Kun peura osuu tuulilasiin, on tuurista kiinni, miten nopeasti eläintä lopettamaan kutsuttu metsästäjä saapuu paikalle
Mikko Murtomaa oli ajamassa Jokioisten ja Forssan väliä, kun yhtäkkiä hän näki isohkon eläimen juoksevan tielle. Eläin piirtyi mustavalkoisena vastaantulevan auton valokeilaan, ja hetkeä myöhemmin se lensi kaaressa tielle.
Murtomaa tiesi välittömästi, että kyseessä oli hirvieläinkolari. Eläin tarkentui kolarin jälkeen peuraksi, joka oli Murtomaan mukaan iso pukki. Pukin jalka oli pahasti poikki, ja se roikkui nahan varassa.
– Eläinparka oli ihan sokissa. Kolmella jalalla se yritti epätoivoisesti johonkin mennä.
Eläin konkkasi Murtomaan mukaan läheiseen ojaan ja painoi päänsä heinikkoon. Siellä se pysyi visusti piilossa.
Murtomaa soitti hätäkeskukseen, joka välitti tehtävän Kanta-Hämeen poliisille. Poliisi soitti pian Murtomaalle. Häneltä kysyttiin henkilövahingoista, omaisuusvahingoista ja kun poliisille ei ollut tarvetta, välitettiin tehtävä paikallisille metsästäjille.
– Sitten ne sanoivat, että lopetuspartio on jo tulossa.
Lopetuspartiolla poliisi tarkoitti tehtävän vastaanottaneita metsästäjiä.
Hämeen poliisilaitoksen mukaan poliisi ei mene paikalle, jos kolarissa ei ole henkilövahinkoja tai jos aineelliset vahingot ovat jääneet pieniksi. Siksi poliisi irtautui Murtomaankin todistamasta kolarista kymmenen minuutin jälkeen.
Murtomaa odotti tapahtumapaikalla metsästäjien suorittamaa suurriistavirka-apua yhdessä kolariautoa ajaneen kuskin ja hänen poikansa kanssa.
Ketä päivitetty komentoketju palvelee?
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa tapahtui viime vuonna lähes 13 000 riistaonnettomuutta. Suurin osa riistakolareista tapahtuu syksyisin. Eniten riistakolareita tapahtui vuonna 2023 Varsinais-Suomessa.
Kanta-Hämeen poliisin alueella eläimiin liittyviä tehtäviä oli vuonna 2023 noin 1 700. Näistä tuhanteen pyydettiin apua paikallisilta metsästäjiltä.
Poliisilaitokset ja riistanhoitoyhdistykset ovat sopineet, että riistanhoitoyhdistykset antavat alueen poliisille apua eläintehtävissä. Tällaisiin tehtäviin kuuluu riistan jäljestäminen, lopettaminen ja poiskorjaaminen. Toisinaan riistanhoitoyhdistyksiä kutsutaan apuun häätämään suurpetoja.
Yhteistyötä poliisi ja riistanhoitoyhdistykset ovat tehneet vuosikymmeniä.
Vuoden 2018 jälkeen komentoketju on kuitenkin kasvanut.
Kolaripaikalta soitetaan hätäkeskukseen. Sitten hätäkeskus välittää tehtävän poliisille. Mikäli poliisi ei itse mene paikalle, se välittää tiedon suurriistavirka-avun yhdyshenkilölle, joka etsii alueen päivystävät metsästäjät. Yhdyshenkilö välittää metsästäjille tiedot. Sen jälkeen tehtävä otetaan hoidettavaksi.
Pahimmassa tapauksessa tiedot kolaripaikalta kiertävät kolmen tai jopa neljän ihmisen kautta. Se saattaa aiheuttaa ilmiön, jota voisi kutsua Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyöhön haastatellun poliisin mukaan “rikkinäiseksi puhelimeksi”.
Ennen vuoden 2018 uudistusta hätäkeskus pystyi ilmoittamaan itse suurriistavirka-apua tarjoavien yhteyshenkilölle. Nyt tiedot kierrätetään poliisin kautta, vaikka se ei tehtävää hoitaisikaan.
Kun tiedot kolaritilanteesta jäävät vajaiksi tai jopa virheellisiksi, voi eläin joutua kärsimään kohtuuttoman ajan.
Suomen riistakeskuksen yhdyshenkilön Reima Laajan mukaan ongelma ei ole aivan näin yksiselitteinen. Hän kertoo, että usein tapana on kysyä soittajan yhteystiedot, ja hänen tietojensa mukaan poliisi usein kysyy, saako soittajan yhteystiedot välittää paikallisille suurriistavirka-apua tarjoaville metsästäjille.
– Kun ajatellaan, että tämä on vapaaehtoistoimintaa, vasteajat ovat melko hyviä.
Suomen riistakeskus valvoo ja ohjaa riistanhoitoyhdistyksiä.
Mitä mieltä Riistakeskus on siitä, että vuoden 2018 jälkeen komentoketju kasvoi?
– Me tehdään niin kuin esikunta määrää.
Ilman metsästäjien tarjoamaa suurriistavirka-apua poliisi olisi pulassa, ja tehtävien määrä nousisi merkittävästi. Laaja kertoo, että suurriistavirka-aputehtäviä on yhtä paljon kuin riistakolareitakin, eli noin 13 000.
