Hyvä hoitaja on hevoselle rauhallinen tuki ja turva, johon hevonen on oppinut luottamaan. Tällaisen luottoihmisen kanssa hevonen säilyy tyynenä ja toimii ohjeistuksen mukaan tiukoissakin tilanteissa tietäen, että hoitajan seurassa ei tarvitse pelätä. Hevonen voi olla ihmisen paras ystävä, mutta hevosen paras ystävä on toinen hevonen. Annetaan hevosten olla hevosia.
Hyvinvoiva hevonen saa elää hevosen elämää

Useimmat hevosenomistajat haluavat hoitaa nelijalkaisia ystäviään mahdollisimman hyvin. Kun omistajaa palelee, laitetaan hevosellekin loimi, joskus useampikin. Omistaja tykkää herkuista ja vaihtelevista eväistä ja hellii hevostaankin tarjoamalla sille monenlaisia myslejä ja pöperöitä. Hevosten välinen leikki näyttää rajulta. Haavereiden varalta omistaja tarhaa hevosensa yksin, poissa muiden hevosten ulottuvilta. Omistaja harrastaa ratsastusta, mutta ei ehdi joka päivä hevosensa selkään. Hevonen saa siis lepopäiviä, ettei se rasitu liikaa.
Miten hevonen kokee omistajan hyvää tarkoittavan huolenpidon? Hevosen kylmänkestävyys on paljon parempi kuin ihmisen, ja sillä voi olla loimen alla tukalan kuuma. Loimi rajoittaa hevoselle tärkeää mahdollisuutta kyhnyttää ja hoitaa itseään ja lajitovereitaan. Lisäksi loimi voi painaa ja puristaa hevosta sen liikkuessa ja vaihtaessa asentoa. Jos hevonen saisi valita, se todennäköisesti jättäisi loimen pukematta. Karvapeite riittää yleensä pitämään hevosen lämpimänä, kunhan hevonen pääsee halutessaan tuulen ja sateen suojaan.
Omistaja on oikeassa siinä, että hevonen nauttii syömisestä. Ongelmaksi muodostuu hevosen kulutukseen nähden liian voimakas ruokinta. Suuri osa hevosista pärjäisi oikein hyvin pelkällä laadukkaalla heinällä, kivennäis- ja vitamiinilisät huomioiden. Nykyisin suurta osaa harrastehevosista ruokitaan liikaa ja liian voimakkailla rehuilla, mikä johtaa lihomiseen.
Hevosten liikalihavuus on merkittävä eläinsuojelullinen ongelma. Englantilaisen tutkimuksen mukaan noin viidesosa kilparatsuistakin on ylipainoisia. Lihava hevonen sairastuu muita herkemmin esimerkiksi erittäin tuskalliseen kaviokuumeeseen, nivelvaivoihin ja ähkyyn.
Hevosen hyvinvoinnille lajitovereiden seura ja koskettelu ovat tärkeitä. Siksi yksinäinen hevonen stressaantuu eikä voi hyvin. Yksin tarhattu hevonen myös liikkuu vähemmän, mikä lisää entisestään lihomisen riskiä.
Hevonen tarvitsee runsaasti liikuntaa ja nykyolosuhteissa harrastehevosen liikkuminen jää usein liian vähäiseksi. Harrastehevonen ei tarvitse lepopäiviä, vaan monipuolista ja vaihtelevaa liikuntaa joka päivä. Liikunta ei ole pelkästään ratsastamista tai ajamista, vaan hevoselle voi tarjota myös muuta liikuntaa. Ulkoilu hevoslaumassa riittävän suurella alueella innostaa usein hevosia liikkumaan.
Katja Hautala on hevosiin perehtynyt tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri, joka toimii tutkijana Helsingin yliopistossa. Aiemmin Hautala on työskennellyt Suomen Hippoksen eläinlääkärinä ja vastannut raviurheilun eläinsuojelutyöstä.


