Eläinten hyvinvointilain säännökset ja asetukset päivittyvät – näin laki muuttuu

Valtioneuvoston joulukuun lopulla säätämä asetus eläimille tehtävistä toimenpiteistä ja keinollisen lisäämisen menetelmistä tuo pieniä parannuksia lemmikkieläinten hyvinvointiin. Asetus kieltää esimerkiksi koirien, kissojen ja lemmikkikanien tatuoimisen kokonaan.

– Aiemmin koirille, kissoille ja kaneille on voitu tehdä tunnistusmerkintä mikrosirun sijaan myös tatuoimalla. Myöskään koirien kannusvarpaita ei saa jatkossa poistaa ilman lääketieteellistä perustetta. Nämä ovat ehdottomasti hyviä uudistuksia, sanoo SEYn toiminnanjohtaja, eläinlääkäri Kati White.

Lisäksi jatkossa tuotantoeläimenä pidettävän kanin tatuoinnin yhteydessä on käytettävä kivunlievitystä. Kivunlievitys vaaditaan myös silloin, kun koe-eläimenä pidettävälle jyrsijälle tehdään tatuointi tai eläimen korvat rei’itetään tai lovetaan.

Asetus vaikuttaa myös hevosten hyvinvointiin. Hevosen turpakarvat on aiemmin saatettu ajella tai nyppiä pois hevosen ulkonäön muuttamiseksi esimerkiksi kilpailujen yhteydessä. Turpakarvat ovat kuitenkin hevosille erittäin tärkeitä, sillä ne toimivat osana tuntoaistia. Turpakarvat toimivat apuna muun muassa etäisyyksien hahmottamisessa ja syömisessä. Uuden asetuksen myötä hevosten turpakarvojen poistaminen kielletään kokonaan.

Asetuksen tuomat, kenties suurimmat muutokset koskevat lemmikkien sijaan porojen ja sikojen kastraatiota. Jatkossa porojen kastraation yhteydessä tulee jatkossa antaa kipulääkitys. Myös sikojen kastraation vaatimukset muuttuvat. Käytännössä eläimen saa kastroida ja steriloida ainoastaan eläinlääkärinammatin harjoittaja, ja toimenpiteessä on käytettävä asianmukaista anestesiaa ja kivunlievitystä. Sikojen kohdalla säännöksen voimaantuloon liittyy muutamia poikkeuksia ja erinäisiä siirtymäaikoja.

Eläinten hyvinvointilaki vaikuttaa myös hevosten pitoa koskeviin vaatimuksiin. Esimerkiksi hevosten pito pilttuussa jatkuvasti kytkettynä kielletään siirtymäajalla. Jatkuvalla kytkemisellä tarkoitetaan hevosen pitoa kytkettynä suurimman osan vuorokaudesta. Siirtymäaika kestää vuoden 2027 loppuun saakka.

Myös ammattimaisen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvan hevoseläinten pidon määritelmä, samoin kuin eläinten lukumäärärajat, ovat tulevassa eläinten hyvinvointilaissa jonkin verran erilaiset kuin nykyisessä eläinsuojelulaissa ja -asetuksessa. Tämä saattaa tuoda uusia toimijoita ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

Jatkossa hevosilla ei saa käyttää sellaisia välineitä tai varusteita, jotka aiheuttavat sille tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa. Hyväksyttävänä ei voida pitää esimerkiksi sellaista hevosen kuolainta, jonka terävät reunat aiheuttavat haavaumia hevosen suuhun.

Välineitä, joiden käyttö aiheuttaa hevoselle ilmeistä tarpeetonta kipua tai tuskaa, ei saa enää myydä, markkinoida tai pitää hallussa. Esimerkiksi sähköä tehosteena käyttävä niin sanottu imppauspanta kielletään. Imppauspannalla pyritään estämään hevosta toteuttamasta stereotyyppistä häiriökäyttäytymistä.

Alle 15-vuotiaiden lasten vanhemmilla, muilla huoltajilla ja valvojilla on velvollisuus huolehtia siitä, ettei lapsi kohtele hevosta kovakouraisesti tai muuten sillä tavalla, että hevoselle aiheutetaan tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Myöskään hevoskilpailut ja -näyttelyt eivät saa vaarantaa tarpeettomasti hevosen hyvinvointia.

SEY Suomen eläinsuojelun toiminnanjohtaja, eläinlääkäri Kati White pitää hyvinä uudistuksina muun muassa hevosten pilttuissa kytkettynä pitämisen kieltämistä sekä piikki- ja sähkövälineiden kieltämistä. Whiten mukaan tosin myös sähköttömät imppauspannat tulisi kieltää.

Nykyinen hevosia koskeva asetus korvataan myöhemmin hevosten hyvinvoinnista annettavalla uudella hevosasetuksella, jolla säädetään tarkemmin muun muassa hevosten pitopaikan koosta ja olosuhteista, sekä hevosten olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämisestä.

– Teemme SEYssä töitä sen eteen, että hevosasetukseen tulisi paljon enemmän parannuksia. Esimerkiksi kosketuskontakti toisen hevosen kanssa olisi hevosille erittäin tärkeää. Hevonen on laumaeläin, ja sen pitää päästä toteuttamaan sosiaalisia suhteita, White sanoo.

Uusi eläinten hyvinvointilaki muuttaa myös koirien pitoa koskevia vaatimuksia. Esimerkiksi jatkossa jalostukseen ei saa käyttää koiraa, joka ei kykene lisääntymään luonnollisesti. Myöskään sellaista koiraa, jonka jalostukseen käyttö aiheuttaa todennäköisesti merkittävää hyvinvointihaittaa joko eläimelle itselleen tai sen tulevalle jälkeläiselle, ei saa käyttää jalostukseen.

