asiaa esti. Olen itse allerginen ja astmaatikko. Mietin, miten käy, kun rotta tulee täysi-ikäiseksi ja sen virtsa alkaa tuoksua voimakkaammalta.
– Lisäksi rotta on laumaeläin. Se pääsi seitsemän rotan laumaan ja on nyt hyvässä uudessa kodissa.
Uusien kotien etsiminen löydetyille tai huostaanotetuille eläimille on iso osa yhdistyksen toimintaa. Esimerkiksi tänä vuonna heinäkuun loppuun mennessä on löytynyt koti 56 eläimelle.
– Valtaosa on kissoja. Joukossa on vain yksi koira. Lisäksi on tuo gekko ja rotta sekä kani ja kaksi hamsteria, Vauhkala listaa.
Kissoista noin puolet on löytökissoja. Toinen puolisko on lemmikkikissoja, jotka on jouduttu ottamaan huostaan tai jotka ovat muuten jääneet kodittomiksi.

Valtaosa kodinetsijöistä on kissoja ja niistä puolet nimenomaan löytökissoja. Tässä yksi tyytyväinen, joka odotti kesällä uutta kotia sijaiskodissa.
Orava kipsissä
Heinäkuussa Vauhkalalla oli hoidossaan oravanpoikanen ja kaksi siilinpoikasta.
– Päivikki-oravan käpälä on nyt ranteen murtuman jälkeen kohtuukunnossa. Kipsi on otettu pois ja se näyttää aika hyvin käyttävän käpäläänsä.
– Päivikki on myös hyväkuntoinen ja syö hyvin. Käpälä on ehkä vähän nyrkissä vielä, mutta toivottavasti se kuntoutuu hyvään kuntoon.
Vauhkala toivoo, että Ranuan eläinpuistosta löytyy Päivikille jatkopaikka, jos käpälä ei kuntoudu riittävästi.
– Tavoite on tietenkin ensisijaisesti palauttaa orava luontoon.
– Myös siilit vaikuttavat hyväkuntoisilta, ne ovat vain vielä liian pieniä palautettavaksi takaisin luontoon. Toisellakin on painoa vasta 100 grammaa.
Siilin on painettava vähintään 800 grammaa, jotta se pärjäisi luonnossa talvihorroksessa.
– Ehkä ne viettävät talven jonkin meidän jäsenen kellarissa horroksessa ja pääsevät sitten talven jälkeen luontoon.
Ikäraja adoptiokodeille
Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistyksessä on yhdistystoimijoille 21 vuoden ikäraja. Sama ikäraja on käytössä myös adoptioissa ja sijaiskotitoiminnassa.
Se kuulostaa ulkopuolisen korviin erikoiselta, mutta Vauhkala sanoo, että ikäraja on osoittautunut käytännössä hyväksi.
– Adoptioissa eläimelle etsitään tietenkin loppuelämän kotia. Nuoren ihmisen elämä kuitenkin muuttuu helposti, lähdetään vaikka opiskelemaan ja eläin jääkin yht’äkkiä kotia vaille.
– 21-vuotiaan elämä on jo monesti tasaisempaa ja ollaan myös henkisesti kypsempiä ottamaan vastuuta eläimistä ja osallistumaan muutenkin tähän toimintaan.
Jenna Vauhkala on itse ollut mukana toiminnassa nelisen vuotta. Hän uskoo, että monella on kynnys tulla yhdistysaktiiviksi, mutta tosiasiassa jokaiselle uudelle tulijalle löytyy tehtävää ja mieluinen paikka toiminnassa.
– Toimintaan voi ottaa osaa niin monella tavalla. Kaikkien ei tarvitse ottaa osaa kaikkeen, mikä ei olekaan mahdollista, kun on esimerkiksi vuorotöitä ja perhettä.
– Eikä eläinsuojeluyhdistyksen yhdistysaktiivilta edellytetä mitään erityistä koulutusta, niin kuin jotkut tuntuvat pelkäävän.
Hyvä porukka auttaa jaksamaan
Mitkä sitten ovat yhdistystoiminnan huippuhetkiä? Jenna Vauhkala listaa omia huippuhetkiään näin:
– Aina kun loukutus onnistuu. Tai kun saa luonnonvaraisen eläimen onnistuneesti takaisin luontoon.
– Ja tietenkin se, että meillä on tosi hyvä porukka. On mukavaa toimia yhdessä. Samoin lämmittää, kun suurelta yleisöltä tulee hyvää palautetta meidän toiminnasta, tai se, että paikallisen median kanssa on helppoa tehdä yhteistyötä.
Valistustyön, keräysten ja löytöeläinten hoidon lisäksi tärkeä osa toimintaa on yhdistyksen ylläpitämä pieneläinhautausmaa.
– Tämä uusi hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 2005 ja siellä on jo nyt 538 hautaa.
Perustettu: Yhdistys perustettiin alun perin jo vuonna 1954 Kemin Eläinsuojeluyhdistyksen nimellä. Nykyinen Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistys perustettiin vuonna 2011.
Toiminta-alue: Kemi, Tornio ja Keminmaa (+Simo, Tervola ja Ylitornio)
Jäsenmäärä: 82 jäsentä, aktiivijäseniä 14
Puheenjohtaja: Sari Kelottijärvi
Varapuheenjohtaja: Jenna Vauhkala
Muut: Sihteeri Taru Raatikainen, rahastonhoitaja Mervi Järvinen, hallituksenjäsenet Elina Kekäläinen, Karoliina Ahtovuo-Kuusisto
www-sivut: merilappi.sey.fi
Poiminta historiasta: Alkuaikoina 1950-luvulla yhdistys keskittyi etenkin työhevosten hoidon valvontaan.


