Eläinten hyvinvointilain lakiluonnoksessa riittää vielä parannettavaa

Whiten mukaan hyvät periaatteet kuitenkin vesitetään poikkeuksin, jotka mukailevat pitkälti nykymuotoista tuotantoeläinten pitoa.

– Joitain parannuksia on tulossa. Esimerkiksi emakoiden pitoaikaa tiineytyshäkissä lyhennetään, lihanautojen pito parressa kielletään, uusia parsinavettoja ei saa rakentaa ja nautojen ulkoilua lisätään. Tuoreen selvityksen mukaan porsaiden kirurgisesta kastraatiosta voidaan luopua. SEYn mielestä sen täytyy tapahtua mahdollisimman lyhyellä siirtymäajalla.

– Asenneilmapiiri eläintuotantoa kohtaan on muuttunut kymmenen vuoden aikana. Se pitäisi huomioida laissa tämänhetkistä luonnosta paremmin.

SEYllä on neljä kärkitavoitetta, jotka järjestö pyrkii vielä saamaan lakiin ennen kuin laki menee eduskunnan käsittelyyn. Nämä ovat häkkikanaloista luopuminen, porsaiden kirurgisesta kastraatiosta luopuminen, löytöeläinten kuljetuksen järjestäminen ja eläinsuojeluvalvonnan resurssien tuplaaminen.

– Valvonnan resurssit eivät varsinaisesti kuulu eläinten hyvinvointilakiin, mutta valvonta on niin keskeinen osa eläinten hyvinvoinnin turvaamista, että se tulee huomioida samalla, White sanoo.

Suomessa elää vuosittain noin neljä miljoonaa munijakanaa, joista noin puolet elää häkissä. Häkkimunille on keksitty kuluttajaan vetoavia nimiä, kuten virikehäkki, maalaismuna tai pienryhmäkasvatus.

– Näissä kaikissa on kuitenkin kyse ahtaasta häkistä, jossa kanalla ei ole juuri tilaa liikkua tai toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan. Lattiakanalakaan ei ole ongelmaton, mutta siinä eläinten hyvinvointi on kuitenkin helpompi turvata.

Porsaiden kastraatio tehdään yleensä ilman puudutusta ja riittävää kivunlievitystä. Kun tuottaja on poistanut kivekset veitsellä tai pihdeillä, antaa tämä porsaalle ibuprofeenia vastaavan tulehduskipulääkkeen.

– Jokainen voi kuvitella, miten kivuliasta on, kun kivekset poistetaan ilman puudutusta tai kivunlievitystä, White kuvailee.

Erityisesti eläintuotannossa eläinten hyvinvointia on pitkään pyritty edistämään vapaaehtoisin toimin ja porkkanoin. Muutos on kuitenkin ollut hidasta ja riittämätöntä.

– On käynyt selväksi, että vapaaehtoiset toimet eivät riitä, vaan tarvitaan lainsäädäntöä turvaamaan eläinten hyvinvointi. Vapaaehtoiset toimet eivät myöskään koske kaikkia eläimiä, mutta lain vähimmäistaso määrittää sen, miten sallimme eläimiä kohdeltavan yhteiskunnassamme.

Lemmikkieläinten suurimmaksi kipukohdaksi on jäämässä löytöeläinten kuljetus. Kunnilla on velvollisuus järjestää irrallaan liikkuvien lemmikkieläinten hoito, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta kuljettaa eläintä talteenottopaikkaan.

– Suomessa matka talteenottopaikkaan voi olla kymmeniä tai jopa satoja kilometrejä. Pahimmillaan eläin päästetään takaisin irti, jos löytäjä ei saa kuljetusta järjestettyä. Lain edellisessä luonnoksessa kuljetus oli säädetty maakuntien tehtäväksi, mutta uudesta luonnoksesta vaatimus on poistettu. Se tulee ehdottomasti palauttaa.

Entä kiistelty eläinten itseisarvo? Itseisarvon käsite tarkoittaisi laissa sitä, että eläin olisi arvokas omana itsenään, vaikka se edelleen rinnastetaankin esineeseen, jolla voi olla omistaja. Itseisarvon kirjaaminen on lähinnä symbolista, mutta sillä voi olla myös käytännön merkitystä.

– Eläinten itseisarvolla voi olla merkitystä eläinsuojelurikosten oikeudenkäynneissä. Se voi johtaa ankarampiin rangaistuksiin eläinsuojelurikoksissa, kun eläimellä on myös itseisarvo, ei vain välinearvo. Tämä jää kuitenkin nähtäväksi, White sanoo.

Tällä hetkellä eläinten itseisarvo mainitaan lain perusteluissa. Eläinsuojelujärjestöt vaativat itseisarvon kirjaamista lakipykäliin, mutta hallituspuolue keskusta vastustaa. Itseisarvon sijaan lakiluonnoksessa puhutaan eläinten kunnioittamisesta.

– Sillä ei pitäisi olla käytännön merkitystä, mainitaanko itseisarvo vain lain perusteluissa vai myös lakipykälissä.

SEY on lainsäädännön eri vaiheissa tavannut kymmeniä kansanedustajia ja valiokuntien jäseniä sekä toteuttanut lukuisia viestinnällisiä kampanjoita tietoisuuden lisäämiseksi eläintenpidon epäkohdista ja eläinten hyvinvoinnin tarpeista. Nyt SEYn työ jatkuu jälleen poliittisella vaikuttamisella ja viestinnällä.