Eläinkokeita kauneuden tähden – julmat botuliinitestit vievät yhä kymmenien tuhansien hiirien hengen vuosittain

Kun botuliinin kysyntä kasvaa, botuliinierien testien määrä kasvaa. Yleisimmin käytössä on ollut hiirille tehtävä LD50-testi, jonka nimi juontaa sanoista lethal dose – kuolettava annos. Testissä määritellään, millä annoksella puolet hiiristä kuolee.

LD50-testissä hiiret jaetaan ryhmiin ja kunkin ryhmän hiirten vatsaonteloon ruiskutetaan tietty annos botuliinia. Muutaman tunnin kuluttua vahvimpaa myrkkyä saaneet hiiret alkavat saada halvausoireita. Halvauksen edetessä hiirten on yhä vaikeampi hengittää ja ne alkavat haukkoa henkeä. Hengitysvaikeudet pahenevat ja lopulta, 3–4 päivän kuluessa, hiiret kuolevat tukehtumalla – elleivät ne ole jo sitä ennen kuolleet nälkään tai janoon. Osalle hiiristä tehdään eutanasia.

– Hiiret ovat saaliseläimiä. Maineikkaan biologi Richard Dawkinsin mukaan se tarkoittaa, että ne ovat mahdollisesti erittäin herkkiä pelolle, stressille ja kivulle. Herkkyys on tärkeää niiden selviytymisen kannalta, kertoo puheenjohtaja Catherine Morrow Irish Anti Vivisection Society -yhdistyksestä (IAVS).

Botuliinitoksiinin eläinkokeita on alettu korvata solupohjaisilla menetelmillä. Suurista botuliinin tuottajista Abbvien (aiemmin Allergan) solutesti hyväksyttiin EU:ssa vuonna 2012, seuraavana Merz Pharman vuonna 2015 ja Ipsenin 2018.

– Solutestissä sopivassa soluviljelmässä saadaan aikaan botuliinin laukaisema tavanomainen reaktio, joka mitataan tarkasti, ja näin määritetään aineen teho, kertoo botuliinihoitoja tekevä lääkäri Mirja Niemi.

Parhaassa tapauksessa solupohjaiset testit ovat turvallisia ja tehokkaita sekä ajankäytön että kustannusten kannalta.

– Ne ovat helpommin toistettavia ja tarkempia, ja niitä voidaan automatisoida ja skaalata helpommin. Nämä seikat tekevät tuote-erien testeistä yhdenmukaisempia ja tehokkaampia, parantavat niiden luotettavuutta ja vähentävät inhimillisten virheiden mahdollisuutta, luettelee Laura Alvarez, Cruelty Free International -järjestön tiede- ja sääntelyasioiden varajohtaja.

Kun solupohjainen menetelmä on vakiintunut, se tulee myös hiiritestejä halvemmaksi.

Hiirillä tehtävien testien heikkous on eläinten kärsimysten lisäksi se, että testituloksissa ja laboratorio-olosuhteissa on vaihtelua.

Maailmanlaajuisesti esteettisten botuliinihoitojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti tämän vuosituhannen puolella. Vuonna 2000 toimenpiteitä tehtiin alle miljoona, vuonna 2023 yli 90 miljoonaa. Euroopassa botuliinimarkkinoiden ennustetaan kasvavan noin viiden prosentin tahtia vuosittain vuoteen 2030 mennessä.

Suomessa suunta on sama. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean mukaan vuonna 2019 lääketukut myivät botuliinitoksiinia sisältäviä lääkevalmisteita 39 000 kappaletta. Vuonna 2024 myynti oli kasvanut 61 000 kappaleeseen.*

– Botuliinihoitojen kysyntä on suurta ja kasvaa koko ajan. Esteettisiä botuliinihoitoja tehdään merkittävästi enemmän kuin lääketieteellisiä hoitoja. Toisin kuin esteettisiä hoitoja, lääketieteellisiä hoitoja tehdään myös julkisella sektorilla, kertoo Mirja Niemi.

Irlanti on keskeinen maa botuliinitoksiinin eläinkokeiden suhteen. Irlannin Westportissa tuotetaan arviolta 80 prosenttia maailman Botox-tuotteista. Botoxia valmistaa lääkeyhtiö AbbVie, joka on ehdoton johtaja botuliinimarkkinoilla.

