Suolistosairauksia, epämuodostumia ja tulehduksia – Kanin tai pienen jyrsijän söpöyden hintana voi olla krooninen kipu
Koirien ja kissojen jalostuksen ongelmista on viime vuosina puhuttu paljon, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt, että aihe koskettaa myös kaneja ja lemmikkijyrsijöitä.
Eläinlääketieteen tohtori, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Johanna Mäkitaipale näkee niiden tilanteen toistaiseksi hieman parempana kuin koirilla tai kissoilla, mutta hänen mielestään myös pienlemmikkien jalostusongelmiin tulisi havahtua.
Jalostus on Mäkitaipaleen mukaan muokannut kaneja enemmän kuin pieniä jyrsijöitä. Esimerkiksi kanien lyhytkalloisuus eli brakykefalia on yleistynyt.
– Tiedämme, millaisia isoja ongelmia siihen liittyy koirilla ja kissoilla, ja brakykefaalisiksi luokitellut kanirodut ovat suosituimpia kanirotuja. Lyhytkuonoisten, pyöreäkalloisten eläinrotujen on todettu viehättävän ihmisiä pitkäkuonoisia ja -kalloisia rotuja enemmän. On tärkeää, että näihin asioihin puututaan ajoissa, eikä tilannetta päästetä menemään huonoksi myös kaneilla, Mäkitaipale toteaa.
Vaarana jatkuvat, parantumattomat terveysongelmat
Jalostuksen myötä monen pieneläimen ulkomuoto on lipunut kauas alkuperäisestä eläinlajista. Tällaisia ulkonäkömuutoksia ovat paitsi lyhytkuonoisuus myös muun muassa kääpiö- tai jättikokoisuus, luppakorvaisuus, runsas tai kihara turkinlaatu, kaljuus, turkin erilaiset värit sekä töpöhäntäisyys.
Osa muutoksista, kuten turkin värin muutokset, joihin ei liity muita terveysongelmia, ovat harmittomia. Toisaalta värinkin jalostamiseen voi liittyä ongelmia.
– Esimerkiksi tietyillä valkoisilla pilkullisilla kaneilla voi olla geeniyhdistelmä, joka altistaa parantumattomalle suolistosairaudelle, megakoolonille, Mäkitaipale lisää.
Megakoolon on perinnöllinen sairaus, joka aiheuttaa paksusuolen toimintahäiriön ja laajenemisen. Sairaus johtaa usein eläimen kuolemaan, ja siitä voivat kärsiä myös hiiret ja rotat.
Luppakorvaisuus altistaa kanin erilaisille kuulo- ja korvaongelmille. Kuva: Jadon Barnes/Unsplash
Pitkä turkki voi tuoda eteen ikäviä haasteita
Harva tulee ajatelleeksi, että söpöksi ja pehmoiseksi jalostettu pieneläin saattaa kärsiä jatkuvista ja parantumattomista terveysongelmista. Myös turkki voi muodostua terveysongelmaksi.
– Angora- ja kasmirluppakaneille sekä myös peruaanimarsuille on jalostettu hyvin pitkä ja pehmeä turkki, joka voi altistaa pahoillekin ihovaurioille ja takkujen aiheuttamalle kivulle, jos turkista ei pidetä asianmukaista huolta, Mäkitaipale muistuttaa.
Pitkästä karvasta on turkkinsa puhtaana ja siistinä pitävälle kanille myös muuta harmia. Kani hoitaa turkkiaan säännöllisesti nuolemalla, jolloin eläin nielee samalla karvaa.
– Kanin suolisto on suunniteltu siihen, että sen läpi menee parhaiten tietynlainen, villikanin karvaa muistuttava karva. Jos turkkia ei harjata hyvin, pitkä ja pehmeä karva voi aiheuttaa ongelmia, kuten tukoksia. Näin voi käydä erityisesti karvanlähdön aikaan, Mäkitaipale täsmentää.
Luppakorvainen kani on monen mielestä suloinen, mutta korvan asento häiritsee vaikun normaalia poistumista ja altistaa korvatulehdukselle. Luppakorvaisella koiralla vastaavaa vaikkuongelmaa ei ole.
