Vanhakin kissa oppii uudet temput

Vaikka en itse onnistunut ensimmäisellä kerralla kissan kouluttamisessa, kissalle kuin kissalle voi opettaa temppuja.

Näin minulle vakuuttavat eläintenkouluttaja ja SAGIK ry:n puheenjohtaja Jenni Yli-Tainio ja jäsensihteeri Eveliina Jurmu.

Yli-Tainion sylissä istuu pörröinen Huli-kissa. Takana näkyy kokoontaitettava pöytä, jolle on aseteltu kolme estettä valmiiksi esimerkkisuoritusta varten.

Yli-Tainio kertoo, että kissa-agilityä voi ja etenkin alussa kannattaa harrastaa kotona. Edes pöytää ei tarvita.

– Mekin lähdimme alun perin liikkeelle kukkakepeistä, pahvilaatikoista ja kirjoista, Yli-Tainio kertoo ja laskee Hulin sylistään esteradan päätyyn.

Huli hamuaa kärsimättömästi tassulla herkkupalkintoa Yli-Tainion kädestä. Kun Yli-Tainion johdattaa kissan esteradalle, kissa seuraa kouluttajan kädessä olevaa herkkua yllättävällä nopeudella ja nappaa maalissa herkun heti suuhunsa.

Selvästi kissalle voi opettaa temppuja. Se vain vaatii kärsivällisyyttä ja toistoja. Yli-Tainio vakuuttaa, että vanhakin katti oppii uudet temput.

Naksuttimella tehtävä palkkiomerkkiääni nopeuttaa oppimista. Naksahduksen kuullessaan kissa tietää saavansa palkkion. Merkkiääni toimii hyvin, jos ei heti pysty antamaan herkkua kissan onnistuessa.

On tärkeää palkita kissa joka kerta, kun tämä toteuttaa tempun onnistuneesti.

– Kissoille tempun tekeminen on kuin työsopimus, Yli-Tainio selittää.

Ei kuitenkaan haittaa, jos kotoa ei löydy naksutinta. Kieltäkin voi naksauttaa, tai suustaan päästää jonkin yksitavuisen äännähdyksen. Suulla tehtävät äänet ovat käteviä etenkin silloin, kun naksutin ei ole mukana tai kädet eivät ole vapaana sitä käyttämään.

– Itse innostun yleensä kissan kanssa niin, että unohdan käyttää naksutinta. Siksi käytän aina suumerkkejä, Jurmu sanoo.

Palkkion ei myöskään tarvitse olla joka kissan kohdalla herkku. Joillekin kissoille parempi palkkio on esimerkiksi rapsutukset tai lempilelu.

Kissa-agility on koira-agilityyn verrattuna suhteellisen uusi ilmiö. Kissojen kilpailuja alettiin järjestää 2000-luvun alkupuolella. Näyttelyiden yhteydessä järjestettyjä temppuesityksiä nähtiin jo tätä ennen.

Yli-Tainio ja Jurmu painottavat, että kissa-agilityssä pääpaino ei ole kilpailussa, vaan ihmisen ja kissan yhteisessä tekemisessä. Kilpaillakin toki voi, mutta eläimen tarpeet pitää ottaa huomioon. Jos kilpailutilanne pelottaa tai ahdistaa, kissan on parempi jäädä kotiin.

Vaikka kissa-agilityn suosio on kasvanut, ovat harrastuspiirit Suomessa edelleen pienet. Vuonna 2021 Suomen agilitykissat ry:n virallisia jäseniä oli 130. Luvun ulkopuolelle jää tosin paljon harrastajia, jotka eivät ole liittyneet yhdistystoimintaan.

Juteltuani Jurmun ja Ylitainion kanssa summaan oppimaani: yhdessä tekeminen on tärkeä asia kissan kanssa harrastettaessa. Koulutuksessa on edettävä kissan ehdoilla. Se, mikä palkinto toimii millekin kissalle, riippuu kissasta itsestään.

