Kirja-arvostelu: Kaksi ilahduttavaa lastenkirjaa hevosten ja ihmisten suhteista

Ystäväni Pulla Vehnänen
Ninka Reitun hurmaava kuvakirja Ystäväni Pulla Vehnänen (Otava, 2021) on tarina luottamukseen, kunnioitukseen ja toisen erilaisuuden huomioimiseen perustuvasta lajirajat ylittävästä ystävyyssuhteesta. Kirjassa Tylli haluaa oman ponin ja hänen mumminsa päättävät hankkia hänelle poniystävän, toki niin, että päävastuu hoidosta on aikuisilla. Niinpä poni nimeltä Pulla Vehnänen muuttaa uuteen kotiinsa maatilalle.
Omapäinen poni on kuitenkin eri mieltä Tyllin kanssa toveruuden ehdoista. Tylli oppii tarinan myötä ottamaan Pulla Vehnäsen mielipiteen ja pelot huomioon samalla kun poni oppii luottamaan lapseen. Tylli toteaa, ettei ratsastaminen ole hänelle tärkeintä, vaan se, että hän saa olla ponin ystävä. Useimmiten ratsastukseen keskittyvässä hevoskirjallisuudessa tämä on riemastuttavan erilainen lähestymistapa hevosten ja ihmisten läheisiin suhteisiin.
Vaikka kirjan maatilalla elelee joukko erilaisia eläimiä, hevoskaveria Pulla Vehnäsellä ei ole. Siksi jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, seuraako tarinalle jatkoa, jossa poni saa lajitoverin seuraa, kenties ihan oman lauman.
Ystäväni Uljas
Reetta Niemelän (teksti) ja Salla Savolaisen (kuvat) helppolukuisessa kirjassa Ystäväni Uljas (Otava, 2015) Tikkumäen tallin ponikerholaiset opettelevat ponien hoitoa ja sitä, miten kohdella poneja ystävällisesti ja arvostavasti. Tikkumäellä hevoset asuvat pihatossa ja elävät kengittä, eikä kuvituksen perusteella ratsastaessa käytetä kuolaimia.
Kepeämpien aiheidensa lisäksi kirjassa käsitellään hevosiin kohdistuvaa väkivaltaa, jota valitettavasti esiintyy joillakin talleilla jopa kiinteänä osana hevosharrastusta. Kirjassa kaikki eivät tallilla toimi hevosten kanssa kuten päähenkilö Iirikselle on opetettu. Iiris näkee vanhemman tytön kohtelevan poneja kovakouraisesti, mutta hän ei kuitenkaan uskalla puhua näkemästään aikuisille, vaan yrittää pitää vaikeat ja ristiriitaiset tunteet sisällään. Miten joku, jota hän ihailee, voi toimia tavalla, joka tuntuu aivan väärältä? Onko hän itse osaltaan vastuussa teoista, koska ei puuttunut niihin? Kirjan lopussa tilanne käydään kaikkien osallisten kanssa läpi aikuisten avustuksella. Lopulta pyydetään ja saadaan anteeksi, myös hevosilta.
Kirjan avulla voidaan pohtia yleisellä tasolla tapojamme kohdella eläintovereitamme, mutta se voisi sopia myös tueksi sellaiselle lapselle, joka on joutunut näkemään tallilla väkivaltaa hevosia kohtaan tai joka on auktoriteettiasemassa olevan henkilön ohjeistamana toiminut tavalla, joka lapsesta itsestään tuntuu väärältä.