Mäkitaipale vertaa kanin luppakorvaa pehmeään putkeen, joka taitetaan keskeltä. Keskiosasta putki menee tukkoon samalla tavalla kuin kanin korvakäytävä, jolloin syvältä tuleva vaikku ei pääse nousemaan ylös vaan kertyy korvaan.
– Tällainen korva vaatii apua vaikun poistamiseksi ja hoitamattomana voi johtaa isoihin ongelmiin ja krooniseen kipuun. Joskus korvakäytävän avarrusleikkaus tai koko korvan avarrusleikkaus on tarpeellinen tilanteen auttamiseksi, Mäkitaipale taustoittaa.
Kani tarvitsee kuonon
Brakykefalia aiheuttaa kaneilla Mäkitaipaleen mukaan hieman erilaisia oireita kuin koirilla ja kissoilla. Brakykefaliassa lyhytkuonoisuus ahtauttaa kuonon ja suun rakenteita, ja kallon muutos pyöreämmäksi ja lyhyemmäksi voi altistaa esimerkiksi aivojen nestekierron häiriöille. Näin on käynyt esimerkiksi cavalier kingcharlesinspanieleilla.
Kanien brakykefalian yleisimmiksi ongelmiksi Mäkitaipale nostaa kyynelkanavien tukkeutumisen sekä etuhampaiden purentavirheet.
– Kyynelkanavien tukkeutumisen vuoksi kyynelneste ei pääse silmästä nenäonteloon, kuten sen pitäisi, vaan se valuu sisäsilmäkulmasta silmän alle iholle ja altistaa sekä kyynelkanavan että ihon tulehduksille. Purentavirheet voivat johtaa hampaiden liikakasvuun, jos normaali kuluminen jatkuvasti kasvavissa hampaissa on häiriintynyt.
Brakykefaalisiksi kaniroduiksi luokitellaan muun muassa kaikki kääpiökokoiset sekä luppakorvaiset rodut, kuten hermeliini, kääpiöluppa ja leijonanharjas.
Mäkitaipale mainitsee, että kääpiöluppakorvilla on todettu paljon myös selkärangan nikamaepämuodostumia, jotka ovat yleisiä lyhytkalloisilla koiraroduilla, kuten ranskanbulldogilla. Toistaiseksi ei tiedetä, liittyykö ongelma luppakorvageeniin vai brakykefaliaan.
– Koirilla brakykefaliaan liittyy vahvasti sierainten ja nenäontelon ahtaudesta johtuvat hengitysvaikeudet. Nämä koirat yleensä hengittävät pääasiassa suun kautta. Kanit eivät pysty hengittämään suun kautta, joten on erittäin tärkeää, että kaneilla säilyy kunnon kuono, jossa ilma pääsee hyvin kiertämään, Mäkitaipale toteaa.
Iso koko altistaa kanin muun muassa jalkaongelmille. Kuva: Elin Melaas/Unsplash
Jättikoko lyhentää elinikää
Myös jättirotuisiksi jalostetuilla kaneilla on paljon terveyshuolia. Mäkitaipale kertoo, että niillä on havaittu satunnaisesti jo samanlaisia terveysongelmia kuin jättirotuisilla koirilla ja kissoilla, kuten sydänsairauksia ja lonkkanivelen kehityshäiriöitä. Jättirotuisten kanien elinikä on myös lyhyempi kuin pienemmillä roduilla.
Saaliseläiminä sekä kanit että jyrsijät ovat taitavia piilottamaan kipujaan. Usein terveysongelmat ovat voineet edetä hyvinkin pitkälle ennen kuin omistaja huomaa lemmikin käytöksen muuttuneen.
Ensimmäisiä oireita voivat olla muutokset aktiivisuudessa, syömis- ja peseytymistavoissa tai liikkumisessa. Mäkitaipale muistuttaa, ettei muutoksia pidä kuitata esimerkiksi lemmikin ikääntymisellä. Terveysongelmista kärsivä eläin vaatii hoitoa.