Irlannin terveysviranomaisen HPRA:n mukaan vuonna 2021 botuliinin erätesteissä kuoli noin 53 200 hiirtä, vuonna 2022 noin 32 000 hiirtä ja viimeisin vahvistettu luku on vuodelta 2023 noin 34 300 hiirtä.

Käynnissä olevien EU:n Alures-tietokannassa olevien hankkeiden perusteella eläinkokeet jatkuvat. Tietokannasta löytyy kaksi tuoretta irlantilaista hanketta, joissa EU:n hyväksyntää odotellessa botuliinitestit tehdään hiirillä. Toisessa niistä botuliinitoksiinin tuote-erien testaamiseen tarvitaan jopa noin 29 100 hiirtä ja toisessa noin 14 000.

Tietokannassa on vielä kolmas irlantilainen hanke. Sen tarkoituksena on osoittaa, ettei hiiriä enää tarvita botuliinituotteiden kehittämiseen. Hanke lupaa julkaista tietonsa vapaasti hyödynnettäväksi. Hanke visioi, että tällä tavalla voidaan säästää jopa 70 000–100 000 hiiren henki kehitettävää lääketuotetta kohden. Tätä odotellessa hanke on arvioinut tarvitsevansa tutkimuksensa tekoon 5 650 hiirtä.

Irlannissa IAVS on kampanjoinut botuliinitoksiinin eläinkokeita vastaan useita vuosia. Tällä hetkellä käynnissä on kampanja, jonka tähtäimenä on saada botuliinitoksiinin eläinkokeet kiellettyä Irlannin parlamentin Dailin kautta.

IAVS:n puheenjohtaja Catherine Morrow on varautunut siihen, että käsittelyn toisessa vaiheessa ehdotusta tullaan vastustamaan voimakkaasti. Kielto koskisi sekä lääketieteellistä että esteettistä käyttöä. Morrow’n mukaan erät on tapana testata ennen kuin ne korvamerkitään jompaankumpaan käyttötarkoitukseen.

Botuliinitestien eläinkokeiden määrä saattaa olla huomattavasti suurempi kuin mitä tietokannat antavat ymmärtää.

Huhtikuussa 2025 itävaltalainen eläinsuojeluyhdistys Tierschutz Austria julkaisi raportissaan huolestuttavia väitteitä. Yhdistyksen mukaan botuliinitestien eläinkokeiden määrä nousi Irlannissa vuonna 2024 yli 100 000:een. Arvio perustuu Alures-tietokannan lisäksi tietoihin Irlannissa eläinkokeita käyttävistä projekteista, jotka ovat saaneet laajennusluvan. Irlannin terveysviranomainen HPRA vahvistaa vuonna 2024 toteutuneet eläinkokeet loppuvuodesta 2025.

Dramaattinen nousu on jäänyt Tierschutz Austrian mukaan piiloon, koska EU ei vaadi raportoimaan eläinkokeita vaativien projektien uusimisesta tai laajentamisesta, ja Irlannissa tätä porsaanreikää käytetään sumeilematta hyväksi. Näin ollen tarkkaa koe-eläinten määrää ei ole julkisen tietokannan kautta saatavilla.

Botuliinin eläinkokeista puhuttaessa yhteen kietoutuu useita erilaisia, osin risteäviä tavoitteita. Eläinsuojeluyhdistykset tähtäävät eläinkokeiden korvaamiseen eettisillä vaihtoehdoilla, viranomaistahot valvovat toimintaa turvallisuuden näkökulmasta ja yrityksillä on tähtäimessä taloudellinen hyöty.

– Eläinkokeet herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita. Aihe on herkkä, koska se kytkeytyy sekä kuluttajien arvomaailmaan että kaupallisiin intresseihin, Mirja Niemi sanoo.

– Haluaisin yleisön ymmärtävän, etteivät lääkevalmistajat tee eläinkokeita huvikseen, vaan lainsäätäjän vaatimuksesta lääkkeiden turvallisuuden ja tehon takaamiseksi. Samalla on tärkeää huomioida, että myös lääkeyhtiöt pyrkivät vähentämään eläinkokeiden käyttöä muun muassa eettisistä syistä.

