Artikkelit

Yli 50 vuotta eläinten puolella: Britt-Marie Juup on auttanut uransa aikana sekä puuhun karanneita kissoja että naarannut nautoja suonsilmäkkeestä

Britt-Marie Juup on auttanut puuhun karanneita kissoja, tuijottanut haulikon piippuun ja naarannut nautoja suonsilmäkkeestä. Nykyisin Juup työskentelee Turun eläinsuojeluyhdistyksen ensimmäisenä toiminnanjohtajana.

12.07.2023 Tiina Sormunen 9 min

Pulaan joutuneiden luonnonvaraisten eläinten auttaminen on Britt-Marie Juupille tuttua puuhaa. Kuvan lehtopöllö oli kolaroinut rekan kanssa, mutta on jo toipumassa törmäyksestä. Kuva: Veijo Lindgren

12.07.2023 Tiina Sormunen 9 min

Kun turkulainen Britt-Marie ”Brittis” Juup, 71, oli lapsi, hän kulki usein eläinlääkäri-isoisänsä matkassa. Suurin osa isoisän asiakkaista oli maatalojen eläimiä, mutta kotona hänellä oli huone, jossa hän otti vastaan myös lemmikkejä.

Juup ihaili isoisänsä työtä, ja hän ajatteli myös itse lukea eläinlääkäriksi. Kesken opintojen iskenyt kouluväsymys muutti kuitenkin suunnitelmat.

Juupilla oli käytössään auto, jolla hän tykkäsi kruisailla pitkin maanteitä. Alkuhuuman laannuttua hän mietiskeli, voisiko autoilemalla tehdä jotain hyödyllistä.

Turun eläinsuojeluyhdistyksen vuosikokous oli kuin vastaus pohdintoihin. Eläinrakkaana ihmisenä Juup osallistui kokoukseen ja sattui juttusille tummatukkaisen, koko ajan äänessä olleen naisen kanssa. Nainen oli Anja Eerikäinen (1933–2002).

– Kerroin hänelle, että minulla on tuore ajokortti ja kysyin, olisiko minusta jotain apua. Anjalla ei silloin ollut ajokorttia, ja hän pyysi antamaan puhelinnumeroni, koska saattaisi soittaa joskus. Hän soitti seuraavana päivänä. Ensimmäinen keikka oli kissa puussa Vartiovuorenmäellä, Juup muistelee.

Tiukkoja tilanteita

Juupin tavoin Anja Eerikäinen oli TESYn aktiivi, mutta hän toimi myös Turun kaupungin eläinsuojeluvalvojana. Eerikäisellä oli jopa rajoitetut poliisioikeudet, aseenkantolupa ja ase. Jälkimmäistä kaksikko ei tosin koskaan kantanut mukana, vaikka kohdalle osuikin monta kiperää tilannetta.– Useita kertoja jouduimme peruuttamaan kohteesta kävellen pois. Joskus tuijotimme haulikon piippuun, joskus meidät yritettiin kuristaa.

Eläinsuojeluvalvojan vierellä Juup näki ja koki eläinkohtaloita, joita hän tuskin koskaan unohtaa. Oli parsinavetassa seisovia lehmiä, joiden kaulaan oli vasikkana tai nuorena hiehona kiinnitetty panta, jota ei oltu koskaan löysätty. Panta oli kasvanut ihoon sisälle, ja kaulasta valui vihreää mätää.

Kerran kohdalle osui yksinäinen mies, jolla oli iso navetta. Navettaan tuli eläimiä kasvatukseen, ja niiden piti lähteä navetasta teuraaksi. Valvonnassa oli jokin mennyt pieleen, ja navettaan tuotiin aina uusia eläimiä, mutta kukaan ei reagoinut siihen, että yhtään eläintä ei koskaan lähtenyt teuraaksi.

Joku teki miehestä lopulta eläinsuojeluilmoituksen. Tällöin paljastui,että navetassa oli pahoinpideltyjä eläimiä. Niitä oli lyöty talikolla kylkiin ja päähän, joka puolelle. Jostain syystä mies oli huolehtinut aiheuttamistaan vammoista suihkuttamalla talikon tekemiin reikiin sinistä ja lilaa haavasprayta.

– Aloimme miettiä, missä olivat ne kaikki loput miehelle tuodut eläimet. Naarasimme navetan lähellä ollutta suonsilmää ja noukimme sieltä kymmenittäin eläimiä. Ne olivat ilmeisesti kuolleet vammoihinsa. Sen jälkeen mies oli dumpannut eläimet suonsilmään, Juup kertoo.

Myös metsästyskoirien kohtelu suretti Juupia. Koirat olivat omistajilleen tarpeellisia metsästyskaudella, mutta muun ajan ne seisoivat aitauksessa ja eristetyssä kopissa yksin.

Omistajan saavuttua kotiin koira hyppi tarhassa iloisena ja yritti saada ihmisen tulemaan luokseen. Omistaja karjui koiransa hiljaiseksi ja meni sisälle taloon. Ruokintatilanteessa kuppi vain käytiin lykkäämässä koiralle.

– Pahuksen eläinsuojelulaki ei vaadi rakkauden antamista ja seuranpitoa. Koira on laumaeläin, jonka lauma on sen perhe. Jos koiraa ei koskaan oteta lauman jäseneksi, se tuntee olevansa epäonnistunut. Näitä on ehkä vähemmän tänä päivänä, mutta ennen ne olivat hyvin tavallisia, Juup sanoo.

