Artikkelit

Eläinten yksilöllisyys ja oppimistavat kiehtovat eläintenkouluttajaa

Suomen eläintenkouluttajat ry:n puheenjohtaja Sofia Haapanen tietää, että eläinten koulutuksessa on kyse enimmäkseen ihmisten kouluttamisesta.
10.08.2021 Natalia Teikola 3 min
Hyvinvoiva eläin on utelias, Sofia Haapanen muistuttaa. Kuvat: Sofia Haapasen kotialbumi
Suomen eläintenkouluttajat ry:n puheenjohtaja Sofia Haapanen tietää, että eläinten koulutuksessa on kyse enimmäkseen ihmisten kouluttamisesta.
10.08.2021 Natalia Teikola 3 min

Muutama vuosi sitten Sofia Haapasen koira, novascotiannoutaja Kerttu, haastoi omistajansa. Kerttu oli Haapasen ensimmäinen aikuisiän koira eikä se ”toiminut”, kuten Haapanen oli kuvitellut. Haapanen päätti etsiä apua kouluttajalta. Sattumalta tielle osui hyvä kouluttaja, ja Haapanen innostui itsekin eläinten kouluttamisesta. Kouluttajasta tuli matkan varrella opiskeluajan mentori ja sittemmin läheinen ystävä.

– Minulla oli noutaja ja ajattelin, että sellaisen kanssa täytyy mennä noutajakurssille. Tuolloin Helsingissä sattui olemaan vain tämä yksi kurssi. Mieleenpainuvaa oli, kun treenin ja yhteistyön tuloksena aiemmin herkästi karkaillut koira tuli iloisena luokse kutsusta – silloinkin, kun vastaan tuli toinen koirakko ja omistajaa jännitti, toimiiko harjoiteltu luoksetulo, Haapanen kertoo.

Oman koiran kanssa opitut kokemukset sysäsivät Haapasen samalla uudelle uralle, sillä hän kouluttautui itsekin eläintenkouluttajaksi. Parhaillaan Haapanen kouluttaa eläinten lisäksi eläintenkouluttajaksi opiskelevia opiskelijoita. Lisäksi hän toimii Suomen eläintenkouluttajat ry:n puheenjohtajana.

Haapasen mukaan eläinten koulutuksessa on kyse enimmäkseen ihmisten kouluttamisesta.

– On tärkeää, että ihminen pystyy tarkkailemaan ympäristöä eläimen näkökulmasta. Ihmisen vastuulla on luoda eläimelle turvallinen ympäristö ja toisaalta opettaa eläimelle taitoja, jotka auttavat sopeutumaan, hän sanoo.

Eläimen hyvinvointi koostuu perusasioista

Eri eläinlajeilla on erilaisia tarpeita ja erilaista lajityypillistä käyttäytymistä, mutta pääpiirteittäin kaikkien eläinten hyvinvointi koostuu samoista perusasioista: levosta, liikunnasta ja ravinnosta.

Haapanen muistuttaa, että hyvinvoiva eläin on tasapainoinen, eikä reagoi ylimitoitetusti muuttuviin tilanteisiin. Toisaalta se palautuu haastavammistakin koettelemuksista.

Eri eläinyksilöiden välillä on suuria eroja käyttäytymisessä. Juuri eläinten yksilöllisyys onkin Haapasesta loputtoman kiehtovaa.

– Kaksi koiraani reagoivat selvästi eri tavoin, kun joskus harvoin soitan viulua kotona: toinen hakeutuu mahdollisimman kauas ja toinen taas kuulostelee ja ihmettelee, Haapanen kertoo.

Hän huomauttaa, että ihminen vaatii eläintä usein sopeutumaan omaan elämäänsä. Toisinaan sopeutuminen tapahtuu eläimen hyvinvoinnin kustannuksella.

– Ihmisen kannalta hirveän helppo lemmikki voi tosiasiassa olla hyvinkin passivoitunut, jos siltä on viety mahdollisuus toteuttaa erilaisia tarpeita ja sen aloitteet on torpattu tai kielletty. Silloin hyvinvointi on heikentynyt. Eläin, joka voi hyvin, on utelias ja tämän piirteen myötä eläimen käyttäytymistä voi muokata positiivisen ehdollistamisen keinoin, Haapanen lisää.

