Turvallinen ja valvottu ulkoilu aktivoi kissaa – kissa kannattaa totuttaa ulkoiluun askel kerrallaan
Suomessa elää lukuisia sisäkissoja, jotka elävät masennuksen kaltaisessa tilassa. Niiden elinympäristö pysyy päivästä toiseen muuttumattomana, oikeanlaiset ärsykkeet saalistuskäyttäytymiseen puuttuvat ja kaikki tapahtuu ihmisen määrittelemällä tavalla ja aikataululla.
Tätä mieltä on tietokirjailija, eläintenhoitoalalla kouluttajana toimiva Päivi Ylikorpi. Ylikorven mukaan ongelmana on se, että liian moni kissanomistaja ajattelee kissan olevan tyytyväinen, kun sillä on ruokaa ja lämpöä.
– Tällöin unohdetaan iso osa kissan hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Toki meillä on myös hyvinvoivia sisäkissoja, mutta niiden omistajat pyrkivät korvaamaan sisällä niitä asioita, joita kissa tekisi ulkona liikkuessaan, Ylikorpi toteaa.
Kaikki eläimet tarvitsevat päivittäin useita mielihyvän kokemuksia, jotta aivojen välittäjäainetasot pysyisivät normaaleina. Aivoterveys on keskeinen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia.
– Kissalla mielihyvän kokemukset ovat usein seurausta saalistuskäyttäytymisestä, on se sitten leikkiä tai oikeata. Myös ympäristön tutkiminen tuottaa mielihyvää, Ylikorpi lisää.
Kissalle, jota ulkomaailma motivoi ja houkuttelee, valvottu ja turvallinen ulkoilu onkin mainio tapa tarjota erilaisia virikkeitä.
Vielä kymmenen vuotta sitten, kun Jonna Niva ulkoili Milon kanssa, hän sai kommentteja muun muassa siitä, kuinka noloa on ulkoiluttaa kissaa valjaissa. Nykyään vastaantulijoiden palaute kaksikon hihnalenkeistä on pääosin positiivista ja ihailevaa. Kuva: Hanna Mäntynen
Mahdollisuus oppia
Helsinkiläisen Jonna Nivan kissat, Milo, 11, ja Amalie, 2, eli Ama ovat valjasulkoilleet pentuikäisestä asti. Molempien ensimmäiset ulkoilukerrat olivat muutaman minuutin mittaisia, ja ne ihmettelivät maailmaa kantokopasta käsin. Ulkoilupaikaksi Niva oli valinnut mahdollisimman rauhallisen ja suojaisan paikan.
– Kissaa ei tarvitse heti päästää ulos, vaan parina ensimmäisenä päivänä voi käydä vaikka vain haistelemassa. Kissahan on hajumaailman eläin, Niva kuvailee.
Hiljalleen ulkoilut pitenivät, ja kissat saivat tulla kantokopasta ulos omaan tahtiinsa.
Nykyään Niva ulkoiluttaa molempia kissoja noin tunnin päivässä. Hän näkee, että valjasulkoilulla on ollut Milon ja Aman hyvinvointiin iso vaikutus.
– Hyvin ja turvallisesti toteutettu ulkoilu tarjoaa kissalle hirveästi virikkeitä ja aktivointia. Kissa pystyy tutkimaan ympäristöä, haistelemaan erilaisia hajuja, maistelemaan heinänkorsia, kuulemaan linnunlaulua, kävelemään nurmikolla tai käpyjen päältä, juoksemaan, kiipeilemään ja hyppimään, tai saalistamaan esimerkiksi lehtiä, Niva luettelee.
Myös Päivi Ylikorpi ohjeistaa suhtautumaan kissan ulkoiluhetkeen levollisin ja tarkkailevin mielin. Ulkoilu ei ole suoritus, vaan mahdollisuus oppia kissoista.
– Ulkoilu on kissan hetki, ja se pääsee ihanaan aistikylpyyn. Annetaan kissan ihmetellä, kuulostella ja haistella ja istua vaikka 20 minuuttia silmät sirrillään auringonpaisteessa, jos se on se, mitä kissa valitsee. Silloin ulkoilu on kissalle mielekästä ja mieluisaa.
– Useinhan ulkoilu on sitä, että kissa on pitkään samassa paikassa ja tarkkailee. Meidän silmissämme näyttää, ettei mitään tapahdu, mutta kissan aivoissa kuhisee kaikki sille ympäristöstä tuleva informaatio, Ylikorpi mainitsee.