Britt-Marie Juup haavi kädessä TESYn auton edessä.

Turun Eläinsuojeluyhdistyksellä on käytössään eläinpelastusauto, jota kuljettavat hankaliin eläinpelastustehtäviin perehtyneet vapaaehtoiset. Kuva: Veijo Lindgren

Aktiivivuosina Juup ja Eerikäinen kolusivat silloista Turun ja Porin lääniä 40 000 kilometrin vuositahdilla. Nykyisin viranomaiset hoitavat kaikista vakavimmat eläinsuojelutapaukset, mutta Juup ei harmittele Eerikäisen kanssa näkemiään kamaluuksia.

– En tietäisi puoliakaan yhteiskunnastamme ja ihmisten sekä eläinten kohtaloista, ellen olisi saanut seurata hänen työtään läheltä kaikkia niitä vuosia.

Juup teki aktiivista kenttätyötä vuoteen 1984 asti, jolloin hän alkoi odottaa esikoistytärtään. Ruuhkavuosina vapaaehtoistyö jäi vähemmälle, mutta side eläinsuojeluyhdistykseen säilyi vahvana TESYn johtokunnan sihteeripestin myötä.

Takaisin vapaaehtoiseksi

Suomen vanhimman eläinsuojeluyhdistyksen ensimmäisenä toiminnanjohtajana Juup aloitti tammikuussa 2020. Kun häntä pyydettiin pestiin, Juup ei vastannut heti myöntävästi. Hän oli ollut kuusi vuotta eläkkeellä ja perustanut sinä aikana käännöstoimiston sekä aloittanut kyykäärmeiden siirtopalvelun. Eläkeläiseksi tekemistä oli riittävästi. Toisaalta TESYn toiminnanjohtajuus oli hänen unelmatyönsä.

– Kun aloitin toiminnanjohtajana, lupasin olla pestissä kolme vuotta, Juup lisää.

Nyt menossa on viimeinen vuosi ja kuukaudet, viimeinen työpäivä koittaa tämän vuoden lopussa. Sen jälkeen Juup aikoo jatkaa yhdistyksen vapaaehtoisena, koska apua tarvitsevia eläimiä on joka vuosi paljon. Etenkin luonnonvaraiset eläimet työllistävät TESYn vapaaehtoisia, jotka pyörittävät

Suomen ainoata ympärivuorokautisesti toimivaa eläinten hätäkeskusta. Viime vuonna yhdistyksen hoivissa oli runsaat 600 luonnoneläintä.

– Kukapa heitä hoitaisi, jos emme me eläinsuojeluyhdistykset? Laissa luonnoneläimillä on vain hintalappu, jos heidät tapetaan, vastuuta heistä ei ole kenelläkään. Me autamme kaikkia eläimiä, Juup kiteyttää.

Liian hitaita muutoksia

Eläinsuojelijan näkökulmasta ihminen ei ole 50 vuodessa juurikaan muuttunut. Ihmiset hankkivat lemmikkejä edelleen ilman kunnollista harkintaa ja heppoisin perustein. Juupia harmittaa, etteivät ihmiset tiedosta, kuinka kallista eläimen pitäminen on, ja varaudu yllättäviinkin kustannuksiin. Viime aikoina TESY on saanut paljon puheluita ihmisiltä, jotka ovat pyytäneet taloudellista tukea eläinlääkärikuluihin.

– Olemme neuvoneet heitä käymään läpi läheiset ja sukulaiset, jos joku heistä voisi osallistua maksuihin. Itsekin lahjoitusvaroin toimiva eläinsuojeluyhdistys ei voi toimia pankkina. Lisäksi tarvittaisiin nykyistä enemmän kunnallisia eläinlääkäreitä ja klinikoita, joissa hoitomaksut ovat kohtuullisia, Juup pohtii.

Eläinsuojelijan näkökulmasta ihminen ei ole 50 vuodessa juurikaan muuttunut.

Eläintenpidossa on menty myös taaksepäin. Nykypäivän häpeäpilkkuna Juup pitää tehomaataloutta. Pienet navetat ovat vaihtuneet kliinisiksi tuotantolaitoksiksi, joissa on tuhansia eläimiä.

– Lakimme sallii porsitushäkit, jossa emakkoa pidetään monta viikkoa, eikä se pysty edes kääntymään. Maitotuotannossa äidiltä riistetään lapset ja lapselta äiti. Ja sitten meillä on niinkin suosittu ruokalaji kuin broileri. Eläin, jonka jalostus on johtanut siihen, ettei lintujen luusto kestä sitä valtavaa painoa ja kasvua, jonka tarkoituksena on vain saada rintapala äkkiä mahdollisimman suureksi, Juup luettelee.

Häntä surettaa, että kuluttaja, joka tietää tehotuotantoeläinten oloista yleensä paljon, suostuu silti tukemaan tällaista tuotantoa.

– Kun näistä asioista puhuu, reagoidaan, että älä puhu, se on niin kauheata. Ei haluta edes ajatella. Se on surullista, koska meillä kuluttajilla on niin suuri valta.

Juup ajattelee, että maailmassa on tilausta yhdistysten tekemälle pyyteettömälle eläinsuojelutyölle. Edelleen tarvitaan niin eläinten puolestapuhujia kuin konkreettisen eläinsuojelutyön tekijöitäkin.