Nimestään huolimatta suurriistavirka-apu on vapaaehtoistyötä, ei virka-apua.
Metsästäjä paiskoi peuranvasaa
Mikko Murtomaan todistama peurakolari ei kuitenkaan ole ainoa laatuaan. Joskus metsästäjien saapuminen paikalle tai eläimen paikantaminen kestää kohtuuttoman kauan.
Kesäkuussa 2022 Lohjalla sattui hirvieläinkolari. Peuranvasa oli jäänyt kevytmoottoripyörän runnomaksi. Eläin oli päätynyt Murtomaan todistaman tapauksen tavoin läheiseen ojaan.
Asiasta on uutisoinut muun muassa MTV3. Tapaus on myös SEYn tiedossa.
Kolari välitettiin lohjalaiselle metsästäjälle, joka otti tehtävän vastaan. Hänellä on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus metsästämisestä.
Kun metsästäjä saapui ensimmäisen kerran tapahtumapaikalle, hän ei löytänyt eläintä. Seuraavana päivänä hän sai uudet tiedot tapauksesta ja lähti etsimään vasaa. Käräjäoikeuden pyytämässä asiantuntijalausunnossa Länsi-Uudenmaan riistanhoitoyhdistys kertoo, että noin kolmasosaa kolaripeuroista ei löydetä.
Löydettyään vasan metsästäjä lopetti sen tarttumalla takajaloista kiinni ja lyömällä niskan puunrunkoa vasten. Eläimeltä katkesi niskat.
Todistajan mukaan metsästäjä teki lopetuksen yhtäkkisesti ja varoittamatta, mikä järkytti nuorta todistajaa.
Suomen riistakeskuksen riistaonnettomuustilanteiden toimintaohjeissa kerrotaan, että eläintä tulisi kunnioittaa.
Metsästäjällä oli autossaan hirvikivääri, mutta hänen mukaansa asetta ei voinut käyttää taajama-alueella.
Suomen riistakeskus huomauttaa käräjäoikeuden tuomiossa, ettei eläimen lopettaminen puuhun paiskaamalla kuulu heidän ohjeistuksiinsa.
Valvontaeläinlääkärin lausunnon mukaan vasan puuhun paiskaamista ei voida rinnastaa terävään iskuun päähän. Näin voidaan toimia esimerkiksi pienikokoisten, alle viisi kiloa painavien tuotantoeläinten kohdalla.
Uudenmaan käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi metsästäjää kohtaan nostetut syytteet kokonaisuudessaan. Tuomio on lainvoimainen.
Metsästäjät eivät kiirehtineet kituvan eläimen luokse
Myös Mikko Murtomaa kertoi odottaneensa tovin suurriista-apua tarjoavia metsästäjiä. Avun saaminen kesti Murtomaan mukaan tunnin ja vartin. Murtomaa pitää pitkää odotusaikaa “hävyttömänä”, koska tapahtumapaikka sijaitsee lähellä asutusta ja taajamia.
Murtomaa kertoo, etteivät metsästäjät myöskään käyttäytyneet ammattimaisesti. Lopettamista edelsi metsästäjien tupakointi ja “köpöttely” edestakaisin heidän lava-autonsa ympärillä.
Metsästäjät perustelivat Murtomaalle pitkää vasteaikaa toteamalla, että hidastelulle oli syynsä, koska heidät kutsutaan usein paikalle turhaan.
Metsästäjät sanoivat Murtomaalle: “Tietäisitpä kuinka monta tyhjää lähtöä meillä on ollut.”
– Ei se ollut sellaista, että siihen oltaisiin tultu paikalle ja otettu tilanne haltuun. Ei toimittu sellaisella tavalla, että oltaisiin oikeasti oltu kiinnostuneita siitä, että eläimen kärsimys minimoidaan.
Riistakeskuksen Reima Laaja kertoo, että suurriistavirka-apu toimii eläinsuojelulain puitteissa, ja että toiminnan yhtenä keskeisenä periaatteena on eläimen kärsimyksen lopettaminen. Hän kertoo, että suurriistavirka-avun saapuminen kolaripaikalle pitäisi kestää noin puolesta tunnista tuntiin.
– [Suurriistavirka-avussa] on tärkeää tarkistaa eläimen kunto ja toimia eläinsuojelulain mukaisesti, Laaja huomauttaa.
Hänestä on myös tärkeää, että tehtävää suorittaessa toimitaan asiallisesti. Laaja kertoo, että toisinaan yksittäisiä tapauksia nousee esiin, mutta isompaa ongelmaa suurriista-avussa hän ei näe.
Murtomaalla on nykyisin suurriistavirka-avusta kielteinen kokemus.
Hänen todistamassaan tapauksessa metsästäjät olivat lopulta käyneet paikantamassa peuran ojasta. Tämän jälkeen metsästäjät kävelivät takaisin autolle, hakivat haulikon ja lopettivat eläimen lähietäisyydeltä.
Eläinten hyvinvointilain mukaan eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla.
– Se nyt ei ehkä ihan kaikista nopeimmin mennyt, mitä olisi ajatellut, toteaa Murtomaa.
