Eläimen etu edellä luontoon: Luontokuvaajan täytyy olla eläinten kanssa tarkkana
Muutama vuosi sitten Helsingin Sanomat uutisoi kettuemosta, joka oli perustanut kodin kahdeksan poikasensa kanssa keskelle kaupunkia jalkapallokentän viereen. Hyvin pian kettuperheen kotirauha rikkoutui, kun lehtijuttu innoitti lauman luontokuvaajia hyörimään cityasukkaiksi muuttaneiden pienpetojen ympärillä. Kuvaajat houkuttelivat kettuja esiin muun muassa kissanruoalla, ja röyhkeimmät työnsivät kameransa kettuperheen pesään.
Korkeasaaren kuraattori Hanna-Maija Lahtinen muistaa menon olleen niin villiä, että lopulta luontokuvaajia piti pyytää jättämään kettuemo poikasineen rauhaan. Vastaavanlainen hulina oli päällä viime maaliskuussa, kun pääkaupunkiseudulla jolkotteli yksinäinen susi.
– Myös silloin pyydettiin, että antaa eläimen mennä menojaan. Totta kai se kiinnostaa ihan valtavasti ihmisiä, mutta mieluummin suttakin voisi yrittää katsella vaikka kiikareilla jostain lintutornista, eikä mennä varsinkaan koirien kanssa etsimään sitä, Lahtinen täydentää.
Ruokkimatta paras
Digitaalisten laitteiden ja sosiaalisen median myötä luontokuvauksesta on tullut suosittu harrastus. Luonto eläimineen kiinnostaa, mutta halu saada näkyvyyttä ja menestystä kannustaa kuvaajia toisinaan ylilyönteihin. Tällöin luontokuvauksen tärkein periaate, luonnon kunnioittaminen, unohtuu tai siitä ei piitata.
Vaikuttavia lähikuvia luonnonvaraisista eläimistä napatakseen kuvaajat houkuttelevat kohteita kameran eteen tarjoamalla ravintoa, joka ei välttämättä sovi niille lainkaan.
– Jos esimerkiksi vesilinnuille syötetään pullaa, niille voi tulla muutoksia poikasruokintaan. Kesäaikaan pikkulintujen pitäisi syödä hyönteisravintoa ja muuta mitä luonnosta löytyy. Siemenistä ja pähkinöistä, joita niille ihan hyväntahtoisesti syötetään myös kesäisin, voi aiheutua poikasille kasvuongelmia, Lahtinen kertoo.
Lahtinen huomauttaa, että ihminen ei ehkä osaa ajatellakaan, kuinka laaja ja monipuolinen luonnonvaraisen eläimen ruokavalio on.
– Olisikin parempi, ettei niitä ruokittaisi kesäisin, hän jatkaa.
Ruokinnalla kuvaaja voi myös tahtomattaan kesyttää luonnonvaraisen eläimen, jolloin se kadottaa ihmisarkuutensa. Eläimelle kesyyntyminen on riski. Seuraava eläintä lähestyvä ihminen ei välttämättä olekaan liikenteessä yhtä hyvillä aikeilla kuin valokuvaaja.
– Valitettavasti meillekin on tullut villieläinsairaalaan potkittuja siilejä ja muita eläimiä, Lahtinen lisää.
Myös SEYn vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiainen suosittelee, ettei luontokuvaaja ruokkisi luonnonvaraisia eläimiä turhaan. Viitisen vuotta luonnonvaraisia eläimiä Etelä-Karjalan alueella hoitanut Nousiainen muistuttaa, että luontokuvaus vaatii ennen kaikkea kärsivällisyyttä.
– Tämä ruokkimishommahan kertoo, ettei nykyihmisellä ole pitkäjänteisyyttä. Ruokinta helpottaa meitä ihmisiä, mutta aiheutamme eläimille turhaa vaaraa. Kesyyntyneet eläimet jäävät helpommin myös auton alle, Nousiainen kiteyttää.
Älä vaaranna itseäsi
Luonnonsuojelulain mukaan jokaisen luonnossa liikkuvan on huolehdittava, että hänen toimistaan aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa eläimille, luonnolle ja muille luonnossa liikkuville. Lain ohella monilla lintuharrastajilla ja luonnonkuvausyhdistyksillä on omia eettisiä periaatteita siitä, kuinka kuvaajan on kohdeltava luontoa ja eläimiä.
