Ääripiirteitä ja sukusiitosprosentteja: Osa kissaroduista on niin sairaita, ettei yhtäkään tervettä yksilöä löydy

Jalostuksen äärimuotojen haitallisuudesta puhuttaessa keskitytään usein koiriin, vaikka myös kissoilla esiintyy vastaavanlaisia terveysongelmia. Tätä mieltä on Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Mikko Turku. Hänen mukaansa jalostuksella voidaan pahimmillaan luoda eläimiä, joille jalostus aiheuttaa merkittävää kärsimystä. 

– Lemmikkien ulkoiset ääripiirteet ovat helpoiten havaittavissa, mutta koko ajan lisääntyy tieto terveysongelmista, jotka eivät näy ulos. Ne aiheuttavat eritasoisia oireita, kuten hengitysvaikeuksia, liikkumattomuutta tai lyhentynyttä elinaikaa, mutta lopulta niiden yhdistäminen jalostukseen voi olla haastavaa, Turku tiivistää. 

Kissojen jalostusta ja terveyttä on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin koirien, mutta pikkuhiljaa ymmärryksemme myös kissoista on syvenemässä. Turku mainitsee, että kissatutkimusten rahoitus on ollut viime vuosina myötätuulessa. Lisäksi kissoja tutkitaan aiempaa useammin eläinlääkäreiden vastaanotoilla myös ilman akuuttia tilannetta. 

Turku uskoo, että tiedon lisääntymisen myötä oireiden yhdistäminen jalostukseen ja siitä aiheutuviin ongelmiin helpottuu. 

Eläinlääkäriliitto ilmaisi vuonna 2018 huolensa kissojen ja koirien ulkonäön ääripiirteisiin keskittyvästä jalostuksesta. Eläimen hyvinvoinnille haitallisiksi ulkonäköpiirteiksi liitto listasi muun muassa lyhyen tai olemattoman kuonon, lyhyet jalat sekä runsaat ihopoimut. 

Yksittäisiä, Eläinlääkäriliittoa huolettavia kissarotuja Turku ei halua nimetä, sillä hän näkee listaamisen kuvastavan vain tämänhetkistä tietoa. 

Rotukissojen ylijalostus ei ole ilmiönä uusi. Eläinlääkäri Julia Haukilintu sanoo, että terveysongelmia on ollut siitä asti, kun rotukissoja on alettu jalostaa. Luppakorvaisten rotujen ohella selkeimpiä jalostuksen aikaansaamia ongelmia ovat lyhytjalkaiset, lyhytkalloiset ja hännättömät kissarodut. 

– Kissojen jalostus ei ole ehkä niin pahasti suossa kuin koirien, mutta siinäkin on huolestuttavia suuntia, hän muotoilee. 

– Etenkin lyhytkuonoisuudessa trendi on ollut, että kissoilla kuono on mennyt vain lyhyempään ja lyhyempään suuntaan. Samoin maine coonien koko on vain kasvanut ja kasvanut. 

Kissat, joille jalostus on aiheuttanut hyvinvointiongelmia, päätyvät yleensä eläinlääkäriin. Almavetin kissaklinikalla tyypillisimpiä tällaisia potilaita ovat olleet lyhytkuonoiset rodut, persialaiset ja exoticit, joilla on ollut hengitysongelmia. Isokoisten kissarotujen tavallisimpia vaivoja ovat olleet lonkka- ja sydänviat. 

Haukilintu painottaa, ettei lyhytkuonoisuus aiheuta kaikille kissayksilöille ongelmia, mutta hengitystieoireiden havaitseminen on kissoilla myös vaikeampaa kuin brakykefaalisilla koiraroduilla. Kissoja kun ei yleensä rasiteta samalla tavalla kuin ulkoilutettavia koiria. 

Toisinaan kissan rauhallisuutta pidetään myös sen luonteenpiirteenä. Esimerkiksi persialaisten rotumääritelmässä kissan kuvaillaan olevan rauhallinen ja hiljainen. 