Moni hakee apua ongelmiin liian myöhään

Haapanen tietää, että usein omistajat hakeutuvat kouluttajan pakeille vasta siinä kohtaa, kun omistajan tai ympäristön kokema käytösongelma on paisunut jo niin suureksi, ettei sitä pysty omin keinoin käsittelemään. Haapasen mielestä olisi hyvä hankkia apua, tukea ja tietoa kuitenkin jo ennen tällaista hetkeä.

– En usko, että ihmiset tahallaan vaativat eläimeltä liikaa. Kyse on ennemminkin siitä, että ihmiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä eläimen erilaisia tarpeita. He selittävät käytöstä ihmisen näkökulmasta ajattelematta, että eläin ei toimi kuten ihminen.

”Eläimen ja ihmisen hyvä suhde perustuu luottamukseen.”

Haapanen kertoo opastavansa mielellään ensikoiran omistajia ja iloitsee, että ennakoivat yhteydenotot ovat lisääntyneet. Hän toivoo, että tietoisuus ammattimaisista eläintenkouluttajien palveluista lisääntyisi.

Suomen eläintenkouluttajien joukossa on osaamista todella monenlaisista eläimistä aina koirista minipossuihin ja hevosista matelijoihin. Kaikilla eläintenkouluttajillamme on valmius lähteä purkamaan eläimen ja ympäristön vuorovaikutuksen ongelmakohtia havainnoimalla ja kartoittamalla eläimen käyttäytymistä ja arjen sisältöä.

Eläimen kokemusta vähätellään

Haapasen mukaan ihmisen maailmassa ei useinkaan anneta arvoa eläimen kokemukselle.

– Vaikka tunnistettaisiin koiran eleistä, että koira pelkää, tunnetilaa ei pyritä purkamaan. Sitä helposti todetaan, että koira nyt on sellainen pelkuri. Toivoisin, että ihmiset lakkaisivat leimaamasta eläimiä käytöksen perusteella ja ottaisivat vastuun siitä, mitä itse voivat tehdä eläimen hyväksi.

Eläimen käyttäytymiseen on aina jokin syy. Haapanen kehottaakin ihmisiä aina miettimään, miksi eläin käyttäytyy tietyllä tavalla ja varoittaa leimaamasta eläintä esimerkiksi pelokkaaksi.

– Jos eläintä pelottaa, on sen ympäristössä jotain, joka laukaisee sen käytöksen. Silloin kannattaa miettiä, mitä voisi itse tehdä, jotta eläin kokisi tilanteen vähemmän uhkaavana, Haapanen kertoo.

Harrastuskaveriksi kannattaa valita sopiva eläin

Nykyajan ihminen on usein aktiivinen, ja eläin hankitaan harrastuskaveriksi. Haapanen muistuttaa, että yhteisten harrastusten näkökulmasta olisi suotavaa valita sopiva ja sopeutuva eläin. Esimerkiksi kissa voi olla mainio harrastuskaveri, kunhan se totutetaan yhdessä tekemiseen rauhassa. Jyrsijät ja matelijat sen sijaan kokevat yleensä voimakkaasti uhkaa joutuessaan poistumaan turvallisesta ympäristöstä.

– Hyvä suhde perustuu luottamukseen ja on vuorovaikutteinen. Molemmat voivat tehdä aloitteita yhteiseen tekemiseen, Haapanen sanoo.

Sofia Haapasen mukaan ihmisen maailmassa ei useinkaan anneta arvoa eläimen kokemukselle.

Haapanen kertoo kiinnostuneensa viime aikoina yhä enemmän etologiasta, eläinten käyttäytymisopista ja sen myöten villien eläinten elämästä. Kevään muuttolinnut ovat tarjonneet mielenkiintoisen havainnointikohteen.

– Oli kiinnostavaa nähdä, että meni muutama päivä, kun linnut tottuivat koiriin eivätkä aina lehahtaneet parvena pakoon, kun koirat tulivat ulos.

i
Sofia Haapanen

ASUINPAIKKA: Kirkkonummi
AMMATTI: Eläintenkouluttaja
LUOTTAMUSTOIMI: Puheenjohtaja, Suomen eläintenkouluttajat ry.

Skip to content