Esimerkiksi Birdlife Suomi ja Suomen luonnonvalokuvaajat ry korostavat, että kuvattavan eläimen hyvinvoinnin täytyy olla perustana kaikessa valokuvausharrastukseen liittyvässä toiminnassa. Eläimiä ei saa stressata turhaan, eikä esimerkiksi löytämäänsä linnunpesää poikasineen saa rynnätä kuvaamaan lähietäisyydeltä. Luonnonsuojelulaki kieltää pesimärauhan häiritsemisen.
Ei edes silloin, kun ainoa kamera on kännykässä ja mieli halajaa sosiaaliseen mediaan jaettavaa selfietä söpöjen poikasten kera.
– Selfie-kulttuurista huolimatta pitäisi mennä eläimen ehdoilla. Valitettavasti maailmalla on ollut näitä kuolintapauksia, että delfiininpoikanen tai riikinkukko on kuollut, kun se on ollut ihmisten pyörityksessä. Suomesta en ole vielä kuullut tällaisia uutisia, mutta jokakeväiset kuutit ovat sellaisia, että massat pyörivät kameroidensa kanssa niiden ympärillä, Lahtinen huomauttaa.
Liian lähelle eläintä kameransa kanssa tunkeva kuvaaja voi vaarantaa myös oman terveytensä. Lahtisen mainitsemat hylkeenpoikaset voivat aiheuttaa puremillaan pahojakin vammoja. Samasta syystä myös isot eläimet, kuten hirvet, kannattaa jättää rauhaan erityisesti niiden lisääntymisaikana.
– Hirvasten välisiin mittelöihin ei kannata mennä ainakaan kovin lähelle, koska hirviuros ei katso, onko kilpailija ihminen vai toinen uros. Ne voivat kiihkoissaan käydä myös ihmisen päälle, hän tietää.
Eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiainen puolestaan muistuttaa pitämään joutseniin riittävän turvavälin. Kaunis lintu osaa napata nokallaan napakasti, ja sen siivenisku voi murtaa ihmiseltäkin kylkiluita.
Sivusta seuraten
Kärsivällisyyden ja kunnollisen kamerakaluston lisäksi luontokuvaajan on tärkeää perehtyä kuvauskohteisiinsa. Luontokuvaaja Krista Ylinen uskoo, että kuvauskohteen tunteminen ennaltaehkäisee myös ylilyöntejä ja on eduksi niin kuvattavalle kuin kuvaajallekin.
– Tarjolla on paljon tietoa, johon perehtymällä pystyy toimimaan paremmin luonnonvaraisten eläinten kanssa – lajien erityispiirteet huomioiden. Esimerkiksi hirvi voi kuulla toisen hirven äänen jopa kolmen kilometrin päästä, mikä on luonnollisesti hyvä tiedostaa hirveä lähestyessä, hän kertoo.
Lajikohtaisen käyttäytymisen lisäksi Ylinen on pannut merkille, että eläimillä on myös yksilökohtaisia eroja. Näin ollen jokaisen kuvattavan eläimen kohdalla tutustuminen on aloitettava alusta, ellei ole varma, että on kohdannut kyseisen yksilön jo aiemmin.
Jokainen eläinkohtaaminen on opettanut Yliselle jotain uutta, ja hän pyrkii hallitsemaan omaa toimintaansa niin, ettei siitä olisi häiriötä.
– Tärkeintä on halu oppia ja hyvä tahto, vaikka joskus yrityksessään epäonnistuukin, Ylinen linjaa.
Yliselle luonto on paras paikka pysähtyä koko elämän kirjon eteen. Luonnossa on tilaa hengittää ja olla vapaa, ja luonnonvaraisten eläinten kanssa unohtuu helposti kaikki ulkopuolinen.
Luontokuvaajana luonnonsuojelullinen ote on Yliselle ensisijaisen tärkeää.
– On luontevaa, etten halua tahallisesti tuottaa stressiä kuvauskohteilleni. Haluan ainoastaan seurata sivusta, en puuttua tai ohjailla, hän painottaa.