Eläinten hyvinvointilaki edellyttää, että ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa koiria pitävät tekevät toiminnastaan ilmoituksen aluehallintovirastolle. Tällaista toimintaa on esimerkiksi koirahoitolan pito. Myytäviä tai annettavia koiranpentuja tai koiria markkinoitaessa on ilmoituksessa annettava tietyt minimitiedot.

Jatkossa koirilla ei saa myöskään käyttää sellaisia välineitä tai varusteita, jotka aiheuttavat sille tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa. Välineitä, joiden käyttö aiheuttaa koiralle ilmeistä tarpeetonta kipua tai tuskaa, ei saa muun muassa myydä tai markkinoida, eikä edes pitää hallussa. Kiellettyjä välineitä ovat esimerkiksi piikkipannat sekä muut vastaavat koiralle pistotuntemusta ja kipua aiheuttavat ohjaus- ja hallintavälineet.

– Uudessa laissa on hyviä kirjauksia esimerkiksi siitä, että koirien pitää pystyä lisääntymään luontaisesti. Koirien ääripiirteisiin pystytään vaikuttamaan tätä kautta, kertoo SEY Suomen eläinsuojelun toiminnanjohtaja, eläinlääkäri Kati White.

White iloitsee myös rajoituksista pentujen maahantuontiin.

– Rajoituksilla pystytään toivottavasti vaikuttamaan ulkomailta Suomeen tapahtuvaan pentutehtailukauppaan.

White huomauttaa, on myös erittäin positiivista, että viranomaisten ylläpitämä koirarekisteri on perustettu, ja että kaikki koirat tulee jatkossa rekisteröidä.

– Toivoisimme, että koirarekisteristä tulisi kansainvälisesti yhtenevä rekisteri, eli että kaikki koirat EU:n sisällä olisivat samassa rekisterissä. EU-komissio onkin jo esittänyt tällaista yhteneväistä rekisteriä koko EU-alueelle, hän sanoo.

Ensi vuoden alusta lähtien eläinten pysyvässä pitopaikassa tai sen yhteydessä on oltava tilat ja välineet eläinten tarkastamista ja käsittelyä varten. Myös sairaita eläimiä varten tulee olla tila, missä eläin voi toipua rauhassa.  

Esimerkiksi sikaloissa ja navetoissa on oltava sairaskarsinoita, jotka ovat käytettävissä tähän tarkoitukseen. Toisaalta broilerikasvattamossa sairastiloja ei käytännössä tarvita, koska yksittäiset sairastuneet ja vahingoittuneet eläimet yleensä lopetetaan tai ne kuolevat itsestään. Säännös koskee myös harraste- ja lemmikkieläimiä. 

SEYn toiminnanjohtajan, eläinlääkäri Kati Whiten mielestä muutos on erittäin tärkeä.  

– Sairaan eläimen tulee voida toipua rauhassa, jotta esimerkiksi muu ryhmä ei kiinnitä siihen negatiivista huomiota. SEY pitää lakimuutosta erittäin positiivisena, White toteaa. 

Ensi vuoden alusta alkaen kaikilla nisäkkäillä ja linnuilla on oltava pysyvässä pitopaikassaan jatkuva mahdollisuus juoda vettä – tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.  

Jatkuvan juomaveden saantia ei vaadita esimerkiksi vastasyntyneiden tai -kuoriutuneiden eläinten kohdalla. Myöskään luonnonvaraisille, laajoilla alueilla tarhattaville eläimille ei vaadita jatkuvaa vedensaantia. Poikkeuksen muodostavat myös tiettyjen eläinten pysyvät pitopaikat, joissa sulan veden jatkuva saatavilla pitäminen talviaikaan on kohtuuttoman vaikeaa järjestää.  

Ruokaviraston mukaan uusi säännös koskee laajaa eläinjoukkoa, joille ei aiemmin ole vaadittu jatkuvaa vedensaantia. Tällaisia eläimiä ovat esimerkiksi kissat, koirat ja muut pienikokoiset seuraeläimet sekä hevoset ja naudat.  

Eläimille on oltavat tarjolla juomavettä myös talvipakkasilla. Esimerkiksi ulkotarhoissa asuvat koirat, linnut ja hevoset saattavat tarvita jatkossa lämmitettävät vesikupit, jotta vesi ei jäädy pakkasjaksojen aikana. Vedensaannin toteutumista valvotaan vuoden alusta lähtien eläinsuojelutarkastusten yhteydessä.  

SEYn toiminnanjohtaja, eläinlääkäri Kati White kertoo, että jatkuvan juomaveden turvaaminen nisäkkäille ja linnuille on ollut yhtenä prioriteettina, kun SEY on pyrkinyt vaikuttamaan lain sisältöön noin kymmenen vuoden ajan.  

– Meidän tekemällä vaikuttamistyöllä on ollut valtava merkitys siihen, että jatkuva vedensaanti saatiin tähän uuteen eläinlakiin. Tämä on selkeä hyvä askel, White toteaa.  

Hän huomauttaa, että poikkeukset, kuten se, ettei tietyille turkiseläimille turvata jatkuvaa vedensaantia, on iso pettymys.  

– Myös se, että eläimet voivat olla suuren osan päivästä pysyvän pitopaikan ulkopuolella, ja näin ollen ne voivat kokea janoa päivän aikana, on ongelmallista. Tällaisia kohtia tuleekin vielä täsmentää asetustasolla, White sanoo.