Eläinkokeiden täydellisen korvaamisen edessä on kuitenkin vielä useampia haasteita. IAVS:n Catherine Morrow’n mukaan suurin niistä ovat suuret kehityskustannukset, vaikka testien yleistyessä ja kehittyessä luulisi käyvän päinvastoin. Toinen ongelma on, että solupohjainen testi voi “hajota”, jolloin tuotanto väliaikaisesti pysähtyy. Tällöin testauksessa siirrytään käyttämään jälleen hiiriä.

Lisäksi jokainen uusi solupohjainen testi vaatii erikseen hyväksynnän EU:lta. Kun solupohjaista testiä kehitetään, sen toimivuutta verrataan hiirillä tehtävään testiin. Yksin näihin vertailutesteihin tarvitaan suuret määrät hiiriä. Euroopan komissio kannustaa solupohjaisiin menetelmiin siirtymistä, mutta mitään aikarajaa siirtymälle ei ole. Käytännössä siirtyminen on yhtiöistä itsestään kiinni.

Morrow’n mielestä Irlannin terveysviranomaisen HPRA:n ei pitäisi myöntää lisenssejä uusille, hiirikokeita käyttäville botuliinituotteille, mikäli solupohjaisia testejä käyttäviä identtisiä tuotteita on jo olemassa. Hänen mukaansa valmistajat kiertävät tätä väittämällä, että heidän tuotteensa on jollain tavalla täysin uudenlainen ja eroaa jo olemassa olevista botuliinituotteista.

– Salassapito, vedoten kaupallisesti arkaluonteiseen tietoon, tekee tällaisten tapausten tutkimisesta lähes mahdotonta, Morrow kertoo.

– Jos solupohjaisten testien haavoittuvuuden ongelmat voidaan ratkaista ja jos kaikki valmistajat suostuisivat käyttämään samaa solupohjaisen testin standardia, olisi botuliinitoksiinin kaikki käyttö mahdollista ilman eläinten hyväksikäyttöä ja tappamista.

Cruelty Free International -järjestön mukaan vaikuttaa siltä, että solupohjaisia testejä käytetään botuliinin erätesteissä, mutta ei välttämättä säännönmukaisesti tuotannon aiemmissa vaiheissa. Myöskään mikään sääntelyvaatimus ei velvoita valmistajia siirtymään solupohjaisiin testeihin.

– Uuden testin kehittämisen ja validoimisen vaatima aika, kustannukset ja asiantuntemus voivat olla merkittävä este erityisesti pienemmille yrityksille ja niille, joiden tuotantoprosessit ovat monimutkaisia, järjestön tiede- ja sääntelyasioiden varajohtaja Laura Alvarez sanoo.

Täällä Suomessa botuliinitoksiinin eläinkokeet nousivat keskustelunaiheeksi viimeksi keväällä, kun eläinfilosofi Elisa Aaltola otti niihin kantaa sosiaalisessa mediassa.

Lääkäri Mirja Niemen kokemuksen mukaan kuluttajat tietävät, että lääkkeitä on niiden kehitysvaiheessa testattu eläimillä. Hän ei kuitenkaan usko, että suurin osa kuluttajista miettii asiaa botuliinihoitoja harkitessaan.

– Tällä hetkellä siihen ei ole edes erityistä tarvetta, koska markkinoilla olevat tuote-erät on saatavilla olevan tiedon perusteella testattu ilman eläinkokeita.

Niemi myöntää kuitenkin, että tietoa on saatavilla huonosti. Myös yrittäjät voisivat aktivoitua.

– Jos tieto kiinnostaa, lääkeyhtiön edustajaa voisi pyytää asiaa selvittämään. Valmistajilta tarvittaisiin enemmän avoimuutta ja tietoa, jotta yrittäjät voisivat tehdä varmasti eettisesti kestäviä valintoja.

Kuluttajia Niemi kehottaa suosimaan tunnettuja ja pitkään markkinoilla olleita tavaramerkkejä, joiden solupohjaiset testit ovat EU:n hyväksymät. Botuliinihoitoja tekevällä klinikalla tarkan tavaramerkin ja sen valmistajan voi halutessaan varmistaa kysymällä.

