Omaa eläinsuojeluneuvojaa on helppo lähestyä

Uusien neuvojien valinnoissa painotettiin erityisesti vahvaa tietopohjaa eri eläimistä ja eläinten hyvinvoinnin vaatimuksista, työn tai harrastuksen mukanaan tuomaa kokemusta eläimistä, valmiita verkostoja sekä eläinsuojelulain tuntemusta. Lisäksi rekrytoinnissa korostettiin vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja, sillä neuvojan työssä asiakaskohtaamiset voivat toisinaan olla haastavia.

– Neuvoja auttaa aina ihmistä ja sitä tilannetta, joka eläimen ympärillä on. On tärkeää tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Meillä on neuvojissa aika paljon sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalla työskenteleviä, joille sosiaaliset ongelmat ovat tuttuja työn puolesta, täydentää rekrytoinnissa mukana ollut neuvojatyöryhmän puheenjohtaja Maija Raatikainen.

Viime vuosina sosiaalisten taitojen merkitys neuvojatyössä on vain korostunut, sillä Raatikaisen mukaan eniten neuvojia työllistää yhteiskunnallisen pahoinvoinnin heijastuminen eläintenpitoon. Kun ihmisen oma elämänhallinta ei ole hallinnassa, se näkyy myös eläimenpidossa.

Moniongelmaisissa perheissä lapsetkin voivat usein huonosti. Myös lemmikkien liian helppo saatavuus näkyy eläinsuojeluilmoituksissa.

Kaikille uusille neuvojille on nimetty neuvojatyöryhmästä tukineuvoja, jonka puoleen Raatikainen kehottaa kääntymään niin arjen kuin käytännön asioissa. SEY huolehtii neuvojiensa jaksamisesta, mutta heidän täytyy pitää huoli siitä myös itse.

– Kaikkia eläimiä ei koskaan pysty auttamaan, mutta yksikin onnistuminen on hieno juttu. Itseään ei pidä kuormittaa heti alusta asti liikaa, vaan kannattaa ottaa yhteistyöverkostot käyttöön ja tehdä itseään tutuksi paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen ja viranomaisten kanssa, Raatikainen muistuttaa.

Kaikki uudet neuvojat antavat sekä neuvontaa että tekevät eläinsuojeluneuvontakäyntejä. Kesällä neuvojana aloittanut, Toholammilla Keski-Pohjanmaalla asuva Jaana Siermala on päässyt tekemään neuvontakäyntejä niin luonnonvaraisten eläinten kuin kotieläintenkin osalta.

– Käynnit sujuivat hyvin. Luonnonvaraisten kohdalla oli hieman jännitystä lähinnä eläimen kunnon takia, mutta muuten ei tarvinnut jännittää, hän kertoo.

34-vuotias Siermala on ollut vuosia mukana koirien rescuetoiminnassa. Hänellä on viisi koiraa, joista kaksi on adoptiokoiria, toinen Suomesta ja toinen Espanjasta. Kun Siermala viime syksynä huomasi, että SEY etsii neuvojakoulutukseen hakijoita, hän oli heti halukas lähtemään mukaan.

Siermalan vastuualueita Keski-Pohjanmaalla ovat Kannus, Lestijärvi ja Toholampi. Hän on huomannut, että alueella saa tehdä paljon pohja- ja valistustyötä, jotta ihmisille tulee tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä eläinsuojelulla tarkoitetaan.

– Yhteydenottoja on kuitenkin tullut melko vähän, vaikka eläinten asiat eivät ole alueella yhtään sen paremmalla tolalla kuin muuallakaan. Toivottavasti useammat ihmiset löytävät minut, eivätkä epäröi ottaa yhteyttä, Siermala summaa.

Hän on tehnyt itseään tutuksi toiminta-alueensa Facebook-ryhmissä, vienyt esitteitä paikallisiin kirjastoihin ja kertonut neuvojan työstä radiohaastatteluissa sekä paikallislehdessä. Eläinsuojeluviranomaisten kanssa Siermala on keskustellut yhteistyötavoista ja menettelyistä kasvotusten. Heiltä saamaansa palautetta hän kehuu kannustavaksi.

Kouvolalainen Essi Ukonaho oli ala-asteikäinen, kun perheen lähipiirissä eli pentutrokari. Jo silloin Ukonaho aavisti, ettei ympäristössä ollut kaikki hyvin.

– Siitä kiinnostus alun perin lähti, ja silloin opin, miten tällaisissa tilanteissa voi auttaa ja vaikuttaa, hän muistelee.

Ukonaho teki vuosia eläinsuojelutyötä kuin freelancer-pohjalta. Jos joltain oli kissa karkuteillä tai jokin muu eläinasia huoletti, hän pyrki auttamaan tai vinkkaamaan avuntarvitsijan oikeaan osoitteeseen. Sitten paikallinen eläinsuojeluyhdistys houkutteli Ukonahon siipiensä suojiin, ja sitä kautta hän tutustui SEYn toimintaan.

Neuvojakoulutukseen 34-vuotiaan Ukonahon innosti SEYn tarjoama osaamisverkosto ja saatavilla oleva tieto. Häntä kiinnosti myös oman osaamisensa kehittäminen, sillä Suomessa ei ole monia tahoja, jotka tarjoavat koulutusta eläinsuojeluasioihin.

Siermalan tavoin kesällä aloittaneen Ukonahon neuvojaura käynnistyi suhteellisen hiljaisesti.

– Sitten yhtäkkiä puhelin alkoi soida. Saattaa olla, että kahteen päivään se ei soi yhtään, ja sitten yhtäkkiä tulee kuusi puhelua. Kouvolassa on huomattu, että kaupungilla on oma eläinsuojeluneuvoja. Kun alueella on oma neuvoja, häntä on helppo lähestyä, Ukonaho toteaa.

Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa neuvojana toimivalle Ukonaholle on tullut eniten ilmoituksia koirista ja kissoista. Seuraavana tulevat oravat, joiden hän epäilee aloittaneen mellakan, sen verran omituisesti ne ovat ilmoitusten mukaan käyttäytyneet.

Neuvojilla on mahdollisuus tehdä myös ennaltaehkäisevää eläinsuojelutyötä, kuten kouluvierailuja. Sekä Siermalan että Ukonahon toiveissa on aloittaa kouluvierailut omalla vastuualueellaan jo tänä syksynä. Ukonaho on lisäksi miettinyt, kuinka eläinsuojelun parissa painivat vapaaehtoistahot ja viranomaiset saisi nykyistä paremmin linkitettyä.

– Jos vaikka moottoritiellä sattuu kolari, kuski joutuu sairaalaan ja takapenkillä on kaksi koiraa. Viranomaisille pitäisi saada linkki, mitkä vaihtoehdot ovat sillä hetkellä, jotta eläimiä ei tarvitse jättää oman onnensa nojaan.