– Mutta johtuuko se siitä, että ne eivät saa henkeä, joten ne eivät jaksa riehua? Haukilintu kysyy. 

Brakykefaalisilla kissoilla terveysongelmat keskittyvät yleensä nenäkuorikon alueelle. Tavallisin tällaisille kissoille tehtävä toimenpide on sierainten avarrusleikkaus. 

– Harvemmin tarvitsee mennä kitalaen puolelle, kun taas koirille tehdään yleensä molemmat (leikkaukset). Lyhytkuonoisilla koirillahan voi olla hyvin kapeita henkitorvia, nikamamuutoksia, koko ruoansulatuskanavakin voi olla rutussa, kun koira on vedetty haitariksi. Kissoissa on sinänsä hyvä puoli, että niillä ei tällaisia samanlaisia ongelmia ole, vaikka ne olisivatkin lyhytkuonoisia. Toki kissa on puhtaasti nenällä hengittäjä, ja jos nenä ei ole priima, sillä on sitten ongelmia, Haukilintu tietää. 

Hänen mukaansa lyhytkalloisilla kissoilla on muita enemmän myös silmä- ja hammassairauksia, ihotulehduksia ja synnytysvaikeuksia. 

Saaliseläimenä kissa on taitava piilottamaan kipujaan, mutta myös jalostus voi estää kissaa näyttämästä tunteitaan. Tämä koskee etenkin brakykefaalisia rotuja, joihin scottish foldkin lukeutuu. Joulukuussa 2020 julkaistun brittitutkimuksen mukaan scottish foldien kommunikaatiota haittaavat paitsi luppakorvat myös suurta kipua ilmaiseva ilme silloinkin, kun kissa on rento. 

Rodun kasvattajia on myös Suomessa, mutta Jyväskylän klinikalla scottish foldeja ei ole kovin usein näkynyt. Tavallisimmin Haukilintu on saanut luppakorvaisen kissan potilaakseen siinä vaiheessa, kun eläin on jo selkeästi ontunut tai sillä on turvotusta. 

– Nehän ovat voineet olla jo sitä ennen kömpelöitä tai nukkua normaalia enemmän, mutta omistajat ovat luulleet, että kissan luonne on sellainen, Haukilintu kuvailee. 

FIFen jäsenliitossa, Suomen Kissaliitossa brakykefaaliset kissarodut nähdään positiivisemmassa valossa. Vuonna 1975 perustetun liiton puheenjohtaja Riikka Turpeinen sanoo olevansa vaikuttunut siitä, mihin suuntaan rotukissojen jalostus on kehittynyt viime vuosina. 

Turpeisen mukaan jalostuksessa keskitytään nyt entistä enemmän siihen, että ääripiirteiksi luettavista ominaisuuksistaan huolimatta kissat voivat hyvin ja pysyvät terveinä. 

– Eikä tämä koske suinkaan vain persialaisia, vaan myös ihan kaikkia rotuja. En tiedä, millaiset standardit muissa kattojärjestöissä on, mutta FIFen standardeissa on määritelty myös terveyteen liittyviä ominaisuuksia ja virheitä, hän toteaa. 

Turpeinen näkee terveysasioiden kiinnostavan kasvattajia, rotuyhdistyksiä ja luonnollisesti myös Kissaliittoa. Hän mainitsee liiton myöntävän vuosittaista tutkimusapurahaa ja järjestävän muun muassa terveyspäiviä. 

– Kissaliiton kanssa yhteistyösopimuksen tehneet rotuyhdistykset panostavat vahvasti oman rotunsa terveystietämyksen lisäämiseen ja jakamiseen. Rotukohtaista terveysseulontaa tehdään järjestelmällisesti, ja geenien tuntemus edistyy koko ajan. Tiedon karttuessa voidaan myös lisätä pakollisia rotukohtaisia terveystestejä sääntöihin, Turpeinen valottaa. 

Lisäksi rotukissojen terveystietoja kerätään liiton Omakissa-järjestelmään, jonka terveystiedot ovat julkisia. 

