Sairaaksi jalostettu ystävä 

Irasta nuorena otetut röntgenkuvat ilahduttivat Pia Grönroosia. Niiden mukaan Iralla oli terveet olat ja kyynärät, eikä lainkaan nivelrikkomuutoksia. Jälkeenpäin Grönroos on ymmärtänyt, etteivät tulokset kertoneet mitään koiran etuosan terveydestä. 

Kun Ira täytti kolme vuotta, kävi ilmi, että ontumisen taustalla oli cardiganille ominainen, liioiteltu ruumiinrakenne. Kennel­liiton rotumääritelmän linjauksen mukaisesti welsh corgi cardiganin etukäpälien tulee olla hieman ulospäin kiertyneet. Iran eturaajoja Grönroos luonnehtii jopa cardiganille suoriksi. Silti koiran paino ei jakaudu nivelille tasaisesti. Tästä on seurannut suuria terveys­ongelmia. 

Iraa on hoidettu ja tutkittu useasti vuodesta 2017 lähtien. Koira on nyt kahdeksanvuotias, ja sillä on kroonistuneita niveltulehduksia, hauisjännetulehduksia, nivelrikkoa olkapäässä ja kyynärässä, osin vakaviakin nivelrikkomuutoksia varvasluiden välissä sekä Grönroosin mukaan ylijalostuksesta ja sisäsiittoisuudesta johtuvia autoimmuunisairauksia. 

Ira on myös ääniarka, minkä epäillään mahdollisesti johtuvan kivuista. Sairauksien takia Iralla on säännöllinen, jatkuva lääkitys. Grönroos on hoidattanut Iraa muun muassa eläinfysioterapian, hieronnan, laser- ja kryohoidon avulla. 

Koiran vointia on seurattava koko ajan, tarvittaessa röntgentutkimuksin ja säännöllisten verikokeiden avulla. Grönroos on käyttänyt hoitoihin vuosittain tuhansia euroja. 

Nykyistä rooliaan hän kuvaileekin enemmän omaishoitajaksi kuin koiraharrastajaksi. 

– Todennäköisyys sille, että Irasta tulisi mummokoira, on hyvin pieni. Ira on tällä hetkellä ikään kuin saattohoidossa, Grönroos lisää. 

Mummokoiraa ei tullut myöskään Ripestä. Corgeille lyhytjalkaisuutta aiheuttava kondrodystrofia eli ruston kasvuhäiriö altistaa välilevyrappeumalle. Corgien välilevyt rappeutuvat jo ennen ensimmäistä ikävuotta, mikä altistaa selkäsairauksille ja tapaturmille. Koiramaailmassa selkäsairaus on yleisesti seniori-ikäisten vaiva, mutta welsh corgeilla ongelma alkaa varhain. 

Rippe oli seitsemänvuotias, kun sen selkäoireet alkoivat. Koira sai kipulääkkeet, ja Grönroos hankki lastenvaunut, jotta sai kuljetettua koiran ulos tarpeilleen. Levosta ja hoidosta huolimatta Rippe sairastui välilevytyrään ja halvaantui täysin takaosasta. Välilevytyrää voidaan hoitaa joko konservatiivisesti tai leikkauksella, mutta eläinlääkäri arvioi Ripen ennusteen huonoksi. 

Grönroosille hetki oli vaikea, sillä Rippe oli hänen paras ystävänsä. 

– Me olimme väsyneitä siihen, että koira joutui kärsimään. Tiesin myös, etteivät kaikki välilevytyräleikkaukseen menevät koirat nouse enää koskaan jaloilleen. Ennuste on aina epävarma. Eutanasia oli meille ainoa vaihtoehto. 

Pepin kanssa Grönroos on menossa viimeistään syksyllä ortopedille, ja koira on tarkoitus kuvata uudestaan. Grönroos toivoo, että Peppi olisi kunnossa. Koiralle kun on jo kehittynyt kondrodystrofian takia toisen etutassun anturoiden väliin kroonistunut tulehdus. 

Suomen nykyinen eläinsuojelulaki kieltää eläinjalostuksen, josta eläimelle voi aiheutua kärsimystä tai merkittävää haittaa sen terveydelle tai hyvinvoinnille. Suomessa on koirankasvattajia, jotka noudattavat eläinsuojelulakia, mutta on myös sellaisia koirarotuja, joiden terveys on menetetty ulkonäön ääripiirteisiin keskittyneen jalostuksen takia. 