– Pienempien tai uusien merkkien kohdalla eläinkokeiden käyttö on todennäköisempää, sillä uusilla yrityksillä ei ole ehkä valmiuksia panostaa heti solutestien kehittämiseen ja EU sallii edelleen LD50-testin käytön. Lisäksi EU:n ulkopuolella säännöt voivat olla erilaisia ja testauksessa voidaan vielä vaatia eläinkokeita.

Kysyimme botuliinitestien eläinkokeista kolmelta suurelta lääkeyhtiöltä, joilla on tuotantolaitokset EU-maissa. Sekä Abbvie että Merz Pharma vakuuttavat, että eläinkokeita pyritään korvaamaan vaihtoehtoisilla menetelmillä ja näin on onnistuneesti tehtykin.

Abbvie kertoo, että kaikki heidän Botox-tuotemerkkinsä kaupalliset tuotetestit tehdään solupohjaisilla testeillä LD50-testin sijaan. Merz Pharmasta sanotaan, että he eivät ole tehneet eläinkokeita Saksassa sitten vuoden 2021.

Kysymyksiin siitä, missä määrin solupohjaiset testit ovat korvanneet LD50-testin ja miksi eläinkokeita yhä käytetään, ei suoria vastauksia tule.

Abbvie linjaa, että he tekevät eläinkokeita vain silloin, kun se on välttämätöntä turvallisten ja tehokkaiden lääkkeiden ja laitteiden kehittämiseksi. Lisäksi he tekevät läheistä yhteistyötä viranomaisten kanssa, jotta eläinkokeiden tarve tuotekehityksessä ja valmistusprosesseissa vähenee.

Myös Merz Pharma viittaa viranomaisiin ja lainsäädäntöön sanomalla, että viranomaisten vaatimat testit on tehtävä osana lääkkeiden hyväksymisprosessia.

– Jokaisen tuotteen turvallisuus on meille ensiarvoisen tärkeää. Otamme kuitenkin myös vastuumme eläimiä kohtaan vakavasti ja pyrimme löytämään vaihtoehtoja eläinkokeille, lääkeyhtiöstä kerrotaan.

Kolmas lääkejätti, Ipsen, ei vastannut kysymyksiimme. Vuonna 2020 Ipsen tiedotti, että solupohjainen testi on otettu kokonaisuudessaan käyttöön tuotemerkeillä Dysport ja Azzalure.

Kaiken kaikkiaan edistystä hiirikokeiden korvaamisessa on siis tapahtunut, mutta työ on kesken. Siirtymisellä solupohjaisiin testeihin on vankat eettiset ja tieteelliset perusteet, mutta siirtyminen niihin riippuu paljolti yhtiöiden vapaaehtoisesta toiminnasta eläinystävällisempään suuntaan.

Tarvittaisiin tiukempaa sääntelyä, jotta solupohjaiset testit yleistyisivät kaikissa botuliinin tuotantovaiheissa. Laura Alvarez Cruelty Free International -järjestöstä toivoo, että viranomaiset vaatisivat solupohjaista testiä aina kun se on mahdollista ja että ennen pitkää LD50-testi poistettaisiin botuliinin testaamisen vaihtoehdoista.

Lisäksi raportointiin tarvitaan lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, jotta botuliinitestien kokonaistilanteesta saadaan tarkempaa tietoa. Tietokannoissa olisi hyvä saada eriteltyä myös botuliinin esteettinen ja lääketieteellinen käyttö toisistaan.

– Yksityiskohtaisen ja tuotekohtaisen tiedon puute tarkoittaa, ettemme voi olla täysin varmoja siitä, että eläinkokeiden käyttö vähenee johdonmukaisesti, Alvarez sanoo.

– Läpinäkyvyydessä on puutteita ja eri markkinat ja sääntelyvaatimukset ovat monimutkaisia. Nämä seikat huomioon ottaen on mahdollista, että eläinkokeiden käyttö voi joissain tapauksissa olla jopa lisääntymässä.

* Fimean luvut eivät kerro botuliinivalmisteiden todellisesta käytöstä, kulutuksesta tai käyttötarkoituksesta. Kappalemäärissä ei ole huomioitu pakkauksen kokoa. Luvuissa ei myöskään ole mukana palautuksia tai erityis- tai kaikkien poikkeusluvallisten valmisteiden lukuja.

Lähteitä: European Coalition to End Animal Experiments (ECEAE), Alures-tietokanta, FIMEA, The Irish Times, Tierschutz Austria