Jonna Nivan Ama-kissa on innokas lenkkeilijä. Nivan mukaan Ama viihtyisi ulkona valjaissa jopa kuusi tuntia yhteen soittoon. Kuva: Hanna Mäntynen
Lait eivät ole riittävän selkeitä
SEY suosittelee ulkoiluttamaan kissoja valvotusti. Valvomattomaan ulkoiluun liittyy lukuisia riskejä sekä kissan että luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnille.
Myös monet viranomaiset ovat asiasta samaa mieltä.
– Kissat ovat valvomatta alttiina kuolemalle ja vammautumiselle liikenteessä. Pedot, kuten ketut ja ilvekset, ovat vaarana kissoille. Vapaana kulkiessaan kissat altistuvat toisinaan myös ihmisten vahingoittavalle kohtelulle. Kissa ei ylipäätään ole Suomen luontoon kuuluva eläinlaji, sanoo valvontaeläinlääkäri Minna Holopainen Etelä-Hämeen ympäristöterveydestä.
Vapaana kulkevat kissat työllistävät valvontaeläinlääkäreitä Etelä-Hämeessä jonkin verran. Kissapopulaatiot, eli vapaana ulkoilevista leikkaamattomista kissoista lähtöisin olevat villiintyneet populaatiot, työllistävät enemmän. Moni myös lähestyy Holopaista kysyäkseen, onko kissojen vapaana pitäminen laillista.
Nykyinen kissojen vapaata ulkoilua koskeva lainsäädäntö on Holopaisen mielestä liian monitulkintainen, eikä se suojaa riittävästi kissaa.
Järjestyslaki ei vaadi edes taajama-alueella sitä, että kissa pidettäisiin kytkettynä. Vieraslajilain mukaan lemmikkikissa on vieraslaji, mutta haitalliseksi vieraslajiksi lasketaan vain villiintynyt kissa. Metsästyslaki taas sallii villiintyneen kissan lopettamisen, mutta lain soveltaminen on Holopaisen mukaan vaikeaa.
– Villiintynyt kissa voi olla vaikea erottaa arasta lemmikkikissasta. Euroopan neuvoston lemmikkieläinsopimuksen mukaan koditon kissa on heitteille jätetty tai hylätty. Vapaana kulkevien kissojen osalta rajaa sille, milloin kissa on heitteille jätetty, ei ole selkeästi laissa määritelty, hän sanoo.
Vapaana ulkoileva kissa voi olla poissa kotoa päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia.
– Lakeja on tässä tilanteessa tulkittava, ja lakien tulkinta voi olla erilaista eri viranomaisissa, Holopainen sanoo.
Maaseudulla moni perustelee kissan vapaata ulkoilua hiirten ja rottien pyydystämisen tärkeydellä. Myös SEY hyväksyy kissojen käytön haittaeläiminä pidettyjen eläinten torjunnassa. Valvomaton ulkoilu voi tulla tällöin kyseeseen, mikäli pihapiiri on pyritty rajaamaan ja järjestämään turvalliseksi.
SEY ei kuitenkaan suosittele käyttämään kissaa ensisijaisena tai ainoana haittaeläiminä pidettyjen eläinten torjuntakeinona. Ensisijaisena torjuntakeinona tulee käyttää rakennusten rakenteisiin liittyviä ratkaisuja ja sisätiloissa loukkuja, jotka ovat valikoivia, oikein sijoitettuja ja heti tappavia.
Holopainen muistuttaa, että omistajan on estettävä myös niin sanottujen hiirikissojen hallitsematon lisääntyminen. Lisäksi kissat ja niiden kunto on pystyttävä tarkistamaan päivittäin.
– Mielestäni vapaana ja valvomatta ulkoilevan kissan hyvinvointia ja turvallisuutta ei voi mitenkään
varmistaa. Kissojen henkeä ja terveyttä uhkaavat vaarat ovat vaarana myös maalla, hän kiteyttää.
Kaikille kissoille ulkoilun opettelu ei ole helppoa. Kissan käyttäytymistä ja elekieltä seuraamalla voi arvioida, lisääkö ulkoilu kissan hyvinvointia vai heikentääkö sitä. Joillekin kissoille ulkomaailma voi olla liian pelottava paikka. Kuva: Milla Salonen
Käytännössä kissan turvallinen ulkoilu on helpointa järjestää joko valjasulkoiluna tai ulkotarhan avulla. Kokosimme vinkit, joiden avulla teet kissan ulkoilusta helppoa ja turvallista.
