Elokuva-arvostelu: Gunda

Gunda

Ohjaus Viktor Kossakovsky, käsikirjoitus Ainara Vera & Viktor Kossakovsky. 93min, K7.
2020.

Gunda-elokuvan ohjaaja Viktor Kossakovsky on sanonut, että Gunda on elokuva, jonka hän on aina halunnut tehdä. Nähtyäni elokuvan ajattelen itse, että se on elokuva, joka jokaisen pitäisi nähdä.

Elokuvan pääosassa on Gunda-niminen emakko. Elokuva alkaa siitä, kun Gunda synnyttää. Pääsemme seuraamaan porsaiden kasvua ja äidin huolenpitoa niistä. Farmi, jossa sikaperhe elää, on sellaisen lihatuotannon ytimessä, jota usein kuvaillaan eettiseksi verrattuna tehotuotantoon. Eläimet saavat liikkua melko vapaasti keskellä luontoidylliä sijaitsevien aitojen sisällä. Elokuva kuitenkin osoittaa, että loppujen lopuksi vankeudessa vietetty elämä on aina vankeudessa vietetty elämä, olivat puitteet millaiset tahansa.

Gunda tekee sen, mihin harva elokuva on pystynyt. Se onnistuu häivyttämään ihmisen aavistuksen taka-alalle. Tietenkin elokuvan ovat kuvanneet, ohjanneet, käsikirjoittaneet ja leikanneet ihmiset. Kuitenkin kaikissa näissä toimissa on pyritty näyttämään, millaisia kuvatut eläimet ovat, ilman selittelyjä ja selostusta. Tämä on jo itsessään harvinaista eläimiä koskevassa dokumentissa. Elokuvassa ei nähdä yhtäkään ihmistä, mutta ihmisestä muistuttaa ihmisen kädenjälki: rakennukset, häkit ja aidat, jotka tarjoavat eläimille sekä suojan että vankilan.

Elokuvan eläimet – siat, naudat ja kanat – alkavat elokuvan edetessä näyttämään koko ajan persoonallisemmilta ja ilmeikkäimmiltä, inhimillisemmiltä. Kuvattavat eläimet eivät ole vain kuvattavina, vaan ne vuorovaikuttavat kuvaustilanteen kanssa. Eläimet katsovat kameraa samoin kuin kamera katsoo heitä. Tietämättömien objektien sijasta eläimistä tulee kokevia subjekteja. Eläimen ja ihmisen raja alkaa hämärtymään, kun eläintä pyritään katsomaan kuin ihmistä.

Tuotantoeläimiä kuvataan useimmiten suurina homogeenisina massoina, jolloin pyrkimys on ennemminkin etäännyttää ihminen eläimistä yksilöinä. Gundassa onnistutaan kuvauksen keinoin tuomaan esille yksilöllisyyttä, ja juuri se tekee elokuvasta hyvin tärkeän. Kuvaus ohjaa katsojan katsetta orgaanisesti ja meditatiivisesti. Katsojan tehtävä ei ole muuta kuin seurata kuvattua hahmoa, eläintä, samoin kuin hän on tottunut seuraamaan ihmishahmoja elokuvissa.

Elokuvan loppuratkaisu ei yllätä. Kuitenkin se saattaa yllättää, miten hienovaraisin keinoin kykenemme ihmisinäkin ymmärtämään eläimen tuskan ja tunteiden kirjon: emme vain ajatuksen tasolla, vaan omassa kehossamme saakka. Tämä vaatii sen, että pysähdymme eläimen kokemuksen äärelle. Gunda tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden tällaiselle pysähtymiselle.

Elokuva on nähtävillä YLE Areenassa vuoteen 2024 saakka.