Suomen eläinlääkäriliitto on listannut hyvinvoinnille haitallisiksi ulkonäköpiirteiksi muun muassa lyhyen tai olemattoman kuonon, lyhyet jalat, runsaat ihopoimut ja epäsuhtaisen rakenteen lyhyine jalkoineen ja pitkine selkineen. Terveysongelmia aiheuttavat myös liian sisäsiittoiset rodut. Monen koirarodun liioitellut piirteet on saatu aikaan risteyttämällä läheisesti sukua olevia koiria keskenään.  

SEY Suomen eläinsuojelu pitää nykyistä jalostustilannetta hankalana. Vapaaehtoiset toimet ja jalostuksen sisäinen säätely eivät selvästikään ole toimineet riittävästi.  

– Suomessa rotukoirajalostusta valvoo pääasiassa Kennelliitto. Siellä on ollut liian ulkomuotokeskeistä kasvatustoimintaa. Ehkä myös jonkinlainen ymmärrys näihin asioihin on varsinkin aiemmin puuttunut, kun on esimerkiksi käytetty usein samaa jalostusurosta, jolloin rotuun on tullut paljon samaa geenistöä. On myös yritetty pitää liian paljon kiinni rotupuhtaudesta ja eläimelle suoranaisesti haitallisistakin ominaisuuksista tietyissä roduissa, toteaa SEYn toiminnanjohtaja, eläinlääkäri Kati White. 

White epäilee, että ulkonäön ääripiirteisiin keskittyvässä jalostustoiminnassa vaaka­kupissa painaa ennen kaikkea näyttely­menestys. 

– Kasvattajat selittävät, etteivät he voi vaikuttaa rotumääritelmiin tai siihen, miten kansainväliset tuomarit arvostelevat ja palkitsevat. Selitys ei mielestämme ole kovin hyvä. Kyllähän me voimme kuitenkin Suomessa päättää, millaisia eläimiä täällä kasvatetaan, White huomauttaa. 

Nykyisen eläinsuojelulain ja -asetuksen ensi vuoden alussa korvaavassa eläinten hyvinvointilaissa jalostukseen liittyviin ongelmiin pyritään pureutumaan aiempaa järeämmin. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan jalostusta säätelevää asetusta, jossa määritellään ne ominaisuudet ja sairaudet, jotka sulkevat eläimen pois jalostuksesta. Lisäksi asetus tehostaa jalostuksen valvontaa säätämällä eläinlääkäreille ilmoitusvelvollisuuden toimenpiteistä, jotka on tehty perinnöllisten vikojen korjaamiseksi. 

White pitää jalostusasetusta tarpeellisena ja näkee, että hyvinvointilaki antaa sinällään hyvät edellytykset puuttua ja ohjata jalostusta terveempään suuntaan. 

– Muotoilut ovat hyviä, mutta käytännössä jää nähtäväksi, kuinka hyvin sitä valvotaan, ja kuinka hyvin lain tahtoa noudatetaan eläinjalostuksessa. Laki koskee vain Suomessa tapahtuvaa jalostusta, ei esimerkiksi maahan­tuontia. 

Jalostusasiantuntija, tutkija Katariina Mäki ja tutkija Riitta Kempe laativat kolme vuotta sitten Ruokavirastolle selvityksen koirien ylijalostukseen liittyvistä ongelmista. Selvityksessä todettiin, että erityisesti koirien liioiteltu lyhytkalloisuus eli brakykefalia altistaa eläimen monelle elämänlaatua heikentävälle perinnölliselle vialle ja sairaudelle.  

Selvityksen mukaan vain kymmenen prosenttia lyhytkalloisista koirista pystyy hengittämään normaalisti. Lyhytkalloisia rotuja ovat esimerkiksi englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi, bostoninterrieri ja mopsi.  

Vuonna 2012 brakykefalia ei ollut sanana monelle tuttu. Suomessa puhuttiin presidenttiparin Lennu-koirasta, joka lisäsi hetkellisesti bostoninterriereiden suosiota. Samoihin aikoihin myös Maiju Kinossalo mietiskeli miehensä kanssa koiran hankintaa. Sukulaisten bostoninterrierin kautta he tykästyivät rotuun. 