– Hoito voi olla hyvinkin kallista. Usein nämä jalostuksesta aiheutuneet terveysongelmat ovat parantumattomia, ja siksi niiden hoito voi olla aikaa vievää ja kestää lemmikin loppuelämän. Elämänlaatua voidaan parantaa hyvällä asiantuntevalla hoidolla. On myös tilanteita, jolloin eutanasia on eläimen hyvinvoinnin kannalta se paras ratkaisu, Mäkitaipale sanoo.
Herra Huun silmävaiva
Hämeenlinnassa Vemmelsäären sijaiskotia pyörittävän Roosa Järvisen kanitilastoissa on kahdenlaisia jalostuksen aiheuttamia terveyshuolia: silmävaivoja ja tassunpohjatulehduksia.
Ensin mainituista Järvinen muistaa erityisen hyvin muutama vuosi sitten sijaiskotiin saapuneen Herra Huun, joka isoine ulkonevine silmineen näytti hyvin puhdasrotuiselta hermeliinikanilta. Papereita tai muita dokumentteja kanilla ei ollut, sillä muiden sijaiskotiasukkien tavoin Herra Huu tuli Vemmelsääreen eläinsuojeluyhdistyksen kautta.
Järvinen sai kuitenkin selville, että Herra Huu on keski-ikäinen ja asunut useita vuosia itsekseen ilman lajitoveria. Edellisessä elämässään kani oli ilmeisesti myös viettänyt paljon aikaa häkissä.
Pian sijaiskotiin saapumisen jälkeen Huu alkoi oireilla toista silmäänsä. Kani siristeli silmää kirkkaassa valossa ja etenkin ulkona. Lisäksi silmä vaikutti kostealta. Hämärässä se ei vaivannut yhtä paljon.
– Eläinlääkärissä silmästä löytyi pieni haava. Eläinlääkäri epäili, että kani on syödessään saattanut tökätä silmänsä heinään, Järvinen muistelee.
Eläinlääkäri määräsi Huulle silmätippoja, joilla Järvinen hoiti haavaista silmää useita kertoja päivässä. Kaniherrasta jatkuva kopelointi ei ollut lystiä, mutta silmä parani. Silti hermeliiniuroksen piti edelleen olla varovainen heinien kanssa: ulkonevat silmät ovat alttiita erilaisille vaurioille, minkä lisäksi ne keräävät helposti roskia.
Tassunpohjatulehduksia Vemmelsääressä on ollut sekä jättirotuisilla että rex-turkkisilla kaneilla. Jättirotuisilla tulehduksia aiheuttaa tavallista korkeampi paino, kun taas rex-turkkisten kanien karva on jalostettu niin samettisen pehmeäksi, ettei se anna iholle riittävästi suojaa. Turkki kuluu helposti tassunpohjasta kantapään kohdalta pois aiheuttaen kroonisia ihon painevaurioita ja tulehduksia.
– Tassunpohjatulehdus on siinä mielessä viheliäinen vaiva, että sen hoitaminen voi olla vaikeaa, etenkin, jos on sisäkani. Tärkeintä tulehduksen hoidossa on kanin tassuille tarpeeksi pehmeä ympäristö, kuten paksu kerros kuiviketta. Sisällä sitä on vaikeampi tarjota, Järvinen täydentää.
Koska kanit ja jyrsijät lisääntyvät nopeasti, niiden pennuttaminen voi houkutella pentutehtailijaa. Kuva: Nikolett Emmert/Unsplash
Ulkoisiin piirteisiin keskittyvän jalostuksen ohella pieneläimille aiheutuu hyvinvointiongelmia eläinrotuun ja -yksilöön perehtymättömästä lisäännyttämisestä sekä huolimattomasta lemmikinpidosta. Nämä johtavat usein vahinkopentueisiin.
Roosa Järvisen mukaan on tyypillistä, että perheeseen otetaan kaksi kania, joiden piti olla samaa sukupuolta. Pian selviää, että kanit ovatkin sisko ja veli.