Mutta miten tunnistan oman kissani tarpeet ja voinko tehdä jotain vahingossa väärin, kun alan kouluttaa kissaa kotona?

Kissojen käyttäytymiseen erikoistunut eläinlääkäri Suvi Kalanen toppuuttelee huoliani.

Ensinnäkin kissat ovat luontaisesti uteliaita ja aktiivisia. Aktiivisuus ei ole rodusta kiinni.

Kaikille kissoille on tärkeää saada tarpeeksi huomiota ja virikkeitä.

Yksi mittari riittävän aktiivisuuden seuraamiseen on kissan paino. Tylsistyneet kissat tuppaavat lihomaan, sillä kissalle luontainen liikunta on ruoan hankkimista. Siksi esimerkiksi leikit, joissa jahdataan laservaloa voivat olla turhauttavia kissalle, koska se ei saa palkintoa.

Leikistä saa heti paljon mielenkiintoisemman, kun antaa kissalle herkun tämän saadessa valopisteen kiinni.

Muita merkkejä tylsistymisestä on esimerkiksi se, jos kissa nukkuu todella paljon tai on muuten passiivinen eikä innostu mistään. Palkitsemiseen perustuvien leikkien lisäksi kissan kanssa kannattaa ulkoilla niin, että kissa pysyy kytkettynä. Alussa valjaat voivat tuntua vaikeilta, mutta tämänkin voi Kalasen mukaan opettaa kenelle kissalle tahansa.

– Naksutinkoulutus on ihan älyttömän hyvä positiivisen vahvistamisen muoto. Kissat oppivat nopeasti jo pelkästään kymmenen minuutin harjoituksilla, Kalanen kertoo.

Perustemppuja olisi hyvä opettaa jokaiselle kissalle, vaikka agilitykisoihin ei olisi tarkoitus lähteä, Kalanen toteaa. Esimerkiksi lääkärikäynti tai koppiin meneminen helpottuu huomattavasti, kun sitä on kissan kanssa ensin harjoiteltu.

Miten sitten treenit Sandy-kissan kanssa jatkuivat?

Ensimmäisen yrityksen jälkeen jatkoimme harjoittelua seuraavana päivänä. Sandy makoili omassa korissaan. Annoin kissan haistaa taas herkkua, puristin käteni nyrkkiin ja tällä kertaa kosketin nyrkillä Sandyn tassua naksauttaen samalla kieltäni. Avasin heti nyrkin ja annoin erittäin hämmentyneelle kissalle herkun.

Parin toiston jälkeen Sandy alkoi valua ulos nukkumakorista niin, että kissan pää ja eturaajat olivat korin ulkopuolella. Kissa alkoi jälleen työntää nenäänsä nyrkkiini, mutta yllätyksekseni tassut tulivat nopeasti apuun. Avasin heti nyrkin ja naksautin kieltä. Sandy hämmästyi eikä hetkeen tajunnut ottaa herkkua avoimelta kämmeneltä.

Kolmen viikon kuluttua Sandy istui keittiötasolla tuttuun aikaan odottamassa ruokaa. Lähestyessäni kissaa sen tassu singahti pystyyn ja koetti kärsimättömästi kättäni. Minä tottelevaisesti nappasin naksupussin ja aloitin leikin.

Neljä viikkoa harjoitusten aloittamisesta Sandy hypähtää viereeni. Yleensä kissa ei tee tätä, joten ilahtuneena kohotan käteni ja aion paijata kissan päätä. Sandy kohottaa tassunsa ja tarttuu käteeni etsien herkkua. Nostan pari kertaa käteni ylävitoseen ja Sandy ojentaa aina oman tassunsa. Viesti menee perille. Nyt kissani tulee hakemaan minua leikkimään.

Loppujen lopuksi Sandy taisikin kouluttaa minua.