Ensi töikseen Kinossalo alkoi tutkia rotukertomuksia ja -määritelmiä selvittääkseen, millainen bostoninterrieri oikein on. 

– Mielestäni silloin oli esillä pääasiassa sellaista tietoa, että bostoninterrieri olisi paljon terveempi rotu kuin esimerkiksi ranskan- tai englanninbulldoggi, Kinossalo muistelee. 

Bostoninterrieri Linda muutti Kinossaloille kesällä 2012. Seuraavana vuonna saapui Chili. Lindaan verrattuna Chili oli pienikoisempi. Jo muutaman kuukauden ikäisenä sen hengitys alkoi rohista. Kinossalo kertoo valvoneensa usein öisin kuunnellen koiransa hengitystä. 

Chilin hengitysvaikeuksia tutkittiin eläinlääkärissä, ja lopulta koiran oloa haluttiin helpottaa hengitystieleikkauksella. 

– Sen leikkauksen voimin menimme Chilin viimeisiin päiviin saakka, mutta en koe, että koira olisi silti hengittänyt normaalisti. Chili oli myös todella allerginen. Jos se sattui syömään jotain sellaista, mikä aiheutti allergisen reaktion, se tuntui myös hengityksessä, Kinossalo kertaa. 

Chilillä oli myös muita terveysongelmia. Siltä poistettiin hampaita, ja lisäksi koira kävi isossa silmäoperaatiossa. Kinossalo luonnehtii koiransa olleen hengitysteistä hännän­nipukkaan rakenteeltaan väärän muotoinen. 

Myös Linda-koira alkoi kärsiä terveysongelmista, ja sen sydämessä todettiin sivuääni. Elämänsä loppuvaiheessa koira kärsi neurologisista ongelmista, joille ei löytynyt selitystä. Sekä Chili että Linda olivat kuollessaan yhdeksänvuotiaita. Chilin kuoleman jälkeen Kinossalo päätti, että se oli perheen viimeinen bostoninterrieri. 

– Lyhytkalloisen koiran kanssa eläminen vaatii omistajalta erityistä huolenpitoa, herkkyyttä ja henkisiä voimavaroja. Enää sydämeni ei sitä jaksaisi. 

Kaksikymmentä vuotta eläinlääkärinä työskennellyt Suvi Heinola kohtaa usein työssään brakykefaalisesta oireyhtymästä kärsiviä lemmikkejä. Heinola on perehtynyt pehmytosakirurgiaan, ja hän on tehnyt hengitysteiden leikkauksia niin kissoille kuin koirillekin. 

Leikkaus ei ole koskaan täysin riskitön, vaikka Heinola tekeekin jokaisen potilaan kohdalla arvion, että eläin varmasti hyötyy leikkauksesta. 

– Toki komplikaatioiden todennäköisyys on tänä päivänä onneksi melko pieni. Ja vaikka leikkaus onnistuisi, täysin varmaksi ei voi sanoa, etteikö siitä olisi aiheutunut eläimelle mitään kipua, Heinola arvioi. 

Hengitysteiden leikkaaminen on eläimelle iso toimenpide. Leikattavan lemmikin ylähengitystiet ovat ahtaat kirsusta kurkunpäähän, ja siltä väliltä Heinola korjaa ne kohdat, joihin on mahdollista puuttua kirurgisesti. Käytännössä se tarkoittaa, että hän poistaa liian ahtaista sieraimista niiden ulkoreunaa sekä sieraimen sisäpuolella olevaa rustopoimua. Tämän jälkeen hän lyhentää ja ohentaa pehmeää kitalakea ja saattaa avartaa myös kurkunpäätä. 

– Siellä voi olla limapussit, jotka tukkivat nielua. Myös nielurisat voidaan poistaa samassa leikkauksessa, Heinola lisää. 

Leikkaus kohentaa usein eläimen hyvinvointia, ja Heinolan mukaan on mahdollista, että brakykefaaliset oireet poistuvat kokonaan. 

– Mutta on toki niitäkin tilanteita, jotka eivät korjaudu edes leikkauksella hirvittävän hyväksi. 

Jyväskylässä eläinklinikka Almavetissä työskentelevä Heinola toivottaa eläinten hyvinvointilain asettamat tiukennukset jalostustoimintaan tervetulleiksi. Hänen mielestään ihminen on jalostanut parhaan ystävänsä sairaaksi. 