Riittävän iso ulkotarha – ja riittävästi tasoja
Ulkotarha kannattaa rakentaa riittävän isoksi ja vähintään niin korkeaksi, että ihminen mahtuu seisomaan sen sisäpuolella. Erityisen tärkeää tarhan suunnittelussa on kissalle mieluinen sisustus rakenteineen ja tasoineen. Tällöin eläin pääsee kiipeilemään ja liikkumaan ylös. Kiipeilytasot ovat tärkeitä myös kissan turvallisuudentunteelle.
Tasoilla on merkitystä, vaikka kissa ei kauheasti käyttäisi niitä, ja sen suosikkipaikat olisivat matalalla. Tämä ei tarkoita, etteikö kissa olisi tietoinen, että tarvittaessa se pääsee ylös: kun esimerkiksi pikkulapsia tulee kylään ja kissoja jännittää, moni kissa hakeutuu ylös kaapin päälle katselemaan tilannetta. Luonnossa kissa kiipeäisi puuhun vastaavassa tilanteessa.
Ylhäältä myös näkee kauas. Sen huomaa, jos kiipeilypuu on ikkunan vieressä. Tällainen paikka on monelle kissalle talouden arvokkain paikka.
Maapohja virikkeistää kissaa
Kun tarhassa on maapohja, kissa saa tassutuntumaa maaperään ja sen hajuihin sekä pieneliöihin. Ulkotarhan verkon on oltava kauttaaltaan niin turvallinen, ettei kissa pääse karkaamaan. Lisäksi tarhassa olisi hyvä olla sekä näkö- että sääsuoja.
Valjaisiin on hyvä opetella palkkion kera
Valjaisiin opettelu kannattaa aloittaa etsimällä kissaa motivoiva palkkio. Sen jälkeen valjaisiin tutustuminen tehdään vaiheittain ja pienissä pätkissä: kissan annetaan lähestyä, nuuhkia ja tutkailla valjaita. Tästä seuraa palkkio.
Kun tutustuminen on siinä vaiheessa, että kissa pujottaa päänsä valjaisiin, ne otetaan heti pois, ettei kissa ehdi hätääntyä. Harjoittelu kannattaa pitää sellaisena, että kissa saa tehdä aloitteen ja kokee olonsa turvalliseksi.
Valjaisiin opettelu vaatii aikaa
Yleisin virhe kissan valjaisiin totuttamisessa on liian nopea eteneminen. Jos kissalle puetaan valjaat ja viedään se ulos, tapahtuu valtavasti asioita ja kissalle voi seurata epämiellyttäviä kokemuksia.
Jos tämä tehdään liian nopeasti, kissa kokee stressiä, pelkoa, ehkä ahdistustakin. Kun kissa sitten yhdistää nämä tunnetilat ulosmenoon, ulkoilua on hankalampi totuttaa myöhemmin mukavaksi.
Harjoittele valjaiden kanssa ensin sisällä
Kissa kannattaa totuttaa liikkumaan luontevasti valjaissa sisällä ennen ulos siirtymistä. Sama pätee hihnaan, jolla kissan liikkeitä voi joutua rajoittamaan. Harjoittelun alkuvaiheessa riittää muutaman metrin hihna, mutta myöhemmin kymmenen metrin liinasta voi olla paljon iloa.
Myös ulkona hihnaa kannattaa käyttää mahdollisimman vähän rajoittamiseen ja pyrkiä mieluummin ohjaamaan kissaa tulemaan luokse pyydettäessä. Tätä kannattaa harjoitella myös sisällä.
Huomioi kissan ikä
Valjasulkoilun kouluttamisessa kannattaa huomioida kissan ikä. Vanhalle kissalle on ehtinyt kertyä sekä positiivisia että negatiivia kokemuksia erinäisistä asioista. Tällöin omistajan mielestä yllättävätkin asiat voivat herättää siinä ahdistusta tai pelkoa.
Jos kissa on vuositolkulla elänyt samanlaisissa olosuhteissa, etenemisen täytyy olla hienovaraista ja paljon hitaampaa kuin pennun kanssa.
Lähde: Päivi Ylikorpi