– Ja ne pääsevät lisääntymään. Myös tästä seuraa terveysvaivoja, kipuja ja ennenaikainen kuolema. Siksi olisi hyvä keskittyä myös siihen, ettei kuka tahansa lisäännytä pieneläimiä.
Sisäsiittoisuus kasvattaa peittyvästi periytyvien sairauksien todennäköisyyttä, kun jälkeläinen voi saada tautigeenin molemmilta vanhemmiltaan, Järvinen kertoo.
Vastuuton lisäännyttäminen koskettaa myös muita pienlemmikkilajeja. Se on puhuttanut myös esimerkiksi Suomen kesyrottayhdistys ry:ssä.
– Yhdistykselle on tullut paljon yhteydenottoja, että on haettu rotta jostain Tori.fi:ssä kaupitelleelta epäeettiseltä kasvattajalta, ja nyt on hankala tilanne. Rotta puree tai on kipeä. Olemme auttaneet neuvomalla ja tehneet lemmikinomistajan kanssa myyjästä eläinsuojeluilmoituksen, yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Mimosa Cavander kertoo.
Nopea lisääntyminen voi houkuttaa pentutehtailijaa
Kanin tavoin kesyrottaa on helppo lisäännyttää. Eläin on ensimmäisen kerran kiimassa viisiviikkoisena, ja se voi synnyttää kerralla 8–19 poikasta. Nopea tahti saattaa houkutella pentutehtailijoita. Cavander kuitenkin muistuttaa, että poikasten teettäminen vaatii kasvattajalta asiantuntemusta sekä kesyrotista että niiden lisäännyttämisestä.
– Jos vain omin päin lisäännyttää, seurauksena voi olla hammas- ja häntäongelmia tai jopa niin fataaleja ongelmia, että poikaset kuolevat kohtuun tai jälkeläisillä on megakoolon. Kesyrottien kasvattajan täytyy tietää tosi tarkasti, mitä värimuunnoksia ja geenejä voi yhdistellä, ettei niistä seuraa terveysongelmia, Cavander jatkaa.
Ostajan vastuu
Johanna Mäkitaipale näkee, että koska eläinten myyminen on bisnestä, kaikilla myyjillä ei ole mielenkiintoa perehtyä jalostuksessa käyttämiinsä yksilöihin. Lisäksi pieneläimiä saa lisäännyttää ilman lupia ja terveystarkastuksia.
– Usein tällaisilta toimijoilta tulevat lemmikit ovat halvempia kuin vastuullisilta kasvattajilta tulevat. Siksi ihmiset ostavat niitä, Mäkitaipale mainitsee.
Sekä Mimosa Cavander että Roosa Järvinen ovat sitä mieltä, ettei nykyinen viranomaisvalvonta pieneläinten suhteen ole riittävää.
SEY Suomen eläinsuojelun asiantuntijatyön päällikkö Pihla Markkola on samoilla linjoilla.
– Lakihan sanoo, että eläinjalostuksella tulee pyrkiä elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten tuottamiseen.
Viime vuoden alussa voimaan tulleen eläinten hyvinvointilain asetuksia täsmennetään parhaillaan. Markkola odottaa etenkin jalostusasetusta, jonka tehtävänä on tarkentaa, miten lakia pitää tulkita.
– Sen myötä varmaan selviää käytännössä, mikä on viranomaisen rooli ja linja. Toivomme, että kanit ja jyrsijät huomioidaan asetuksessa.
– Tällä hetkellä vastuullisten valintojen teko on kokonaan lemmikin hankkijalla ja kasvattajalla, Markkola summaa.
Pienten lemmikkien kohdalla valvontaa vaikeuttaa hänen mukaansa myös se, ettei niillä ole rekisteröintivelvollisuutta samaan tapaan kuin esimerkiksi koirilla. Kanit ja jyrsijät asuvat kotona melko piilossa, eikä niitä välttämättä näe kukaan ulkopuolinen.
– Siinäkin mielessä lemmikkiä hankkivalla on suuri vastuu. Kuten esimerkiksi koiranpentua ostaessa, myös pientä lemmikkiä ostaessa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, millaisissa oloissa eläimet ovat kasvaneet, Markkola päättää.