– Koira on eläinlaji, jolla tunnetaan kaikista eniten geneettisiä sairauksia ja geenivirheitä, Heinola täsmentää. 

Ihmisen jalostusvimma on roiskunut myös muihin eläimiin. Heinola mainitsee esimerkiksi kanin, jolle ihminen on jalostanut söpöt luppakorvat. Luppakorvaisilla kaneilla on paljon enemmän korvasairauksia kuin pystykorvaisilla. 

– Englannissa jalostetaan jättikorvaisia kaneja, joilla on niin isot korvat, että kanit eivät pysty säätelemään kunnolla lämpöä eivätkä liikkumaan, Heinola jatkaa. 

Ohjautuisiko jalostustoiminta terveelle pohjalle, jos Suomessa kiellettäisiin tiettyjä rotuja? Esimerkiksi Norjassa tuomioistuin kielsi cavalier kingcharlesinpanielin kasvatuksen, koska joka toinen cavalier kärsii kivuliaasta syringomyeliasta, eli jalostuksen takia pikkuaivot eivät mahdu kalloon. Kielto ei tosin ole vielä lainvoimainen. 

Korkein oikeus käsittelee parhaillaan Norjassa myös englanninbulldoggien kieltämistä. Englanninbulldoggeilla on tutkimusten mukaan kehityshäiriöitä aiheuttava virheellinen geeni, jonka tiedetään johtavan erilaisiin terveysongelmiin. Harva englanninbulldoggi kykenee esimerkiksi synnyttämään normaalisti. 

Eläinlääkäri Suvi Heinola ei usko, että rotujen kieltäminen tuottaisi hyvää tulosta. Hänestä hedelmällisempää olisi kieltää jalostamasta tiettyä ominaisuutta, jonka seurauksena jälkeläiset syntyvät sairaina. 

Samaa mieltä on jalostusasiantuntija Katariina Mäki. 

– Kaikissa roduissa on kasvattajia, jotka menevät terveys edellä. Jalostusta pitää katsoa yksilökohtaisesti eikä pistää kerralla koko populaatiota pihalle. Silloin pystymme tarttumaan siihen samaan piirteeseen kaikissa muissakin roduissa. Rotujen kieltäminen ei koskisi esimerkiksi risteytyskoiria, joilla niilläkin voi olla liioiteltuja piirteitä, Mäki toteaa. 

Mäen mielestä koiranjalostuksen ongelmista keskustellessa niputetaan usein kaikki rotukoirakasvatus yhtä ongelmaiseksi. Todellisuudessa joissakin roduissa asiat hoidetaan hyvin, ja koirat ovat suurimmaksi osaksi terveitä, joissakin taas menee hyvin huonosti. Osassa roduissa kaikilla koirilla on samoja ongelmia. Jos ulkomailla ei suhtauduta suopeasti roturisteytyksiin, kasvattajien tilanne on hankala. 

– Paljon on kiinni jalostuskulttuurista, mikä se missäkin rodussa on. Sitä on totuttu katsomaan läpi sormien, koska kyseessä on niin yleinen asia, että siihen on hankala tarttua. Joskus hyvinvointihaittaa ei edes tunnisteta ongelmaksi. Tai sitten on rotuja, joissa on kiinnitetty huomioita kaikkiin terveysongelmiin, eivätkä ne siksi ole päässeet yleistymään, Mäki kertoo. 

Mäki toivoo, että eläinten hyvinvointilaki lisäisi yleistä tietämystä myös koiran hankkijoiden parissa. 

– Kennelliittoon rekisteröidään koiria, jos niillä on jokin tietty sukutaulu ja terveystulokset, mutta liioitelluille piirteille ei juurikaan ole Kennelliitossa asetettu konkreettisia rajoja. Se, että nyt sanotaan ääneen, millaisia ominaisuuksia ei saa jalostaa, vaikuttaa toivottavasti myös pennunostajiin. 

Myös SEYn toiminnanjohtaja Kati White painottaa kuluttajan vastuuta. Hänen mielestään kuluttajien pitäisi harkita ja perehtyä nykyistä paremmin, millaisen eläimen on hankkimassa. 

– Toki se on paljon vaadittu esimerkiksi ensimmäistä koiraa ostavalta, jos kasvattaja ei rehellisesti kerro terveysongelmista. Mistä sitten saa tarpeeksi asiantuntemusta tehdäkseen harkitun päätöksen? White kysyy.