Korona-aika on pitänyt eläinsuojelijat kiireisinä

SEYn viestintäpäällikkö Maria Lindqvist tiivistäisi korona-ajan sanaan lemmikkibuumi. Hänestä tuntuu, että viime vuonna mediaa ei oikein mikään muu aihe kiinnostanutkaan kuin ihmisten koronan innoittamina hankkimat lemmikit.

Yhteydenottoja tuli medialta niin paljon, että tietoa saadakseen SEY teki jäsenyhdistyksilleen yhteensä kolme kyselyä koronapandemian vaikutuksista muun muassa hylättyjen eläinten ja adoptiokyselyjen määrään sekä yhdistysten talouteen.

Lähes kaikissa kyselyihin osallistuneissa yhdistyksissä adoptiotarjoukset ja yhteydenotot ovat lisääntyneet huomattavasti. Aiempaa useampi näistä yhteydenotoista on ollut harkitsematon.

– Moni on kaivannut kotiinsa koronakaveria piristämään arkea, mutta ei ole miettinyt asiaa sen pidemmälle. Yhdistyksen kodittomiin eläimiin, adoptiokäytöntöihin tai edes toivottuun eläinlajiin ei ole tutustuttu, SEYn jäsenyhdistyskoordinaattori Maarit Suhonen harmittelee.

Lemmikkibuumi on Lindqvistin mukaan lisännyt myös eläinsuojeluongelmia, kun eläimiä on otettu huonolla harkinnalla ja ilman riittäviä resursseja kouluttaa tai kustantaa eläinlääkärimaksuja.

– Eläinsuojeluilmoitusten määrä on viimeisen vuoden aikana lisääntynyt jopa 20 prosenttia, Lindqvist lisää.

Eläinsuojeluilmoituksissa ovat korostuneet muun muassa koirien haukkuminen, erilaiset käytösongelmat ja aggressiivisuus.

Pandemia-aikana SEY on saanut paljon eläinsuojeluilmoituksia myös luonnonvaraisista eläimistä.

– Kun ihmiset ovat viettäneet enemmän aikaa ulkona, he ovat myös nähneet enemmän eläimiä. Meillä on ollut luonnonvaraisten eläinten ilmoitusten kanssa, kuten myös eläinsuojeluneuvojilla työssään, todella kova kiire kahden viime vuoden ajan. Kahtena edellisenä kesänä ihmisten huoli luonnonvaraisista eläimistä on korostunut, Lindqvist muotoilee.

Lahjoitusten suhteen Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistys on ollut poikkeus, sillä monissa muissa jäsenyhdistyksissä lahjoitusten määrä on kyselyjen perusteella vähentynyt korona-aikana. Tapahtumat ovat olennainen osa varainkeruuta, ja osa yhdistyksistä ei ole voinut järjestää niitä jopa kahteen vuoteen.

– Myös esimerkiksi kirpputorien kävijämäärät ovat olleet koronan aikaan vähäisempiä. Eläimiä on lähes kaikkiin yhdistyksiin tullut joko tavalliseen tapaan tai tavallistakin enemmän, joten talous on monin paikoin hyvin tiukoilla, Suhonen linjaa.

Yhdistysten perustyö eli eläinten auttaminen on kuitenkin jatkunut läpi korona-ajan.

Lindqvist näkee, että pandemia-aika on tehnyt näkyväksi sen, kuinka huonosti luonnonvaraisten eläinten hoito on Suomessa järjestetty. Valtavaksi paisunut avuntarve on kuormittanut SEYn eläinsuojeluneuvojien jaksamista, kun eläinten auttaminen on hyvin pitkälti vapaaehtoisten varassa.

– Nähdäkseni se pakottaa yhteiskunnan tekemään asialle vähitellen jotakin. Se antaa meille argumentteja toimia paremmin luonnonvaraisten eläinten puolesta, Lindqvist lausuu.

Hän pitää hyvänä asiana, että media on nyt aiempaa kiinnostuneempi eläinten näkökulmasta. Lemmikin hankinnasta ja siihen liittyvästä vastuusta keskustelu on edennyt myös tuotantoeläinten hyvinvointiin, kun zoonooseja, eli eläimestä ihmiseen tarttuvia tauteja, on ruodittu pandemianäkökulmasta.

– Toivoakseni ainakin päättäjät ymmärtävät nyt paremmin, miten kriittinen asia eläinten ja ihmisten rinnakkaiselo on, kun eläimiä pidetään pienissä, rajatuissa olosuhteissa, joissa tautipaine on kova. Tehotuotannon yhteydestä zoonoosipandemiaan on puhuttu eläinsuojelupuolella varmaan ainakin kymmenen vuotta, ja nyt se sitten realisoitui. Toivottavasti siihen suhtaudutaan jatkossa vakavammin, Lindqvist painottaa.

Seinäjoen seudulla on varsinaiselta lemmikkibuumilta vältytty, sillä yhdistyksen kissat ovat aina löytäneet hyvin koteja. Kleimola tosin mainitsee, että adoptiohakemuksia on tullut yhdistykselle huomattavasti enemmän kuin tavallisesti, mutta siihen on voinut vaikuttaa myös kissojen suuri määrä.

Koronalemmikkejä ei hänen tietääkseen ole yhdistyksestä adoptoitu.

– Tulevat kodit on haastateltu hyvin tarkkaan ja selvitelty, että mitäs sitten, kun korona on ohi. Ettei eläin unohdu, kun ollaan reissun päällä. Ei meille ole myöskään palautunut eläimiä kuin yksittäisiä tapauksia, mutta ei ongelmaksi asti, Kleimola täsmentää.

Sen sijaan uusia sijaiskoteja on pandemia-aikana tullut yhdistykselle tasaiseen tahtiin.

Koronarajoitusten purkaminen, yhteiskunnan avaaminen ja elämän palautuminen niin sanotusti normaaleihin uomiin herättää sekä Lindqvistissä että Kleimolassa ilon ohella pelonsekaisia tunteita.

Jäsenyhdistykset ovat viimein päässeet järjestämään tapahtumia, ja esimerkiksi Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistys toteutti jo alkuvuodesta kahdella paikkakunnalla vähävaraisille lemmikinomistajille tarkoitetun leikkauskampanjan. Tapahtumissa leikattiin useita kymmeniä kissoja.

Mutta miten käy korona-aikana hankituille lemmikeille, jotka alkavat olla täysikasvuisia? Lindqvist pelkää, että erilaiset pitovaikeudet ja eläinten kouluttamattomuus alkavat näkyä, mikä lisää yhteydenottoja eläinsuojeluun.

– Osa jäsenyhdistyksistä on jo raportoinut, että eläimistä halutaan aiempaa enemmän eroon. Ja koska eläimiä on enemmän, myös ongelmat lisääntyvät. Mitäköhän tässä vielä tapahtuu kaikille eläimille, joita on koronainnoissaan otettu? Lindqvist miettii.