Turpeinen nostaa pöydälle myös FIFen ja Kissaliiton säännöt ja kasvattajasopimukset, joissa linjataan tammikuussa voimaan tulleen eläinten hyvinvointilain tavoin, että ainoastaan terveellä kissalla saa kasvattaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kasvatuksessa käytettävien kissojen terveydentilaa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, eivätkä pelkät pakolliset vähimmäistestit riitä. 

Lisäksi Kissaliitto velvoittaa jokaisen kasvattajan osallistumaan kasvattajakurssille ennen kuin kasvatustyön voi aloittaa. 

Maine cooneja kasvattava Turpeinen pitää isoimpana epäkohtana vastuuttomia kasvattajia ja pentutehtailijoita, jotka eivät välitä terveysasioista, sisäsiitosprosenteista, kolliensa jälkeläisten lukumäärästä tai millaisissa oloissa eläimet kissalassa elävät. Kissaliitossa on hänen mukaansa nollatoleranssi esimerkiksi eläinsuojelutapauksissa. 

Almavetin kissaklinikalla pentutehdasepäilyjä, joissa kissa olisi myyty rotukissana ilman papereita, on sattunut vähän. Niitä enemmän eläinlääkäri Julia Haukilinnun asiakkaina on ollut sekarotuisia kissoja, joita ei ole myyty rotukissana, mutta jonka toinen vanhempi saattaa olla rotukissa. 

– Näillä saattavat sitten puskea jotkin perinnölliset ongelmat läpi. Sitten on esimerkiksi maatiaisena myyty luppakorvainen kissa, jolla on todennäköisesti sama mutaatio ja ongelmat kuin scottish foldilla. Enemmän olen kuitenkin nähnyt ylijalostusongelmia ihan rotukissoilla, Haukilintu toteaa.   

Maa- ja metsätalousministeriö tulee täydentämään eläinten hyvinvointilakia jalostusasetuksella, joka määrittelee lakia tarkemmin, millaisia eläimiä jalostuksessa saa käyttää. Asetus ei vielä huhtikuun alussa ollut lausuntakierroksella, mutta alustavien tietojen mukaan esimerkiksi kirurginen korjaus, perinnölliset sairaudet tai jatkuvaa lääkitystä vaativa sairaus rajaisi eläimen jalostuksesta pois. 

Koirapiireissä on pohdittu, tuleeko Suomesta asetuksen myötä katoamaan tiettyjä koirarotuja.  

– Kissaliiton kanta on, että kaikkien rotukohtaisten rajoitusten pitäisi perustua laajaan tutkimusaineistoon. Esimerkiksi scottish foldien, lyhytjalkaisten munchkinien ja tiettyjen villikissa-kotikissasekoitusten ongelmista tiedetään paljon, ja siksi näillä kasvattaminen on FIFessä ja Kissaliitossa kiellettyä, Riikka Turpeinen sanoo. 

Tulevalla säädöksellä pyritään rajoittamaan myös sukusiitosta. Sitä Kissaliiton näyttelytuomari ja aiemmin bengaleita kasvattanut Katja Patrikainen pitää rotukissojen suurimpana jalostusongelmana. Huolen jakavat myös monet rotuyhdistykset ja kasvattajat. 

Kasvattajaa huolettava sukusiittoisuus on yksi keskeisimmistä syistä, miksi sairausgeenit ovat yleistyneet eri roduilla tai ilmenneet tietyissä sukulinjoissa. Rotujen välillä on geenipooleissa kuitenkin suuria eroja. 

Jalostustyöllä on parhaissa tapauksissa saatu myös kitkettyä sairauksia kokonaan pois tietyistä roduista. 

Suppea geenipooli ei ole vain pienten rotujen ongelma, vaan läheisiä yhdistelmiä löytyy myös suosituista roduista. Kissaliitossa rotujen geenipoolia on lähdetty laajentamaan roturisteytyksillä. 

– Kissaliitossa on koko ajan menossa vähintään yksi projekti. Näitä on tällä hetkellä meneillään birmoilla, cornish rexeillä, ocicateilla ja ja american curlilla, Kissaliiton Riikka Turpeinen luettelee. 

Geenipoolia on kasvatettu joko ottamalla rotuun jokin toinen rotu tai käyttämällä kotikissaa. Roturisteytykset vaativat Turpeisen mukaan suunnitelmallisuutta, eikä projekteja ole tarkoitus tehdä pilvin pimein, ettei rotuun jalosteta jotain uutta, ikävää ominaisuutta. 

– Luotamme siihen, että kasvattajat tietävät, mitä ovat tekemässä. Risteytysprojekteihin pitää tietysti aina kysyä lupa etukäteen, jotta Kissaliiton rotutoimikunta ja tarvittaessa myös terveys- ja koulutustoimikunta voi lausua, pitävätkö ne risteytystä järkevänä, Turpeinen lisää. 

Entä millainen valta näyttelytuomareilla on siihen, millaisia kissoja jalostetaan? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy. 

Eläinlääkäri Julia Haukilintu puolestaan uskoo, että näyttelymenestys ohjaa voimakkaasti jalostusta. Lisäksi hän kaipaa kissojen rotukriteerien päivitystä, sillä ne ovat nyt hänen mielestään liian tulkinnanvaraisia. Kissaliitto noudattaa FIFen rotumääritelmiä ja näyttelysääntöjä. 

– Kun vaikka persialaisen rotumääritelmässä sanotaan, että kuono on lyhyt, tarvitseeko sen olla niin lyhyt, että silmien alla on kuoppa, jossa se nenä on siellä jossain, Haukilintu ihmettelee. 

Kissaliiton puheenjohtaja Riikka Turpeinen epäilee, että eniten tuomareiden näkemyksiä kyseenalaistavat kasvattajat, joiden kissat eivät ehkä niin hyvin sovi rotumääritelmään. Hänen näkemyksensä on, että kissanäyttelyiden tuomarit tekevät valtavoittoisesti hyvää työtä ja pysyvät standardeille uskollisina. 

– Kun kuulee, että ragdollia ollaan viemässä kohti persialaista, en itse sitä kategoriaa arvostelevana tuomarina ole nähnyt tällaista kehityskulkua. Kollegoiden välisissä keskusteluissa päinvastoin pidetään huonona sitä, jos kissa muistuttaa liikaa toista rotua kuin mitä se edustaa. Silloin tällöin meillä on myös keskusteluja, että jotkin ääripiirteet ovat voittajia, mutta yleensä niissä yksilöissä on muutakin hyvää, Turpeinen summaa. 

Katja Patrikaisen mielestä ei voida sanoa, etteikö tuomareiden mielipiteillä olisi vaikutusta. Sellaisia kissoja, jotka pärjäävät näyttelyissä ja nostetaan voittajiksi, halutaan lisää.

– Mutta en koe, että vain näyttelymenestys ratkaisee. Myös kasvattajat tietävät, mitä he haluavat, samoin pentujen ostajat. On tärkeää, että tuomarit arvostelevat rotumääritelmien mukaan, Patrikainen miettii. 

Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Mikko Turku muistuttaa kansallisesti tehtävien toimien rajallisuudesta. 

– Tämä korostuu erityisesti ulkomuotojen äärimmäisessä jalostuksessa. Kansainvälinen muutos tarvitsee yhteistyötä maiden välillä, hän huomioi. 

Turun mukaan ensisijainen toimi eläinten hyvinvoinnin parantamisessa on tietouden lisääminen. Myös mediassa ja markkinoinnissa tulisi hänen mukaansa ajatella, millaisia kuvia eläimistä käytetään. 

– Näiden kautta luodaan kuluttajille kuvaa terveistä eläimistä. Nämä tavoittavat suurimman osan kuluttajista, ja niiden vaikutus on valitettavasti moninkertainen verrattuna muuhun tiedottamiseen, Turku tiivistää.